Ilmansaasteet
Nykyään ilmanlaadun seurannassa on mukana 15 ilmansaastetta, joiden pitoisuuksia säännellään raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvoilla.
Ilmanlaadun seuranta nykytekniikoilla alkoi vakiintua kaupungeissa 1980-luvun alussa, jolloin ensimmäinen seurattava yhdiste oli energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä peräisin oleva kaasumainen rikkidioksidi (SO₂). Sittemmin seurannan painopiste on siirtynyt yhä enemmän liikenteen aiheuttamiin ilmansaasteisiin. Myös hiukkasmaisten saasteiden mittaaminen on huomattavasti kehittynyt ‒ ns. leijuman (eli pölyn) mittauksista on siirrytty mittauksiin, joissa hiukkasmassa erotellaan eri kokoluokkiin (PM₁₀ ja PM₂.₅).
Kaasut (SO₂, NO₂, O₃, CO ja haisevat rikkiyhdisteet) sekä hiukkasmassa (PM₁₀ ja PM₂.₅) mitataan jatkuvatoimisilla automaattisilla instrumenteilla ja mittaustulokset julkaistaan reaaliajassa. Raskasmetallit ja orgaaniset yhdisteet analysoidaan näytteenottopaikalla kerätyistä näytteistä kemian laboratorioissa ja tulokset julkaistaan vuosittain. Seuraavista linkeistä pääset alasivuille, joilla on lyhyt kuvaus kustakin säännellystä yhdisteestä sekä Suomessa esiintyvistä pitoisuuksista
Epäorgaaniset kaasut
Hiukkaset
Arseeni As
Kadmiun Cd
Nikkeli Ni
Lyijy Pb
Hiilivedyt
Bentseeni C₆H₆ (VOC-yhdiste)
Bentso(a)pyreeni BaP (PAH-yhdiste)
Ilmanlaadun seurannan vuositilastot 1984 lähtien
Vuositilastoissa (pdf) on pitoisuusmittausten vuosikeskiarvot ja muita tunnuslukuja mittausasemilla. Tilastot on laskettu Suomen talviajassa.
Vuositilastot komponenttiryhmittäin
Komponenttiryhmien vuositilastoissa käytetään lyhenteitä mitattaville suureille (pdf). Komponenttiryhmille on koottu erikseen selitykset (pdf).