Maapallon keskilämpötila oli syyskuussa 1,63 astetta korkeampi kuin arvioitu esiteollisen ajan keskilämpötila. Lämpötila ylitti siis kriittisenä pidetyn 1,5 asteen rajan toista kuukautta peräkkäin. Tämä oli ensimmäinen kerta marraskuun 2025 jälkeen, kun kahtena peräkkäisenä kuukautena lämpötila oli yli 1,5 astetta esiteollisen ajan keskiarvoa korkeampi. Ennusteen mukaan elokuussa alkanut jakso, jolloin maapallon keskilämpötila on ollut yli 1,5 astetta esiteollista aikaa korkeampi, jatkuu vuoteen 2027 asti. 

“Toistuvat 1,5 asteen ylitykset yksittäisinä kuukausina kertovat siitä, että maapallon pitkän ajan lämpeneminen lähestyy vääjäämättä samaa tasoa. Nykyarvioiden mukaan 1,5 asteen raja saavutetaan pysyvämmin tämän vuosikymmenen lopulla", sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen. 

Suurimmassa osassa Eurooppaa lämpötilat olivat keskimääräistä korkeampia 

Euroopan keskilämpötila oli syyskuussa 16,26 astetta eli 1,54 astetta korkeampi kuin syyskuun keskiarvo vertailukaudella 1991–2020. Koko Euroopassa syyskuu oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. 

Länsi-Euroopassa koettiin mittaushistorian lämpimin kesä ja syyskuu jatkoi alueen lämpöennätyksiä. Länsi-Euroopassa lämpötila oli 2,51 astetta keskimääräistä korkeampi ja syyskuu 2026 jakoi mittaushistorian lämpimimmän syyskuun ennätyksen vuoden 2023 kanssa.  

Merien lämpötilat ennätyksellisen korkeita 

Napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden keskimääräinen pintalämpötila oli syyskuussa 21,05 astetta, mikä oli syyskuun mittaushistorian korkein lukema. Aiempi syyskuun ennätys oli vuodelta 2023, jolloin keskilämpötila oli 20,92 astetta. 

Myös trooppisella Tyynellämerellä meren pintalämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita. Alueella vallitsevan El Niño -ilmiön ennustetaan voimistuvan edelleen tulevina kuukausina. 

Euroopan lähivesillä merien pintalämpötilat olivat syyskuun ennätystasolla Atlantin rannikolla ja läntisellä Välimerellä. Tämä osaltaan selittää myös viereisten maa-alueiden poikkeuksellisen korkeita lämpötiloja. 

Syyskuu – keskeisiä nostoja 

Maailmanlaajuinen lämpötila 

• Syyskuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin syyskuu. 

• Maapallon keskimääräinen lämpötila oli syyskuussa 16,27 astetta, mikä on 0,82 astetta vuosien 1991–2020 syyskuun keskiarvoa korkeampi. 

• Keskilämpötila oli syyskuussa 1,63 astetta korkeampi kuin arvioitu esiteollisen ajan keskilämpötila.  

Eurooppa 

• Euroopan keskilämpötila oli syyskuussa 16,26 astetta, mikä on 1,54 astetta korkeampi kuin syyskuun keskiarvo vertailukaudella 1991–2020. Euroopassa syyskuu oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. 

• Länsi-Euroopassa lämpötila oli 2,51 astetta keskimääräistä korkeampi. 

Suomi 

• Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan syyskuu oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi: poikkeama ilmastolliseen vertailukauteen 1991–2020 oli laajalti 1–1,5 astetta. 

Lisätietoja: 

Tutkija Mika Rantanen, Ilmatieteen laitos, puh. 050 475 0756 

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi. 

• Copernicus-ilmastopalvelu (englanniksi) 

• Ilmatieteen laitos: ilmastollinen vertailukausi 1991–2020 

Sade ja mahdollinen lumi heikentää ajokeliä

Perjantain aikana sade muuttuu Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa osin rännäksi ja mahdollisesti jopa lumeksi, joten ajokelin huononemiseen on syytä varautua.

Lauantaiaamuna etenkin Koillismaalla on hyvät mahdollisuudet tilastoitavan ensilumen mittaamiseen. Ensilumi katsotaan tilastokelpoiseksi, kun havaintoasemalla on lunta aamulla kello 9:00 (talviaikaan kello 8:00).

