Metsä- ja maastopalot
Laajoista metsä- ja maastopaloista kulkeutuu sopivilla ilmavirtauksilla hiukkasia ja kaasuja Suomeen.
Itä-Euroopan avopalot, eli metsä- ja maastopaloista ja peltojen kulotuksista tulevat savut ovat olleet meillä jokavuotinen ilmiö keväisin ilman virratessa sopivasta suunnasta. Peltojen kulotuksia ja niistä alkaneita metsä- ja maastopaloja esiintyy yleisesti maalis-huhtikuussa. Varsinkin vähäsateisina kesinä metsä- ja maastopaloja voi esiintyä myös Suomessa. Ihmisten aikaansaamien palojen lisäksi palojen syntyyn ovat vaikuttaneet myös luonnolliset syyt, kuten salamanisku.
Toinen yleinen metsä- ja maastopalojen aika on elo-syyskuu, jolloin kuiva maasto voi erityisen olla paloherkkää.
Kesäaikaan Suomen kannalta haitallisia savuepisodeja on ollut mm. vuosina 2002, 2006 ja 2010. Palot kesällä 2006 olivat erityisen haitallisia, koska paloalueet olivat maamme rajojen välittömässä läheisyydessä. Tällöin palosavut heikensivät näkyvyyden jopa ajoittain huonoksi. Ilman virtaaminen paloalueilta kohti Suomea jatkui poikkeuksellisen kauan, eikä ilmaa puhdistavia sateita juurikaan esiintynyt, joten pienhiukkaspitoisuudet kohosivat ajoittain jopa kaksikymmentäkertaisiksi normaaliarvoihin verrattuna. Kesällä 2010 paloalueet sijaitsivat huomattavasti kauempana Suomesta, pääosin Venäjällä. Tällöin maisema sameni ajoittain ja välillä tuntui myös savun hajua.
Ilmatieteen laitoksen tehtävät
Ilmatieteen laitoksessa ennustetaan savujen leviämistä ja pitoisuuksia SILAM-leviämismallilla. Ennusteilla pyritään tukemaan myös ympäristöviranomaisten toimintaa.