Jäätalvi 2021–2022 oli pitkä ja leuto

Jäätalvi alkoi aikaisin ja meressä oli jäätä 221 päivänä. Pohjanlahdella jäätalvi oli tavanomaista pitempi ja Suomenlahdella taasen lyhyempi.

Ensimmäiset jäät ilmestyivät Perämerelle 24.10.2021. Talvi tuli Lappiin ajallaan, vaikka lokakuun ensimmäinen puolisko olikin lämmin. Tornionjoen laaksossa lokakuun sademäärä oli kolminkertainen tavanomaiseen verrattuna. Pakkasten saapuessa, ensijäätyminen tapahtui lämpimästä kuun alusta huolimatta keskimääräistä aiemmin. Marraskuun ensimmäinen viikko oli harvinaisen lauha ja Perämerellä jään määrä väheni. Viikon päättyessä Tornion edustalla oli kuitenkin vielä jäljellä ohutta jääsohjoa. Marraskuun toinen viikko alkoi kylmänä ja luoteistuuli oli navakkaa tai kovaa. Pakkasta oli 5…10 astetta ja Perämeren pohjoisosaan muodostui hieman uutta jäätä Tornion edustalle sekä Liminganlahdelle. Merivesi oli tässä kohtaa Suomenlahdella ja Pohjanlahdella vajaasta asteesta runsaaseen kahteen asteeseen keskimääräistä lämpimämpää. Lyhyen lauhan jakson jälkeen sää kylmeni merkittävästi marraskuun lopulla ja jään muodostus lähti kunnolla käyntiin. Perämerellä saaristossa oli ohutta tasaista jäätä, jonka paksuus oli 5–10 cm. Myös Vaasan saaristoon sekä aina Rauman edustalle saakka muodostui uutta jäätä. Suomenlahti ja Saaristomeri olivat vielä marraskuun lopussa jäättömiä.

Joulukuussa kylmä sää jatkui ja jään määrä lisääntyi. Myös Suomenlahdella suojaisiin lahtiin muodostui jäätä. Väyläviraston talvimerenkululle asettamat avustusrajoitukset tulivat voimaan Tornion, Kemin ja Oulun satamiin, sekä Saimaalle ja Saimaan Kanavaan. Jäänmurtaja Otso lähti Katajanokalta 3.12. ja ensimmäinen avustus oli Oulusta 5.12. Tämä on noin kolme viikkoa keskimääräistä aikaisempi jäänmurtokauden aloitus. Itsenäisyyspäivän viikolla uutta jäätä oli koko Suomen rannikolla. Perämerellä ja Vaasan saaristossa jää oli paksuimmillaan noin 30 cm.

Joulukuusta muodostui tavanomaista kylmempi ja kylmää riitti aina loppiaisen tienoille saakka. Jäällinen ala kasvoi ollen 11. tammikuuta 77 460 km². Perämeri jäätyi lähes kauttaaltaan, mukaan lukien Merenkurkku. Suomenlahdella jäätä oli Pietarista Suursaareen saakka ja Suomen rannikon edustalla ohutta jäätä oli linjalle Helsingin majakka – Suursaari. Saaristomeren väylille muodostui myös hetkeksi uutta jäätä.Perämeren kiintojään paksuus oli 20–35 cm, Merenkurkussa 10–35 cm, Selkämerellä 10–25 cm ja Suomenlahdella 10–30 cm. Suomenlahdellakin jäänmurtotoiminta oli alkanut. Tämän jälkeen sää lauhtui ja muuttui erittäin tuuliseksi. Lounaismyrsky 12.1. Perämerellä sai kaikki ulapan ajojäät pakkautumaan kaarelle Kemi I majakan edustalle. Jääkenttä ahtautui pahoin ja muuttui vaikeakulkuiseksi. Föhntuuli nosti lämpötilat reilusti nollan yläpuolelle. Kuun loppuun asti sää vaihteli lauhojen lounaistuulien ja sitä seuranneiden lyhyiden kylmempien jaksojen välillä. Kylmempien jaksojen aikana uutta jäätä muodostui, mutta jäällinen ala Itämerellä ei merkittävästi kasvanut. Perämeren ulappa pysyi vielä avoimena.

Helmikuu alkoi kylmänä ja talven laajin jäällinen pinta-ala saavutettiin 4.2. kun jäätä oli 93 000 km². Jään laajuudella mitattuna jäätalvi luokitellaan leudoksi. Perämeri oli tällöin kauttaaltaan jäässä. Selkämerellä rannikon kiintojään edustalla oli ohutta uutta jäätä. Samoin Saaristomerellä sisäsaaristossa oli ohutta jäätä. Suomenlahdella jäät ylsivät Pietarista noin linjalle Helsinki – Tallinna. Virossa rannikko, Väinämeri ja Pärnun lahti olivat jäässä. Eteläisellä Itämerellä jäätä tavattiin muutaman viikon ajan joulu-tammikuussa Ruotsin etelärannikolla ja Saksan rannikolla. Runebergin päivän jälkeen loppukuukausi oli lauha ja sateinen. Suomenlahden itäosassa helmikuu oli ennätyksellisen sateinen. Tämä näkyi jään paksuuksissa lisääntyneenä kohvajään osuutena. Itäisen Suomenlahden jään kokonaispaksuudesta noin puolet muodostui kohvajäästä.