”Tilastojen valossa lokakuun alkupuoli on maan pohjoisosassa ensilumen ajankohdaksi varsin tyypillinen”, kertoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Jani Sorsa.

Matalapaine voimistaa myös koillisen puolelta puhaltavaa tuulta. Tuulivaroituksia on annettu perjantaipäiväksi laajalti lounaisille ja läntisille merialueille sekä maan keskivaiheille.

Toistaiseksi lokakuu on ollut muutaman asteen tavanomaista lämpimämpi, mutta viikonloppuna pohjoisesta virtaa kylmempää ilmaa. Päivälämpötilat jäävät Lapissa vain muutamaan asteeseen tai jopa nollan alapuolelle. Etelämpänäkin lämpötilat laskevat 5 ja 10 asteen välimaastoon.

”Ensimmäisen syyslomaviikon edetessä lounainen ilmavirtaus alkaa voimistua. Viikon puolenvälin tienoilla sää muuttuu lauhempaan ja epävakaisempaan suuntaan”, Sorsa kertoo.

Lisätietoja:

• Voimassa olevat varoitukset

• Syyssään tilastoja

• Lokakuun säätilastot

• Lumitilastot

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta: 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,90 e/min + pvm)

Vaikka minimilaajuus oli keskimääräinen 2000-luvulle, se oli silti selvästi suppeampi kuin 80–90-luvuilla ja useat päivittäiset jään laajuudet ovat olleet ennätyksellisen alhaisia vuoden alkupuolella. Copernicus-meripalvelun mukaan vuoden suurin laajuus saavutettiin 7. maaliskuuta. Laajuus oli 14,43 miljoonaa neliökilometriä, mikä on yhtä pieni kuin viime vuonna. Vuodet 2025 ja 2026 jakavat ennätyksen pienimmästä enimmäislaajuudesta. 

Jään laajuus määritetään kaukokartoitussatelliittien mittauksista. Eri tutkimuslaitokset käyttävät erilaisia aineistoja, joten päivittäiset tulokset voivat poiketa hieman toisistaan. Esimerkiksi tänä vuonna Copernicus ja NSIDC ovat määrittäneet minimilaajuudet peräkkäisille päiville.  

Jääpeite muuttuu aiempaa nopeammin 

Arktinen merijää ei ole yhtenäinen kansi, vaan jääkenttä liikkuu, halkeilee, ahtautuu ja avautuu tuulten, merivirtojen sekä aallokon vaikutuksesta. Alue katsotaan jään peittämäksi, jos vähintään 15 prosenttia sen pinta-alasta on jään peitossa.  

Kuluvana vuonna jään peittävyys on ollut poikkeuksellisen pientä ja jääkentässä on ollut tavallista enemmän avoimia alueita. Esimerkiksi, kun arktisen merijään laajuus oli pienimmillään, jää peitti tarkastellusta alueesta keskimäärin vain noin 77 %. Tyypillisesti peittävyys on yli 80 % ja keskitalvella keskimäärin 90–95 %. Laajuuden minimin aikoihin Huippuvuorilta Pohjoisnavalle ulottui pitkä, paikoin jäätön alue, joka näytti lähes jakavan jääkentän kahteen osaan.   

Avoimien alueiden muodostumiseen vaikuttaa monivuotisen paksun jään vähyys. Kun jäästä valtaosa on nuorta, se on myös ohutta ja liikkuu helpommin tuulten sekä virtausten mukana. Tällöin jääkentän rakenne voi muuttua nopeasti: jäätä pakkautuu paikoin tiiviisti ja paikoin syntyy avoimia alueita.  

Toistuvat vähäjäiset kesät vähentävät monivuotisen jään määrää 

Kun arktisella alueella toistuvasti koetaan vähäjäisiä kesiä, monivuotinen jää vähenee ja pysyvän jään alue pienenee.  

”Vielä 1980-luvulla vanhaa, yli nelivuotista jäätä oli yli kaksi miljoonaa neliökilometriä. Nyt sitä on noin 120 000 neliökilometriä, mikä vastaa kooltaan hieman Kreikkaa pienempää aluetta”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Jaakko Seppänen.  

