Lähtökohtana on, että suositusten mukaisella korkeudella sijaitsevat rakennukset joutuisivat meritulvalle alttiiksi korkeintaan kerran seuraavan 200 vuoden aikana.

Suositukset perustuvat uusimpiin arvioihin merenpinnan noususta, mukaan lukien hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n viidennen arviointiraportin ennusteet. Itämerellä nousun arvioidaan jäävän hieman maailmanlaajuisen keskiarvon alapuolelle. Lisäksi jääkauden jälkeinen maankohoaminen suojaa Suomen rannikkoa merenpinnan nousulta. Keskimääräisen merenpinnan tason muutosten lisäksi suosituksissa on otettu huomioon sääilmiöiden aiheuttama vedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu.

Luvut on laskettu merivedenkorkeuden havaintoasemien eli mareografien paikoille, mutta ne pätevät myös lähialueilla. Luvuissa ei ole huomioitu aallokon vaikutusta.

Alin suositeltava rakentamiskorkeus mareografeittain (N2000)

Alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet on edellisen kerran annettu vuonna 1998. Uudet suositukset ovat pääosin samalla tasolla maanpinnan suhteen kuin aikaisemmat suositukset, mutta niiden lukuarvot ovat kasvaneet, koska uudet suositukset ovat N2000-korkeusjärjestelmässä. Uudet suositukset eivät sisällä aaltoiluvaraa, vaan aallokon vaikutus täytyy arvioida paikkakohtaisesti.

Koko raportti on luettavissa täällä: Pitkän aikavälin tulvariskit ja alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet Suomen rannikolla (Kahma ym. 2014) (pdf)

Syken julkaisu: Tulviin varautuminen rakentamisessa - opas alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseksi ranta-alueilla.