Vuoden 2025 sääyhteenveto

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuosi 2025 oli Suomessa mittaushistorian toiseksi lämpimin. Koko maan keskilämpötila oli 4,5 astetta, mikä on 1,6 astetta yli pitkän ajan keskiarvon vuosilta 1991‒2020. Vuosikeskilämpötila vaihteli lounaissaariston noin +8 asteesta Lapin luoteisosan noin nollaan asteeseen. Vuoden keskilämpötilat olivat suuressa osassa maata 1‒2 astetta keskimääräistä korkeampia. Asemakohtaiset keskilämpötilat olivat suurimmassa osassa maata havaintoasemien toiseksi korkeimpia lukemia jääden vain vähän ennätysvuoden 2020 keskilämpötilojen alapuolelle.

Vain touko-, kesä- ja elokuussa koko maan keskilämpötila oli hieman tavanomaista alempi. Kaikki muut kuukaudet olivat tavanomaista lämpimämpiä. Syyskuu oli jälleen ennätyksellisen lämmin seuraten vuosien 2024 ja 2023 ennätyslämpimiä syyskuita. Vuoden 2025 ylin lämpötila oli 32,6 astetta, joka mitattiin 31. heinäkuuta Oulun lentoasemalla. Vuoden alin lämpötila, -39,6 astetta, mitattiin 4. helmikuuta Savukoskella Tulppion havaintoasemalla.

Suuressa osassa maata vuotuinen sademäärä oli tavanomainen tai hieman tavanomaista suurempi. Maan keskiosassa sademäärät jäivät kuitenkin Keski-Suomesta itään ulottuvalla alueella keskimääräistä vähäisemmiksi, paikoin jopa harvinaisen vähäisiksi. Tämä näkyi etenkin Saimaan vesistössä poikkeuksellisen alhaisena vedenkorkeutena. Suurin vuosisademäärä mitattiin Puolangan Paljakan havaintoasemalla, missä satoi 835,1 millimetriä. Vähiten vuoden aikana satoi Viitasaaren Haapaniemellä, 445 millimetriä. Suurin vuorokauden sademäärä oli Ruokolahden Kotaniemessä 18. kesäkuuta mitattu 86 millimetriä.

Talvi

Talven eli joulukuu-helmikuun keskilämpötila vaihteli lounaisrannikon nollasta Itä-Lapin noin –10 asteeseen. Keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi vuosien 1991–2020 pitkän ajan keskiarvoon verrattuna: lämpötilapoikkeama oli suuressa osassa maata noin kahden asteen luokkaa. Maan eteläosassa talvi oli harvinaisen lauha, eli vastaava toistuu keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa tai harvemmin.

Talvella vähiten satoi Toholammilla, 65,9 millimetriä, ja eniten Virolahden Koivuniemessä, 199,6 millimetriä. Keskimääräistä enemmän satoi maan kaakkoisosassa sekä Keski- ja Pohjois-Lapissa. Maan keskivaiheilla satoi tavanomaista vähemmän. Joulukuusta helmikuun laskettuna länsirannikolla sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa oli monin paikoin harvinaisen vähän lunta. Aurinko paistoi talvikuukausina koko maassa tavanomaista vähemmän.

Kevät

Koko kevään eli maalis-toukokuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan vajaasta 6 asteesta Käsivarren Lapin noin –3 asteeseen. Lähes koko maassa kevät oli tavanomaista lämpimämpi, ainoastaan Pohjois-Lapissa oltiin lähellä tavanomaista keskilämpötilaa. Maan länsiosassa kevät oli harvinaisen lämmin, etelärannikolla jopa poikkeuksellisen lämmin. Esimerkiksi Hanko Russarön kevään keskilämpötila, 5,5 astetta, oli säähavaintoaseman 153-vuotisen historian korkein yhdessä vuoden 2016 kevään kanssa. Hangossa näin lämmin kevät on noin 60 kertaa todennäköisempi nykyilmastossa ja 2,3 astetta lämpimämpi kuin ilman ilmastonmuutosta.

Suuressa osassa maata kevät oli tavanomaista vähäsateisempi. Tavanomaista sateisempia paikkoja löytyi lähinnä Etelä- ja Pohjois-Karjalasta sekä Pohjois-Lapista. Kevään aikana satoi eniten Puolanka Paljakan havaintoasemalla, 145,4 millimetriä. Vähiten satoi Enontekiö Kaaresuvannon havaintoasemalla, 36,9 millimetriä.