Jääkentän muutoksilla on potentiaalisesti suuri, mutta huonosti tunnettu merkitys arktiselle ilmastolle ja ekosysteemille.  

”Jään reunavyöhyke on biologisesti hyvin aktiivista ja sen muutoksilla on suuri vaikutus merten ekologiaan. Kun jääpeite on ohuempi ja hajanaisempi, meren ja ilmakehän vuorovaikutus voimistuu. Sulan veden pinta on tummempi kuin jään, joten se sitoo enemmän auringon säteilyä. Samalla merestä vapautuu suuria määriä energiaa, vesihöyryä ja pienhiukkasia ilmakehään”, Seppänen kuvailee. 

Lisätietoja: 

Tutkija Jaakko Seppänen, Ilmatieteen laitos, puh. 050 513 1711 

Sähköposti on muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi

Merijää

"Vahinkoja voi syntyä oikeastaan koko maassa Lappia lukuun ottamatta, mutta pahimmalta tilanne näyttää Pohjanmaan maakunnissa, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa", sanoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Heikki Sinisalo.

Lounaistuuli voimistuu vähitellen jo maanantain aikana Suomen merialueilla, kun matalapaineen keskus saapuu Norjanmereltä Fennoskandian pohjoisosaan. Myrskyksi asti tuuli ei yllä, mutta tiistaina vaikutukset maa-alueilla voivat olla mittavia, kun tuuli kääntyy läntiseksi.

Jo aamulla vahinkoa todennäköisesti syntyy maan länsiosassa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Päivän kovimmat puuskat koetaan ennusteen mukaan puolenpäivän tietämillä tai iltapäivällä, jolloin tuuli on voimakkaimmillaan muuallakin maassa.

"Illaksi tuuli heikkenee jonkin verran, mutta puuskaista tuulta esiintyy laajalti vielä keskiviikkonakin. Silloin tuuli on kovinta maan pohjoisosassa, eikä se ole kaikkineen aivan yhtä voimakasta kuin tiistaina", Sinisalo sanoo.

Pohjoinen viilenee loppuviikkoa kohti

Poutaisen ja tuulisen keskiviikon jälkeen sää on muuttumassa loppuviikkoa kohti jälleen epävakaiseksi maan etelä- ja keskiosassa. Seuraava matalapaine lähestyy Suomea jo torstaina, ja siihen liittyvät sateet voivat olla melko runsaita seuraavien päivien aikana.

Pohjoisessa sää alkaa kylmetä viikon puolivälin jälkeen. Etenkin Lapissa yöpakkaset yleistyvät, ja päivälämpötilakin kipuaa siellä loppuviikosta vain noin +5 asteeseen. Muuallakin maassa päivälämpötilat laskevat alkuviikosta jonkin verran.

Lisätietoja:

• Voimassa olevat varoitukset

• Tuulivaroitukset

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta: 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,90 e/min + pvm)

Syyskuun ylin lämpötila, 21,8 astetta, mitattiin kuukauden 2. päivänä Kokemäki Tulkkilan havaintoasemalla. Kuukauden alin lämpötila, ‒6,4 astetta, mitattiin puolestaan Muonio Oustajärven havaintoasemalla kuukauden 7. päivänä.  

Hellepäiviä ei syyskuussa enää havaittu. Tyypillisesti hellettä esiintyy Suomessa syyskuussa noin joka kolmas tai neljäs vuosi.

Sadepäiviä oli paikoin poikkeuksellisen paljon 

Syyskuun sademäärä oli laajalti tavanomaista suurempi. Etenkin Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan tienoilta Pohjois-Pohjanmaalle yltävällä alueella sademäärä oli paikoin poikkeuksellisen tai ennätyksellisen suuri. Muutamalla havaintoasemalla mitattiin syyskuun asemakohtainen sademääräennätys: ennätys ylittyi Rautavaara Ylä-Luostan (123,7 mm), Nurmes Mujejärven (138,9 mm) ja Utajärvi Särkijärven (142,6 mm) havaintoasemilla.  

Sateisuus näkyi myös sadepäivien lukumäärässä, joka oli tavanomaista suurempi Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Syyskuussa satoi monin paikoin 20 päivänä. Eniten sadepäiviä havaittiin Lieksan Kolilla, jossa satoi 27 päivänä kuukauden 30 päivästä. Tämä on havaintoaseman 58-vuotisen mittaushistorian suurin sadepäivien lukumäärä syyskuussa.  

