Keskimääräinen jäätalvi 2017–2018

Jäätalvi 2017–2018 jää tilastoihin keskimääräisenä. Talven huippukohta koettiin maaliskuun 5. päivänä, jolloin jäällisen alueen laajuus oli 170 000 km².

Jäätyminen alkoi Perämeren pohjukan sisälahdista jo loka-marraskuun vaihteessa. Marraskuu oli tavanomaista hiukan lämpimämpi, eikä jäätyminen juurikaan edistynyt marraskuun aikana. Marraskuun viimeisenä päivänä jäällisen alueen laajuus oli noin 4 000 km².

Myös joulukuu oli tavanomaista lämpimämpi ja jäällisen alueen kehitys oli maltillista. Itsenäisyyspäivän aikaan Perämeren pohjoisosassa oli sen verran kylmempää, että saaristoalueilla kehittyi uutta jäätä ja jäänmurtaja Ale aloitti avustustoiminnan Luulajan edustan saaristossa joulukuun 7. päivänä. Suomalaisista jäänmurtajista Kontio aloitti noin kaksi viikkoa myöhemmin, 20. joulukuuta. Joulukuun aikana jäällinen alue noin kolminkertaistui, ollen kuukauden viimeisenä päivänä noin 13 000 km².

Edellisten kuukausien tapaan tammikuu oli myös tavanomaista leudompi. Hiukan ennen tammikuun puoliväliä sää kylmeni jonkin verran ja jään määrä alkoi lisääntyä. Tuolloin toinen suomalainen jäänmurtaja Otso siirtyi Perämerelle. Tammikuun 23. päivänä jäällinen alue oli laajuudeltaan 73 000 km². Tämän jälkeen sää leutoni ja kuun lopussa jäällinen alue oli 56 000 km². Jäätä oli Kemin, Oulun ja Raahen edustoilla sekä Vaasan saaristossa. Muualla pitkin Suomen rannikkoa oli sisälahdissa jonkin verran ohutta jäätä. Kiintojään paksuus Perämeren kaaren saaristossa vaihteli 20–40 cm välillä.

Vielä helmikuun alkupuolella näytti, että talvesta muodostuu edellisten talvien kaltainen peruslauha jäätalvi. Mutta helmikuun puolen välin jälkeen tilanne muuttui täysin. Helmikuun kolmannen viikon loppupuolella, jolloin jäällisen alueen laajuus oli 82 000 km², alkoi maahamme virrata kylmempää ilmaa koillisesta. Stratosfäärissä tapahtunut äkillinen lämpeneminen aiheutti tavanomaista kylmemmän sään Suomeen. Kylmä sää sai jään määrän lisääntymään ja helmikuun 21. päivänä jäällisen alueen laajuus ylitti 115 000 km².

Kylmä sää jatkui ja helmikuun lopussa annos arktisen kylmää ilmaa virtasi idästä maan eteläosan yli ja jäällinen alue levisi 146 000 km²:iin. Sään muuttuminen helmikuussa sai jään määrän lisääntymään ja pitkästä aikaa kaikki Suomen jäänmurtajat olivat avustamassa meriliikennettä. Ajoittain, varsinkin Merenkurkun ja eteläisen Perämeren liikenteessä, oli kovaa avustustarvetta pohjoisenpuoleisten tuulien puskiessa jäitä Merenkurkkuun.

Maaliskuu alkoi kylmänä ja maaliskuun 5. päivänä saavutettiin talven laajin jäätilanne, kun jäällisen alueen laajuus saavutti 170 000 km². Tämän jälkeen sää lauhtui hiukan ja jäällinen alue alkoi pienentyä. Kuun puolivälissä matalapaineet väistyivät ja maahan alkoi virrata kylmää ilmaa koillisesta, jolloin jäällinen alue alkoi uudestaan laajentua. Maaliskuun 20. päivänä korkeapaine väistyi matalapaineiden tieltä ja Suomeen alkoi virrata lämpimämpää ilmaa. Maaliskuun lopussa jäällinen ala oli pienentynyt 115 000 km²:iin. Maaliskuu oli tavanomaista kylmempi ja kylmin viiteen vuoteen.

Huhtikuu alkoi ja jatkui leutona. Jään määrä väheni ja kuun lopulla jäätä oli enää 36 000 km² alueella. Viimeiset jäät sulivat Suomenlahdelta huhtikuun lopulla ja jäätön Suomenlahti oli 29. päivänä. 

Toukokuussa jään määrä väheni ja kymmenentenä päivänä Merenkurkku oli jäätön. Jäät jatkoivat hitaasti haurastumistaan ja sulamistaan. Lopulta toukokuun 25. päivänä Itämeri oli jäätön.

Ensi jäätyminen tapahtui Perämerellä ja Merenkurkussa viikosta kahteen keskimääräistä myöhemmin. Selkämerellä ensi jäätyminen puolestaan tapahtui kolmesta neljään viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Suomenlahden keskiosissa ensi jäätyminen tapahtui runsaan kuukauden keskimääräistä myöhemmin ja itäosissa runsaan viikon keskimääräistä myöhemmin.

Lopullinen jään katoaminen tapahtui Perämeren pohjoisosassa puolitoista ja Merenkurkussa joitakin päiviä keskimääräistä myöhemmin. Muualla jään lopullinen katoaminen tapahtui kahdesta viiteen viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Pohjoisella Itämerellä ja Suomenlahden läntisimmässä osassa jäätä ei esiintynyt kuluneena talvena.

Kiintojään suurin paksuus vaihteli Perämerellä välillä 30–75 cm, Selkämerellä 15–45 cm, Saaristomerellä 5–35 cm ja Suomenlahdella 15–50 cm. Ulapan jään paksuus oli paksuimmillaan Perämerellä 30–50 cm, Selkämerellä 10–25 cm ja Suomenlahdella 5–30 cm.

Alusten jäissä kuljettava matka oli 5.3.2018 Pietarista jään reunaan 185 mpk ja Kemistä 323 mpk. Riikasta jään reunaan oli kuljettavaa 118 mpk.

Jouni Vainio, Jääpalvelu

Jääkenttää kuvattuna ilmasta
Perämeren jäätä huhtikuussa. Kuva: Anni Montonen