Jäätalvi 2020-2021 oli keskimääräinen

Talvella 2021 Itämeren jääpeite oli laajimmillaan helmikuun puolivälissä.

Jäätalven ensimmäiset jäät havaittiin marraskuun toisella viikolla Perämeren pohjukan sisälahdissa. Marraskuu oli jo siihen asti ollut tavanomaista lämpimämpi ja lämpöennätyksiäkin oli rikottu. Niinpä ensijäät sulivat ja meri oli jonkin aikaa jäätön. Jään määrä alkoi lisääntyä varsinaisesti marraskuun ja joulukuun vaihteessa. Suomenlahdelle jäätä ilmestyi hieman ennen joulukuun puoliväliä, kun Viipurinlahdella ja Pietarin edustalla havaittiin uutta jäätä.

Joulukuu oli marraskuun tavoin lauha. Eteläisten tuulten ja runsaan pilvisyyden vallitessa merijään määrän kasvu oli maltillista. Ensimmäisenä jäänmurtoon lähti jäänmurtaja Kontio joulun jälkeen. Tällöin Perämerellä, Oulun, Kemin ja Tornion edustoilla, oli 5–10 cm paksua jäätä ja satamiin annettiin myös avustusrajoitukset. Myös Vaasan saaristoon sekä Perämeren eteläosan sisäsaaristoon oli jäätä hieman muodostunut. Muutoin Suomen vesialueet olivat vielä jäättömiä ja merivesi oli 2–3 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Tammikuussa vallitseva tuulen suunta oli pohjoisen ja kaakon väliltä ja lämpötilat sitä kautta talvisia. Tammikuun kylmin jakso osui kuun puoliväliin ja jäätä muodostui nopeasti koko Suomen rannikon pituudelta. Tammikuun 23. päivänä jäänmurtaja Voima aloitti kautensa Suomenlahdella, kun avustusrajoituksia tuli voimaan myös Suomenlahden ja Selkämeren satamiin. Edellisenä talvena ei Suomenlahdella oltu jäänmurtoa tarvittu. Perämerellä jää oli tässä vaiheessa paksuimmillaan 40 cm. Vajaan viikon kestäneiden kireimpien pakkasten jälkeen pakkanen hieman hellitti ja varsinkin eteläisillä merialueilla oli lauhaa. Perämerellä jään määrä lisääntyi tasaisesti, mutta muilla merialueilla kuun lopussa jään määrä ei juuri kasvanut. Tammikuussa koettiin neljä myrskypäivää, mikä on tavanomainen määrä.

Helmikuussa kylmää ilmaa virtasi pohjoisesta ja tuuli oli ajoittain voimakasta. Tämä sai Perämerellä jäät ajelehtimaan etelään. Pakkasesta huolimatta Perämerelle syntyi suuri jäätön alue, jota pitkin laivaliikenne sujui pitkän matkaa ilman jäänmurtaja-avustusta. Suuren avovesialueen syntymiseen lienee vaikuttanut erittäin lämmin säävuosi 2020, jonka johdosta meren lämpövarasto oli kasvanut riittävän suureksi vastustaakseen jäätymistä. Pakkaset kuitenkin jatkuivat ja jäällinen ala laajeni. Kuun toisella viikolla jäätä oli muodostunut Suomenlahden keskilinjalle saakka ja myös Saaristomerellä ulkosaaristossa oli uutta jäätä. Merenkurkku oli peittynyt ajojäähän jo kuun alussa. Saimaan kanava suljettiin helmikuun 8. päivänä. Jäällinen alue oli laajimmillaan helmikuun 15. päivänä, kun jäätä oli 127 000 km². Tuolloin Perämeri oli kauttaaltaan jäässä ja jäätä oli myös Saksan rannikolla ja Tanskan salmissa. Helmikuun lopussa korkeapainevoittoinen sää antoi periksi Pohjois-Atlantin matalapaineille ja lounaasta virtasi lauhempaa ilmaa. Ahvenanmaalla lämpötila kipusi kymmeneen lämpöasteeseen ja lämpötila kävi nollan yläpuolella myös Perämerellä. Helmikuussa koettiin myös runsaita lumisateita. Runsas lumipeite hidasti jään paksuuskasvua. Helmikuun loppuun osuneet erittäin lämpimät päivät näkyivät maaliskuun alussa etelärannikon virtapaikkojen heikkoina jäinä. Samalla länsituuli oli painanut Perämeren jääkentän vasten Suomen rannikkoa, ja Suomenlahden ajojäät majailivat pääosin Venäjän puolella. Pian kuun vaihtumisen jälkeen sää kuitenkin kylmeni jälleen ja koettiin talven toinen laajempi jäänmuodostusjakso.

Maaliskuun 10. päivänä jäätä oli 84 000 km². Leudon loppukuun myötä maaliskuu muodostui kuitenkin tavanomaista lauhemmaksi ja jäällinen ala lähti pienenemään nopeasti. Kuun lopussa Merenkurkussa, Selkämerellä ja Suomenlahdella ei kiintojään edustalla enää juuri ajojäätä ollut ja Saaristomeren jää oli alkanut haurastua.

Huhtikuun alussa sää jatkui lämpimänä ja 12. päivään mennessä Selkämeri ja Saaristomeri olivat jäättömät. Suomenlahdeltakin poistuivat tuolloin viimeiset avustusrajoitukset. Perämeren pohjoisosassa ajojääkenttä oli tiiviisti Suomen satamiin johtavilla laivaväylillä, kunnes 23. päivänä tuuli kääntyi pohjoiseen. Pohjoistuuli puhalsi viiden päivän ajan voimakkaasti. Jäät ajautuivat Kokkolan ja Kalajoen edustoille, joissa oli sitä ennen ollut jo avointa. Tämän jälkeen laajempi ajojääkenttä ei enää palannut pohjoiseen vaan jäät sulivat pikkuhiljaa sijoilleen. Suomenlahti oli jäätön ennen kuun vaihdetta. Perämereltä viimeiset jäät sulivat 20. päivänä toukokuuta.

Ensijäätyminen tapahtui rannikoilla tavanomaista myöhemmin. Perämeren pohjoisosassa, Saaristomeren eteläreunalla ja itäisellä Suomenlahdella ensijäätyminen tapahtui lähes tavanomaiseen aikaan, mutta muilla merialueilla viikosta neljään viikkoa tavanomaista myöhemmin.

Lopullinen jään katoaminen tapahtui tavanomaista aiemmin. Perämerellä ja Selkämerellä jäät katosivat viikosta kahteen viikkoa tavanomaista aiemmin lukuun ottamatta Kokkalan edustaa, jossa jäitä oli tavanomaista myöhemmin. Suomenlahdella jäät katosivat puolestatoista kolmeen viikkoa tavanomaista aiemmin.

Pohjanlahdella jääpäiviä oli 19–43 tavanomaista vähemmän ja Suomenlahdella yhdeksästä 17 päivää vähemmän.

Kiintojään suurin paksuus vaihteli Perämerellä välillä 40–70 cm, Selkämerellä 20–45 cm, Saaristomerellä 10–25 cm ja Suomenlahdella 20–50 cm. Ulapan jään paksuus oli paksuimmillaan Perämerellä 10–50 cm, Selkämerellä 5–20 cm ja Suomenlahdella 15–35 cm.

Alusten jäissä kuljettava matka oli 15.2.2021 Kemistä 194 mpk, Pietarista jään reunaan 205 mpk ja Riikasta 37 mpk. Vastaavasti yli 15 cm paksussa jäässä 96 mpk ja 16 mpk ja Riikasta koko matka oli alle 15 cm paksussa jäässä.