Eniten syyskuussa satoi alustavien tietojen mukaan Ristijärven Mustavaarassa, 167,9 millimetriä. Vähiten satoi Kaskinen Sälgrundin havaintoasemalla, missä kuukauden sademäärä oli 31,0 millimetriä. Suurin vuorokauden sademäärä, 46,6 millimetriä, mitattiin Kotka Rankin asemalla kuukauden 11. päivänä. 

Etelä- ja länsirannikolla eniten auringonpaistetta

Auringonpaistetunteja kertyi syyskuussa 80:n ja vajaan 200 tunnin välillä, mikä on tavanomainen tai hieman pienempi määrä kuin tyypillisesti. Eniten aurinko paistoi etelä- ja länsirannikolla.

Syyskuussa havaittiin 1 200 maasalamaa, mikä on noin puolet tavanomaisesta syyskuun maasalamamäärästä.

Lisätietoja: 

• Syyskuun säätilastot

• Syyssään tilastoja

• Ilmastollinen vertailukausi 1991–2020

Säätilastoja Ilmastopalvelusta, puh. 0600 1 0601 (4,06 e/min + pvm) 

Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi ilmiötä kutsutaan, kun sen esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Milloin sää on poikkeuksellinen?

"Ukkoskauden maasalamamäärä on kolmanneksi pienin viimeisimmän 25 vuoden ajalta. Kesän matalapainevoittoinen säätyyppi ja viileähköt ilmavirtaukset johtivat vähäisiin ukkosiin", sanoo ukkostutkija Terhi Laurila Ilmatieteen laitokselta.

Ukkosia esiintyi koko Suomen alueella, mutta eniten salamoi Pohjanmaan maakunnissa sekä Varsinais-Suomessa.

Eniten salamoi heinäkuussa, jolloin Suomessa havaittiin 11 200 maasalamaa. Heinäkuu on tilastojen valossa salamarunsain kuukausi, mutta tänä vuonna heinäkuunkin salamamäärä jäi vain kolmannekseen keskimääräisestä. Toiseksi eniten salamoi elokuussa, jolloin havaittiin 8 400 maasalamaa. Kesäkuussa havaittiin vain 6 400 maasalamaa, toukokuussa 3 000 maasalamaa ja syyskuussa 1 200 maasalamaa.

Kesän salamarikkain päivä oli 16. elokuuta, jolloin Suomessa havaittiin 5 600 maasalamaa eli reilusti yli puolet koko elokuun salamamäärästä. Tuolloin rajuja ukkosia esiintyi Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja paikoin Keski-Suomessa. Toiseksi eniten salamointia esiintyi 4. heinäkuuta, jolloin havaittiin kuitenkin vain noin 2 500 maasalamaa. Heinäkuussa eniten salamoi Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla.

Vaisunakin ukkoskautena salamat aiheuttivat vahinkoa

Vaikka ukkoskauden salamamäärä jäi vähäiseksi, rajuilmoihin liittyneet salamat ja rankkasateet johtivat vahinkoihin tänäkin kesänä.

"Esimerkiksi Tampereella esiintyi 18. heinäkuuta rajuja ukkosia, joiden yhteydessä salama iski kirkontorniin ja aiheutti tulipalon. Lisäksi ukkoskuuro sai kauppakeskuksen parkkihallin tulvimaan ja pelastuslaitoksella oli päivän aikana useita vahingontorjuntatehtäviä", kertoo ukkostutkija Meri Virman Ilmatieteen laitokselta.

Heinäkuun 12. päivän ukkoseen liittyvä rankkasade johti puolestaan tien sortumiseen Somerolla. Ukkoset aiheuttivat kesällä myös raekuuroja.

Suomen ukkoskausi kestää keskimäärin toukokuusta syyskuuhun. Moniin eteläisempiin maihin verrattuna Suomen vuotuiset salamamäärät ovat alhaisia, mutta pahimmillaan yksittäinen ukkonen voi Suomessakin yltää kovaan salamointiin. Salama on yksi vaarallisimmista Suomessa esiintyvistä sääilmiöistä.

