Ilmansaasteet

Nykyään ilmanlaadun seurannassa on mukana 15 ilmansaastetta, joiden pitoisuuksia säännellään raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvoilla.

Ilmanlaadun seuranta nykytekniikoilla alkoi vakiintua kaupungeissa 1980-luvun alussa, jolloin ensimmäinen seurattava yhdiste oli  energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä peräisin oleva kaasumainen rikkidioksidi (SO2). Sittemmin seurannan painopiste on siirtynyt yhä enemmän liikenteen aiheuttamiin  ilmansaasteisiin.  Myös hiukkasmaisten saasteiden mittaaminen on huomattavasti kehittynyt ‒ ns. leijuman (eli pölyn) mittauksista on siirrytty mittauksiin, joissa hiukkasmassa erotellaan eri kokoluokkiin (PM10 ja PM2.5).

Kaasut (SO2, NO2, O3, CO ja haisevat rikkiyhdisteet) sekä hiukkasmassa (PM10 ja PM2.5) mitataan jatkuvatoimisilla automaattisilla instrumenteilla ja  mittaustulokset julkaistaan reaaliajassa. Raskasmetallit ja orgaaniset yhdisteet analysoidaan kerätyistä näytteistä  laboratorioissa ja tulokset julkaistaan vuosittain. Seuraavista linkeistä pääset alasivuille, joilla on lyhyt kuvaus kustakin säännellystä yhdisteestä sekä Suomessa esiintyvistä pitoisuuksista.

Ilmansaasteiden vuositilastot

Ilmanlaadun seurannan vuositilastot 2016 lähtien

Vuositilastoissa (MS Excel) on pitoisuusmittausten vuosikeskiarvot ja muita tunnuslukuja mittausasemilla. Tilastot on laskettu Suomen talviajassa.