Ilmansaasteet

Nykyään ilmanlaadun seurannassa on mukana 15 ilmansaastetta, joiden pitoisuuksia säännellään raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvoilla.

Ilmanlaadun seuranta nykytekniikoilla alkoi vakiintua kaupungeissa 1980-luvun alussa, jolloin ensimmäinen seurattava yhdiste oli  energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä peräisin oleva kaasumainen rikkidioksidi (SO₂). Sittemmin seurannan painopiste on siirtynyt yhä enemmän liikenteen aiheuttamiin  ilmansaasteisiin.  Myös hiukkasmaisten saasteiden mittaaminen on huomattavasti kehittynyt ‒ ns. leijuman (eli pölyn) mittauksista on siirrytty mittauksiin, joissa hiukkasmassa erotellaan eri kokoluokkiin (PM₁₀ ja PM₂.₅).

Kaasut (SO₂, NO₂, O₃, CO ja haisevat rikkiyhdisteet) sekä hiukkasmassa (PM₁₀ ja PM₂.₅) mitataan jatkuvatoimisilla automaattisilla instrumenteilla ja mittaustulokset julkaistaan reaaliajassa. Raskasmetallit ja orgaaniset yhdisteet analysoidaan näytteenottopaikalla kerätyistä näytteistä  kemian laboratorioissa ja tulokset julkaistaan vuosittain. Seuraavista linkeistä pääset alasivuille, joilla on lyhyt kuvaus kustakin säännellystä yhdisteestä sekä Suomessa esiintyvistä pitoisuuksista

Epäorgaaniset kaasut

Hiukkaset

Hiilivedyt

Ilmanlaadun seurannan vuositilastot 2015 lähtien

Vuositilastoissa (pdf) on pitoisuusmittausten vuosikeskiarvot ja muita tunnuslukuja mittausasemilla. Tilastot on laskettu Suomen talviajassa.

Vuositilastot komponenttiryhmittäin

Komponenttiryhmien vuositilastoissa käytetään lyhenteitä mitattaville suureille (pdf). Komponenttiryhmille on koottu erikseen selitykset (pdf).