Lisätietoja:

• Suomen ukkosilmasto

• Salamahavainnot

Tutkija Meri Virman, Ilmatieteen laitos, meri.virman@fmi.fi, puh. 050 479 8604

Tutkija Terhi Laurila, Ilmatieteen laitos, terhi.laurila@fmi.fi, puh. 050 464 8812

Tutkija Antti Mäkelä, Ilmatieteen laitos, antti.makela@fmi.fi, puh. 050 301 1988

"Aurinkoisena päivänä lämpötila voi nousta etelässä ensi viikolla reilusti 15 asteen yläpuolelle, mikä on ajankohtaan nähden selvästi tavanomaista lämpimämpää. Merkkejä poutaisen sään jatkosta ensi viikkoa pidemmällekin on olemassa, mutta ennusteen epävarmuus kasvaa selvästi näin pitkälle mentäessä", sanoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Oskari Rockas.

Ennen lämpenemistä päivälämpötilat ovat loppuviikolla 10–15 astetta, öisin pääosin 5–12 astetta. Pohjois-Lapissa lämpötila voi laskea selkeinä öinä nollan tienoille tai vähän pakkasen puolelle.

Sateita tulee yleisesti ennen poutaantumista

Loppuviikolla sateita kertyy laajalti 10–25 millimetriä, mutta paikoin sademäärä voi olla tätäkin suurempi. Torstaina sataa eniten maan etelä- ja itäosassa, perjantaina sateet painottuvat maan eteläisiin osiin. Myöhemmin viikonlopun aikana vielä yksi sadealue liikkuu Suomen yli itään, ja sateita saadaan koko maan pituudelta.

Pilvisyys on lähipäivinä enimmäkseen runsasta: torstaina pilvipeite on repeillyt maan länsiosassa, ja perjantaina aurinko näyttäytyy todennäköisimmin maan keskivaiheilla. Sunnuntaina sää selkenee ja poutaantuu sadealueen jälkipuolella lännestä alkaen.

"Matalapaine voimistaa tuulia lähipäivinä etenkin eteläisillä merialueilla. Tuuli voi olla ajoittain puuskaista myös maan etelä- ja itäosassa etenkin rannikon läheisyydessä", Rockas sanoo.

Lisätietoja:

• Voimassa olevat varoitukset

• Syyssään tilastoja

• Pitkän ennusteen seuranta

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta: 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,90 e/min + pvm)

"Lauantain vastaisena yönä maan etelä- ja länsiosassa on sadekuurojen yhteydessä pieni mahdollisuus myös ukkoselle", sanoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Eetu Rimo.

Lauantaipäiväksi sateiden pääpaino siirtyy pohjoiseen; ennusteen mukaan ainoastaan Pohjois-Lappi on välttymässä sateilta. Maan etelä- ja keskiosassa on lauantaina päivällä paikoin poutaa, mutta seuraava sadealue saapuu Suomeen lounaasta jo lauantai-illaksi ja liikkuu sunnuntaiyön ja -aamun aikana maan pohjoisosaan.

"Sadealueen yhteydessä lounaistuuli voimistuu, ja maa-alueilla voi esiintyä kovia puuskia lauantain ja sunnuntain aikana – lauantaina eritoten maan eteläosassa, sunnuntaina laajemminkin", Rimo sanoo. Lämpötilat ovat päivisin ylimmillään 7–17 astetta. Yön alimmat lämpötilat ovat laajalti 5:n ja 15 asteen välillä, Lapissa voi esiintyä paikoin jopa yöpakkasta.

Tämän vuoden syyskuun lämpötilat ovat olleet laajalti tavanomaisia

Kolmena edellisenä vuonna syyskuun keskilämpötilat ovat poikenneet tavanomaisista selvästi: vuosien 2023 ja 2024 syyskuut olivat keskilämpötiloiltaan mittaushistorian lämpimimmät, eikä 2025 jäänyt niistä kauas taakse. Säähavaintoasemilla kuukauden keskilämpötilat olivat näinä vuosina yleisesti 2–4 astetta tavanomaista lämpimämpiä.

