Hengitysilman laadulle on olemassa iso joukko laatuvaatimuksia ja -suosituksia. Ne voivat olla kunkin maan lainsäädännössä asetettuja ehdottomia raja-arvoja ja/tai pitkälle tähtäimelle asetettuja tavoitteita. Maailman terveysjärjestö WHO puolestaan on antanut maailmanlaajuiset ohjearvot. Alla olevissa taulukoissa on erilaisten normien numeroarvot ja lyhyet selostukset sisällöstä.

EU ja Suomi

Kansallinen ilmanlaatulainsäädäntö on yhteneväinen Euroopan unionin sääntelyn kanssa.

• Raja-arvot

• Tavoitearvot
• Kynnysarvot

Suomen ohjearvot

• Suomen ohjearvot

Globaalit ohjearvot

• WHO:n ohjearvot

Lisätietoa Suomen säädöksistä ympäristöhallinnon sivuilta.

Ilmanlaadun raja-arvot

Terveyshaittojen ehkäiseminen

Raja-arvot määrittelevät ilmansaasteille korkeimmat sallitut pitoisuudet, joiden ylittyessä viranomaisten on ryhdyttävä toimenpiteisiin pitoisuuksien alentamiseksi. Raja-arvot ovat Euroopan unionin sitovimmat ilmanlaatunormit.

Lyhytaikaisille raja-arvopitoisuuksille (tunti ja vuorokausi) on annettu sallittujen ylitysten lukumäärät. Kustakin tunti- ja vuorokausiraja-arvopitoisuuden ylityksestä on tiedotettava väestölle. Tiedotus tapahtuu reaaliaikaisesti sivustomme kautta. Muuta mediaa käytämme merkittävissä episoditapauksissa. Suomessa raja-arvotason ylittyminen on yleisintä hengitettäville hiukkasille, PM₁₀, katupölyaikaan maalis-huhtikuussa.

Raja-arvojen ylittymistä valvotaan tarkasti määritellyissä pysyvissä mittauspaikoissa laadukkailla, ns. referenssimittausmenetelmillä (katso myös Ilmanlaadun vertailu- ja kalibrointilaboratorio). Raja-arvojen ylityksiä ei ole tapahtunut vuoden 2015 jälkeen, jolloin typpidioksidin pitoisuudet ylittivät vuosiraja-arvon (40 µg/m³) Helsingin vilkasliikenteisissä katukuiluissa Mäkelänkadun ja Töölöntullin mittausasemilla.

Kasvillisuuden suojeleminen

Lisäksi kasvillisuuden suojelemiseksi on annettu omat kriittiset tasot.

Kasvillisuuden suojelun raja-arvoja tulee soveltaa metsä- ja maaseutualueilla eli niin sanotuilla tausta-alueilla. Suomessa tausta-alueiden pitoisuudet jäävät selvästi näiden raja-arvojen alle.

Ilmanlaadun tavoitearvot

Terveyshaittojen ehkäiseminen

Tavoitearvot ovat sitovuudeltaan hieman löysempiä kuin raja-arvot.  Tavoitearvoihin tulee pyrkiä käyttämällä parasta mahdollista teknologiaa ja muita  kustannustehokkaita keinoja. Tavoitearvot on annettu esimerkiksi otsonille, jolle kaukokulkeutuminen on merkittävää, ja jonka pitoisuuksia ei pystytä alentamaan pelkästään kansallisin toimin.

*pitkän ajan tavoitteena on ettei ylityksiä ole lainkaan. 

Kasvillisuuden suojeleminen

Otsoni on haitallista myös kasvillisuudelle. Haitallisuus on riippuvainen kasvukauden aikaisista korkeista otsonipitoisuuksista ja niiden  kestosta. Niinpä otsonin tavoitearvo perustuu altistusaikaan. AOT40-otsonialtistusindeksi lasketaan 80 µg/m³ ylittävien otsonin tuntipitoisuuksien ja 80 µg/m³ erotuksen kumulatiivisena summana. Summa kertyy vuosittain 1.5.-31.7. välisenä aikana, ja sitä laskettaessa huomioidaan klo 10.00 ja 22.00 (Suomen kesäaikaa) välillä mitatut tuntipitoisuudet.

Otsonipitoisuudet ylittävät sekä terveyshaittojen ehkäisemiseksi että kasvillisuuden suojelemiseksi annetut pitkän tähtäimen tavoitetasot laajoilla alueilla vuosittain.

Ilmanlaadun kynnysarvot

Varoituskynnys on pitoisuustaso, jonka ylittyessä lyhytaikainenkin  altistuminen vaarantaa väestön terveyden. Varoituskynnykset on annettu otsonille, rikkidioksidille ja typpidioksidille. Suomessa näin korkeita pitoisuuksia ei esiinny.

Tiedotuskynnys puolestaan on taso,  jonka ylittyminen voi vaarantaa erityisen herkkien väestöryhmien terveyden. Otsonin tiedotuskynnyksen ylitykset ovat harvinaisia, mutta kuitenkin mahdollisia myös Suomessa. Viimeisin ylitys tapahtui toukokuussa 2006 Virolahdella.

Ilmanlaadun ohjearvot (1996)

Vuonna 1996 voimaantulleet kansalliset ohjearvot ovat ensisijaisesti  ympäristöviranomaisten käytössä suunnittelun ja päätöksenteon apuvälineenä. Niitä käytetään esimerkiksi päästöjä aiheuttavan toiminnan  ympäristölupamenettelyssä.

Lisäksi ekosysteemien suojelemiseksi pitkän ajan tavoitteena on, ettei rikkilaskeuma ylitä 0,3 grammaa neliölle vuodessa.

WHO:n ohjearvot (vuoden 2021 päivitys)

Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi ilman pilaantumisen yhdeksi suurimmaksi globaaliksi terveyteen kohdistuvaksi ympäristöriskiksi. WHO päivitti syksyllä 2021 ilmansaasteiden ohjearvopitoisuudet, joita pienemmillä pitoisuuksilla haitallisia terveysvaikutuksia ei esiinny lainkaan tai ne ovat vain vähäisiä.

*Vuorokausiarvojen osalta WHO suosittaa, että ohjearvoa noudatetaan 99-prosenttisesti (3 ylityskertaa).

**Vuorokauden korkeimpien kahdeksan tunnin keskiarvojen keskiarvo 6 kuukauden ajalta.