Jäätalvi 2025-2026 oli jään laajuudelta normaali ja lyhyt
Jäätalvi 2025–2026 oli nopearytminen ja päättyi poikkeuksellisen varhain. Vaikka jääpeite oli talven huippuvaiheessa viime vuosien laajimpia, osin ennätyksellisen lämmin kevät teki sulamisesta nopeaa.
Lokakuu oli Pohjois-Suomessa harvinaisen leuto ja talvi tuli Lappiin myöhässä. Ensijäätyminen Perämeren pohjoisosassa havaittiin satelliittikuvissa 4.11. Tätä seurasi kylmä jakso, jonka aikana uutta jäätä muodostui laajalti Perämeren rannikolle. Paksuimmillaan jää ehti noin parikymmensenttiseksi. Jäänmurtaja Zeus aloitti jäänmurtokauden Torniossa, kun ensimmäiset avustusrajoitukset tulivat voimaan 24.11. Pian tämän jälkeen alkoi lauhempi jakso, jonka alussa esiintyi kovia tuulia. Tuulet veivät jäät Kemin ja suurelta osin myös Tornion väyliltä.
Pitkälle joulukuuhun jään määrä ei kasvanut. Jäätä oli käytännössä vain Perämeren pohjoisosan saaristossa ja ajoittain sen edustalla. Ensimmäinen kova talvimyrsky, Hannes, koettiin 26.12. Myrskyn mentyä pohjoisesta virtasi kylmempää ilmaa, ja uuteen vuoteen mennessä sää pakastui kunnolla koko maassa. Jään muodostus pääsi käyntiin koko rannikolla. Voima aloitti jäänmurron Perämerellä 2.1. Vuoden vaihteessa jäätä oli 14 000 km²:n alueella, mikä vastaa viime vuosikymmenten tavanomaista laajuutta.
Tammikuun alusta alkoi pitkään jatkunut kylmempi jakso, jonka aikana kylmät ilmamassat virtasivat toistuvasti pohjoisesta Skandinaviaan. Vuoden alussa korkeapaine oli hallitseva, ja kireitä pakkasia esiintyi koko rannikolla. Jään määrä kasvoi nopeasti, ja Perämeri meni kauttaaltaan jäähän 29.1. Kuun lopussa myös Merenkurkku ja Suomenlahden itäosa olivat jään peitossa. Saaristomerellä uutta jäätä muodostui Ahvenanmaalle saakka.
Pitkään jatkuneen korkeapaineen aikana mitattiin myös merialuekohtaisia matalan veden ennätyksiä. Rannikolla alhainen vedenkorkeus näkyi paikoin kiintojään läpi työntyneinä kivinä. Helmikuun 15. päivänä jäätä oli noin kaksinkertainen määrä ajankohdan keskiarvoon verrattuna. Vaikka jäätä oli laajalti, heikkotuulisen sään johdosta liikenne satamiin sujui hyvin. Helmikuun kolmannella viikolla pakkaset jatkuivat, mutta sää muuttui tuulisemmaksi, ja Selkämerellä jään määrän kasvu hidastui. Talven suurin jään laajuus, 181 000 km², saavutettiin 20.2. Tällöin Perämeri, Merenkurkku, Ahvenanmeri, Saaristomeri, Suomenlahti ja Riianlahti olivat jään peitossa. Selkämeren keskiosa säilyi jäättömänä koko talven. Lisäksi uutta jäätä muodostui lähes koko Ruotsin rannikon pituudelta. Myös Puolan ja Saksan rannikoilla sekä Tanskan salmissa esiintyi jäätä. Jään laajuuden perusteella jäätalvi luokitellaan keskimääräiseksi. Suomessa koko jäänmurtokalusto oli merellä. Laajempi jäätilanne on koettu viimeksi ankarana talvena 2010–2011.
Maaliskuussa suursäätilanne muuttui sellaiseksi, että ilmavirtaukset kävivät koko kuukauden etelän ja lännen väliltä. Maaliskuusta muodostui suuressa osassa maata ennätyksellisen leuto. Jään määrä väheni, ja varsinkin kuun puolivälin jälkeen jäät haurastuivat ja sulivat nopeasti etelä- ja länsirannikolta. Huhtikuun alussa Saaristomeri oli jäätön, ja Vaasan saariston jäätkin olivat jo haurastuneet. Suomenlahdella Suomen satamamien väylät olivat pitkälti avovedessä, ja jäätä oli ainoastaan Suursaaresta itään. Ulapan ahtojäät sinnittelivät kuitenkin yllättävän pitkälle ja viimeiset ahtojäälautat sulivat Suursaaren luoteispuolelta 21.4.
Takatalvi saatiin maahan vasta, kun kaikki jäät Perämerta lukuun ottamatta olivat sulaneet. Voimakas pohjoistuuli levitti Perämeren ajojääkentän, mikä vauhditti jäiden sulamista viileästä säästä huolimatta. Tässä vaiheessa ajojäät olivat jo hyvin haurastuneita, ja rannikon kiintojää oli Suomen puolelta huhtikuun lopussa lähes kokonaan sulanut.
Toukokuun alussa Ruotsin saaristossa oli vielä hieman kiintojäätä ja Perämeren ulapalla oli jäljellä kapea kaistale ajojäätä. Jäänmurtotoiminta päättyi 4.5., ja Itämeri oli jäätön 10.5. Jääpalvelun tilastojen mukaan Itämeri on ollut jäätön 10. toukokuuta vain talvella 2014–2015, joten tämänvuotinen sulaminen sivuaa ennätysvarhaista ajankohtaa.
Kiintojään paksuus oli Suomenlahdella ja Selkämerellä 20–50 cm, Saaristomerellä 15–40 cm, Merenkurkussa 20–50 cm ja Perämerellä 40–80 cm. Ajojään paksuus oli Perämerellä 20–50 cm, Merenkurkussa ja Suomenlahdella 10–40 cm sekä Selkämerellä 5–20 cm.
Perämerellä jäätalvi alkoi puolestatoista viikosta kahteen viikkoon tavanomaista myöhemmin ja päättyi puolestatoista reiluun kolmeen viikkoa tavanomaista aiemmin. Selkämeren pohjoisosassa jäätalvi alkoi muutaman viikon tavanomaista myöhemmin, eteläosassa jäätalvi alkoi tavanomaiseen aikaan. Suomenlahdella jäätalvi alkoi keskimäärin noin viikkoa tavanomaista myöhemmin. Jäätalvi päättyi Selkämerellä ja Suomenlahdella viikosta kolmeen viikkoa tavanomaista aikaisemmin.
Todellisia jääpäiviä oli Pohjanlahdella tavanomaista vähemmän. Suomenlahdella paikoin hieman tavanomaista enemmän. Saaristomerellä ulkosaaristossa jääpäiviä oli selvästi tavanomaista enemmän.