Maaliskuun alussa Suomenlahden ulappa oli jäätön. Ajojäätä oli vain Haapasaaresta itään. Perämerellä, Ruotsin rannikolla, kulki leveä railo. Suomen pohjoisimpiin satamiin piti kulkea ahtojäiden läpi. Maaliskuun edetessä jäätilanteessa ei tapahtunut suuria muutoksia. Kuukausi oli vähäsateinen ja selkeä. Yöpakkasia oli sen verran, että Suomenlahdellekin muodostui muutamaan otteeseen laajalti uutta jäätä. Jään paksuus kasvoi Perämerellä 85 cm:in. Vaasan saaristossa ja Suomenlahden itäosassa jää oli paksuimmillaan 50–60 cm. Selkämerellä ja Lounaissaaristossa jää oli 20–45 cm paksua. Jään laajuus oli kuukauden lopulla lähellä ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa. Maaliskuun viimeisinä päivinä pohjoisesta alkoi virrata kylmempää ilmaa ja tästä eteenpäin jäätä olikin sitten keskimääräistä enemmän. Samalla lämpimien päivien käynnistämä jäiden pehmeneminen jarruuntui. Pohjoistuulet saivat myös Perämeren eteläosan jääkentän ahtautumaan kunnolla.

Huhtikuu alkoi hyvin kylmänä. Pohjoistuulet olivat työntäneet Perämeren ajojääkentän etelämmäksi. Kemi yhdeltä länteen ja pitkin Perämeren länsiosaa etelään kulki railo, johon muodostui nopeasti tasaista jäätä. Myös Kotkan ja Haminan edustalla tavattiin uutta jäätä. Kylmästä säästä huolimatta Suomenlahden länsiosan ja Saaristomeren kiintojää haurastui. Ruotsin puolen railo kuitenkin sulkeutui, kun toisella viikolla itätuuli työnsi jäät toviksi länteen. Kuun puolivälissä Perämeren eteläosan satamiimme kulkevien väylien edustalla oli kuitenkin jälleen tiivis ahtojääkenttä. Sen sijaan Perämeren pohjoisosaan syntyi ohuemman jään sulaessa laaja avovesialue, joka säilyi aina kauden loppuun asti. Ulapan paksuimmat jäät pysyttelivät Marjaniemen leveyspiirin eteläpuolella. Selkämeren kiintojää haurastui. Suomenlahdella jäänmurtoavustus päättyi 11. huhtikuuta. Merenkurkussa ja Perämerellä oli töissä vielä 6 suomalaista ja 4 ruotsalaista murtajaa. Viikolla 16 sää lämpeni ja Vaasan saariston jäät haurastuivat. Myös Perämerellä jään määrä väheni ja kuun lopussa kaikki ajojäät olivat käytännössä Perämeren eteläosassa.

Toukokuun 3 ensimmäistä viikkoa olivat Perämerellä keskimääräistä kylmempiä ja jäiden sulaminen oli hidasta. Saaristomeri ja Selkämeri olivat vapautuneet jäistä vapunaattona, ja Suomenlahti muutamaa päivää myöhemmin. Perämeren saariston kiintojää hävisi 16.5., jonka jälkeen jäljelle jäänyt ulapan kiintojää sinnitteli pitkään Raahen ja Kalajoen välillä, ja meri oli jäätön vasta 3. kesäkuuta. Kaiken kaikkiaan Itämerellä oli ollut jäätä tällöin 221 päivää.

Ensijäätyminen tapahtui rannikoilla tavanomaista aikaisemmin. Aivan Perämeren pohjoisosassa jäätyminen tapahtui suunnilleen tavanomaiseen aikaan, mutta muualla Pohjanlahdella viikosta neljään viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Suomenlahdella ensi jäätyminen tapahtui noin kahdesta viikosta runsaaseen neljään viikkoa tavanomaista aiemmin.

Lopullisen jään katoamisen ajankohta verrattuna tavanomaiseen vaihteli suuresti. Perämeren pohjoisosassa jään katoaminen tapahtui muutaman päivän tavanomaista myöhemmin, kun se Merenkurkussa tapahtui runsaan viikon tavanomaista aiemmin. Selkämeren pohjoisosassa jäät katosivat viikosta noin kahteen viikkoa tavanomaista myöhempään ja eteläosassa viikosta kahteen viikkoa aikaisempaan. Suomenlahdella jäät katosivat 12–17 päivää tavanomaista aiemmin.

Pohjanlahdella jääpäiviä oli 3–36 päivää tavanomaista enemmän ja Suomenlahdella 23–36 päivää vähemmän, lukuun ottamatta itäisintä osaa, jossa jäätalvi oli tavanomainen pituudeltaan.

Kiintojään suurin paksuus vaihteli Perämerellä välillä 30–85 cm, Selkämerellä 30–60 cm, Saaristomerellä 15–40 cm ja Suomenlahdella 15–60 cm. Ulapan jään paksuus oli paksuimmillaan Perämerellä 20–70 cm, Selkämerellä 5–35 cm ja Suomenlahdella 15–30 cm.

Alusten jäissä kuljettava matka oli 4.2.2022 Kemistä 194 mpk jään reunaan. Pietarista jään reunaan oli 154 mpk, josta 25 mpk uudessa jäässä.

28.7.2022