Tänä vuonna sen sijaan on pysytty tavanomaisissa syyskuisissa lämpötiloissa, eikä esimerkiksi hellepäiviä ole ollut syyskuussa yhtäkään. Vuonna 2025 niitä oli syyskuussa neljä, vuonna 2024 peräti kahdeksan.

"Tämän vuoden syyskuu on voinut tuntua selvästi edeltäviä viileämmiltä, mutta on hyvä muistaa, että edeltävät syyskuut ovat olleet lämpötiloiltaan tavanomaisista poikkeavia", Rimo sanoo.

Lisätietoja:

• Voimassa olevat varoitukset

• Syyssään tilastoja

• Syyskuun säätilastot

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta: 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,90 e/min + pvm)

Elokuussa maapallon keskilämpötila oli 1,65 astetta korkeampi verrattuna arvioituun esiteollisen ajan (1850–1900) keskiarvoon. Maapallon keskilämpötila ylitti siis kriittisenä pidetyn 1,5 asteen rajan jälleen ja ensimmäistä kertaa marraskuun 2025 jälkeen.

Euroopassa elokuu oli kaikkien aikojen neljänneksi lämpimin elokuu. Euroopan keskilämpötila oli 20,26 astetta, joka on 1,10 astetta vuosien 1991–2020 elokuun keskiarvoa korkeampi.

Länsi-Euroopassa oli kaikkien aikojen kuumin kesä

Elokuu päätti Länsi-Euroopan mittaushistorian lämpimimmän kesän. Edellinen ennätys oli vuodelta 2003. Koko Euroopan osalta kesä 2026 oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin, vuosien 2022 ja 2024 jälkeen.

”Helle-ennätyksen rikkoutuminen Länsi-Euroopassa on merkki ilmastonmuutoksesta ja sen kasvavista haittavaikutuksista, joita ovat ennenaikaiset kuolemat, satojen menetykset sekä vesipula. Ilmastonmuutoksen torjunta on taloudellisesti sen haittavaikutuksia moninkertaisesti halvempaa. Euroopan irtautuminen fossiilisista polttoaineista lisää huoltovarmuutta ja on taloudellisesti kannattavaa. Eurooppa on ollut päästöjen vähennysten veturi, ja päästöt on saatu pudotettua alle kuuteen prosenttiin maailman päästöistä. Pariisin sopimuksen kahteen asteeseen pääseminen edellyttää kunnianhimotason nostoa etenkin kehittyviltä talouksilta, kuten BRICS-mailta”, toteaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas.

Myös merivedet olivat ennätyksellisen lämpimiä

Napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden keskimääräinen pintalämpötila oli elokuussa 21,07 astetta. Se on korkein elokuussa mitattu lämpötila ja kaikkien kuukausien vertailussa mittaushistorian korkein yhdessä maaliskuun 2024 kanssa. Trooppisella Tyynellämerellä meren pintalämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita. Alueella vallitsevan El Niño -ilmiön ennustetaan voimistuvan edelleen tulevina kuukausina. Copernicuksen mukaan siitä voi kehittyä yksi mittaushistorian voimakkaimmista El Niño -ilmiöistä.

Elokuu 2026 – keskeisiä nostoja

Maailmanlaajuinen lämpötila

Elokuu 2026 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian lämpimin elokuu. Elokuun keskilämpötila oli 16,96 °C, eli 0,85 °C korkeampi kuin vuosien 1991–2020 keskiarvo.

Elokuu oli 1,65 °C lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (1850–1900) keskiarvo, joten maapallon keskilämpötila ylitti jälleen 1,5 °C:n rajan.

Eurooppa

• Elokuun keskilämpötila Euroopassa oli 20,26 °C, eli 1,10 °C korkeampi kuin vuosien 1991–2020 keskiarvo. Elokuu oli näin ollen Euroopan mittaushistorian neljänneksi lämpimin.

• Länsi-Euroopassa koettiin mittaushistorian lämpimin kesä, joka ylitti aiemman, vuonna 2003 mitatun ennätyksen. Alueella koettiin elokuussa uusia helleaaltoja, mikä jatkoi jo toukokuussa alkanutta poikkeuksellista helleaaltojen sarjaa.

Suomi

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan elokuun keskilämpötila oli lähellä tavanomaista.

Lisätietoja:

Pääjohtaja Petteri Taalas, Ilmatieteen laitos, p. 050 341 3460

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi.

