Muutostöitä verkkopalvelussa tiistaina 18.1. aamupäivällä: Pahoittelemme mahdollisia häiriöitä.

Kaukokartoitustutkimus

Kaukokartoitustutkimus hyödyntää satelliittihavaintoja hiilen- ja vedenkierron seurantaan sekä tuottamaan uutta tutkimustietoa ilmakehästä ja maapallon kylmistä alueista (kryosfääri).

Globaalit hiiliemissiot voidaan kartoittaa satelliittihavainnoista, vaikkakaan nykyiset mittalaitteet eivät tuota tietoa napojen läheisyydestä. Kuva: Janne Hakkarainen (IL); käytetyn mittausdatan lähteenä havainnot NASA:n Orbiting Carbon Observatory 2 (OCO-2) satelliitilta.
  • Kehitämme satelliitihavaintojen tulkintamenetelmiä tuottamaan alueellista ja globaalia tietoa hiilensidonnasta, hiilitaseesta, ilmakehän koostumuksesta, ilmanlaadusta, UV-säteilystä, maaperän roudasta sekä lumen määrästä ja peittävyydestä.

  • Poikkileikkaavana teemana on arktis-boreaalinen vyöhyke, jossa lämpötilan nousu pienentää lumen määrää ja alueellista kattavuutta sekä routaa ja jääpeitettä.

  • Nämä kryosfäärin muutokset pohjoisilla alueilla linkittyvät hiilen nieluihin ja lähteisiin monimutkaisten ekosysteemi-ilmakehä vuorovaikutusten ja takaisinkytkentöjen kautta.

  • Lisätietoja tutkimusryhmiemme verkkosivuilta: Kryosfääriprosessit, Ilmakehän kaukokartoitus ja Kasvihuonekaasut ja satelliittimenetelmät, sekä Avaruus- ja kaukokartoituskeskus FMI-SPACE sivustolta.