Vedenkorkeuden mittaaminen

Ilmatieteen laitos mittaa meriveden korkeutta Suomen rannikolla neljällätoista asemalla eli mareografilla. Mareografit on sijoitettu tasaisin välimatkoin, jotta vedenkorkeuden muutokset voidaan laskea melko tarkasti koko Suomen rannikkoalueelle.

Pientä taloa muistuttava mareografirakennus veden äärellä.

Helsingin mareografi. Kuva: Hanna Boman.


Mittaustoiminta alkoi Hangossa vuonna 1887 ja Helsingissä 1904. Muut asemat perustettiin 1920-luvulla paitsi Raumalle 1933 ja Porvoon Emäsaloon 2014. Aluksi rekisteröintilaitteet olivat paperirullille piirtäviä ja havainnot luettiin niiltä kuukauden välein. Nykyisin havainnot kerätään mareografien digitaalisilta, automaattisesti rekisteröiviltä tallennuslaitteilta reaaliajassa. Vedenkorkeuden lisäksi mareografeilla mitataan myös veden lämpötilaa.

Mareografin poikkileikkaus ja osat. Kuvan sisältö löytyy tekstinä sivulta.Merenpinnan korkeutta mitataan rannalle rakennetun mareografirakennuksen sisällä olevassa syvässä kaivossa, jonka yhdistää mereen riittävän syvällä kulkeva kapea putki. Yhdys- eli vaimennusputken tarkoituksena on poistaa aallokon vaikutukset vedenpinnan korkeuteen. Mittauskaivossa kelluva uimuri nousee ja laskee vedenpinnan muutosten mukana. Uimurin liike välittyy vastapainoon yhdistetyn reikänauhavaijerin ja kooderin kautta rekisteröintilaitteelle.

Meriveden korkeutta mitataan kunkin mareografin oman referenssitason suhteen. Referenssitaso on geodeettisten korkeusjärjestelmien suhteen kiinteä, noin kaksi metriä vuoden 1921 teoreettisen keskiveden alapuolella oleva laskennallinen taso. Mareografin mahdollinen liikkuminen referenssitasonsa suhteen selvitetään vuosittaisilla vaaituksilla läheiseen kiintopisteeseen. Kolmen vuoden välein mareografin ja sen kiintopisteen vakaus varmistetaan vaaitsemalla ne toisiin paikallisiin kalliokiintopisteisiin. Lisätietoa korkeusjärjestelmistä vedenkorkeusmittauksissa tällä sivulla.

Vedenkorkeustietoja käytetään muun muassa merikartoituksessa, meri- ja rannikkoalueen rakennustoiminnassa sekä satama- ja väyläsuunnittelussa. Reaaliaikaiset havainnot liittyvät meriturvallisuuteen ja niitä tarvitaan merenkulkua varten. Vedenkorkeushavaintoja hyödynnetään ennustemallien kehittämisessä. Ennusteet auttavat esimerkiksi rannikkotulviin varautumisessa. Pitkien aikasarjojen avulla tutkitaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia Itämeren vedenkorkeuteen sekä jääkauden jälkeistä maankohoamista.

Vedenkorkeustiedot ovat saatavilla mm. internetin, radion, teksti-tv:n, sanomalehtien, tekstiviestien ja palvelupuhelimen välityksellä.

26.11.2019