• Copernicus-ilmastopalvelu (englanniksi)

• Ilmatieteen laitos: ilmastollinen vertailukausi 1991–2020

Etelä-Suomessa suurin poikkeama mitattiin heinäkuussa, jolloin UV-säteilyä mitattiin 13 prosenttia keskimääräistä vähemmän. Pohjois-Suomessa hätyyteltiin elokuussa ennätysmatalia lukemia: 1990-luvulta alkavassa mittausaikasarjassa vain vuonna 1992 on mitattu alhaisempi UV-säteilyn kuukausikertymä. Pohjois-Suomessa elokuun poikkeama tavanomaisesta oli tänä vuonna peräti 18 prosenttia.

"Yksittäisinä aurinkoisina päivinä iho on kuitenkin voinut palaa, sillä auringon UV-säteilyn voimakkuus ylitti suojautumisrajan eli arvon 3 lähes kaikkina poutaisina kesäpäivinä", sanoo tutkija Kaisa Lakkala Ilmatieteen laitokselta.

UV-säteily ylsi kesän korkeimpiin lukemiin eli UV-indeksin arvoon 6 Etelä-Suomessa kesäkuun loppupuolella ja heinäkuun puolivälissä. Muutoin UV-säteilyn voimakkuus oli pilvisyyden takia tavanomaista tai tavanomaista vähäisempää. UV-indeksi saavutti arvon 6 yhteensä 13 päivänä, mikä on lähellä tavanomaista määrää – keskimäärin UV-indeksi nousee yhtä korkeaksi Suomessa 12 päivänä vuodessa.

Pohjois-Suomessa UV-indeksin voimakkuus oli kesällä tavanomainen tai tavanomaista alhaisempi pilvisen ja sateisen sään takia. Pohjoisen suurimmat arvot eli UV-indeksi 5 saavutettiin vain kaksi kertaa, kesäkuun 26. ja heinäkuun 3. päivänä. Vertailun vuoksi: viime vuonna UV-indeksin arvo 5 saavutettiin pohjoisessa 14 kertaa, ennätysvuonna 2020 jopa 22 kertaa.

Auringon UV-säteily voi yllättää vielä syyskuussakin

Vaikka kesän UV-säteilykertymät jäivät tavanomaista alhaisemmiksi, on auringon kanssa syytä olla tarkkana vielä syyskuun alussa. Etelä-Suomessa UV-indeksi voi aurinkoisena päivänä saavuttaa suojautumisrajan eli arvon 3 syyskuun puoliväliin saakka.

“Suomessa auringon UV-säteily on talvea kohti vähenemään päin, mutta UV-säteilyltä suojautuminen kannattaa pitää mielessä syksyn ja talven lomamatkoilla. Esimerkiksi syyslomien aikaan UV-indeksi on vielä selvästi suojautumisrajan yläpuolella eteläisessä Euroopassa”, Lakkala muistuttaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan UV-säteilyn määrä on kasvanut Euroopassa 5–26 prosenttia vuosien 2013 ja 2022 välillä. Pilvisyyden muutokset heijastuvat suoraan UV-säteilyn muutoksiin, ja suurin osa UV-säteilyn lisääntymisestä johtuu nimenomaan pilvisyyden vähentymisestä. Suomessa pilvisyydessä on suurta vuosien välistä vaihtelua. Tutkimuksessa mukana olleessa Sodankylän UV-aikasarjassa näkyi pidemmän aikavälin kasvua vain huhti- ja heinäkuussa.

Ilmatieteen laitos seuraa Suomessa auringon UV-säteilyn määrän kehitystä. UV-säteily vaikuttaa monin tavoin ihmisten terveyteen ja ympäröivään luontoon: liiallinen UV-altistuminen lisää muun muassa riskiä sairastua ihosyöpään ja harmaakaihiin.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Kaisa Lakkala, Ilmatieteen laitos, puh. 040 747 6792, etunimi.sukunimi@fmi.fi

• Ilmatieteen laitoksen UV-indeksin ennuste kertoo tulevien päivien UV-indeksin Suomeen sekä useisiin kohteisiin ulkomailla.

• Mitä ovat UV-säteily ja UV-indeksi?

• Suojautuminen auringolta