Kesä

Koko kesä eli kesä-elokuu oli Lapissa tavanomaista lämpimämpi: kesän keskilämpötila oli siellä 0,8–1,2 astetta tavanomaista korkeampi. Muualla maassa kesän keskilämpötila oli laajalti 0–1 astetta tavanomaista korkeampi. Koko Suomen kesän keskilämpötila oli 14,9 astetta.

Hellettä eli yli 25 asteen lämpötiloja mitattiin touko-elokuussa jossakin päin Suomea 33 päivänä, kun ajanjakson pitkän ajan keskiarvo on 36 hellepäivää. Tämä on vähiten hellepäiviä touko-elokuussa sitten vuoden 2017, jolloin hellepäiviä oli vain 19. Tänä vuonna toukokuussa ei ollut yhtään hellepäivää ja kesäkuussakin vain kaksi. Kuitenkin monilla havaintoasemilla erityisesti maan keski- ja pohjoisosassa hellepäiviä mitattiin tavanomaista enemmän, monin paikoin harvinaisen tai poikkeuksellisen paljon. Esimerkiksi Sodankylän Tähtelässä hellepäiviä kertyi 25, mikä on aseman uusi ennätys vuodesta 1961 alkavissa helletilastoissa. Edeltävä ennätys, 24 päivää, oli vuodelta 2014. Ylitornion Meltosjärvellä mitattiin puolestaan 26 päivää hellettä putkeen, mikä on uusi Lapin ennätys. Edellinen pisin havaintoasemakohtainen helleputki oli 14 päivää vuodelta 1972.

Heinäkuun 11. päivä alkaneen helleputken ajalle sijoittui 22 päivän mittainen jakso, jolloin päivän ylin lämpötila Suomessa oli joka päivä yli 30 astetta. Kyseessä oli pisin 30 asteen helleputki Suomessa mittaushistoriassa. Elokuussa julkaistun kansainvälisen tutkimuksen mukaan heinäkuussa koettu hellejakso oli ilmastonmuutoksen vuoksi noin kaksi astetta kuumempi ja vähintään kymmenen kertaa todennäköisempi kuin ilman ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä.

Kesä eli kesä-elokuu oli sateinen maan rannikkoseuduilla sekä Inarin ja Enontekiön suunnalla. Maan itä- ja keskiosassa sekä Etelä- ja Keski-Lapissa kesän sademäärät olivat puolestaan tavanomaista pienempiä. Eniten kesällä satoi alustavien tietojen mukaan Hämeenlinnan Pirttikoskella, 312,9 millimetriä. Vähiten kesällä satoi Utsjoen Nuorgamin asemalla, 117,9 millimetriä.

Ukkoskesä jäi ilmastollisen vertailukauden keskiarvosta. Maasalamoita paikannettiin elokuun loppuun mennessä noin 75 000, kun ilmastollisen vertailukauden keskiarvo on noin 113 000 maasalamaa. Touko-kesäkuussa salamamäärät olivat todella pienet, kun taas heinä-elokuun salamointi oli lähempänä keskiarvoa. Maasalamoita paikannettiin selvästi eniten Lapissa.

Auringonpaistetta saatiin kesällä maan etelä- ja keskiosassa pääosin tavanomainen määrä, pohjoisessa hieman tavanomaista enemmän.

Syksy

Syksy eli syys-marraskuu oli Lappia lukuun ottamatta harvinaisen tai poikkeuksellisen lämmin. Usealla havaintoasemalla syksy oli mittaushistorian toiseksi lämpimin. Näin kävi esimerkiksi Jokioisilla ja Kuopion Maaningalla, joista on lähes sata vuotta pitkät havaintohistoriat. Utössä oltiin 140 vuoden aineistossa kolmannella sijalla. Syksyn keskilämpötila vaihteli Käsivarren Lapin noin nollasta asteesta etelärannikon noin +10 asteeseen. Keskilämpötilan poikkeama vertailukauden 1991–2020 keskiarvoon oli Lapissa noin puolitoista astetta, muualla pääosin yli 2 astetta.

Syksy oli sademäärältään suurelta osin tavanomainen tai hieman tavanomaista sateisempi. Lähinnä Kainuusta Etelä-Lappiin ulottuvalla alueella sadetta tuli harvinaisen paljon, kun taas itärajan tuntumassa Pohjois- ja Etelä-Karjalassa sademäärä jäi paikoin tavanomaista pienemmäksi. Alustavien tietojen mukaan eniten sadetta kertyi Puolangan Paljakalla, missä syys-marraskuun sademäärä oli 323,6 millimetriä. Vähiten sadetta kertyi Inari Angeli Lintupuoliselän havaintoasemalla, 98,9 millimetriä.

Lämpimin ja kylmin paikka kuukausittain

Suurin kuukauden ja vuorokauden sademäärä kuukausittain