TUPSU -Turvetuotantoalueiden palauttaminen suometsiksi – kehittämishanke
TUPSU-hanke tuottaa tutkimustietoa maankäytön suunnittelun ja päätöksenteon tueksi Etelä-Pohjanmaalle, jossa radikaali energiaturvetuotannosta luopuminen luo suuria haasteita aluetasolla niin paikallistaloudelle, kuin ilmastonmuutoksen torjunnalle, ja kasvihuonekaasu- sekä vesistöpäästöjen vähentämiselle. Hankkeella pyritään selvittämään alueiden metsätalouden edellytyksiä ja hiilensidontaa.
Hankekuvaus
Hankkeessa selvitetään uusien mittauksien ja mallinnuksen avulla, mitkä ovat suonpohjien metsityksen ilmasto-, monimuotoisuus- ja vesistövaikutukset. Hanke vastaa kysymykseen, voidaanko hiilinieluja kasvattaa metsittämällä käytöstä poistettuja suonpohjia, ja kuinka paljon. Tieto suonpohjien metsittämisen ilmastovaikutuksista on erittäin relevanttia Etelä-Pohjanmaan kannalta, sillä siellä suonpohjia on poistunut turvetuotannosta merkittäviä määriä, ja maanomistajien kiinnostus metsitykseen jälkikäyttömuotona on suurta. Turvetuotantoalueiden jälkikäytön valinnalla ja maankäytön muutoksesta seuraavilla KHK-päästöillä on suuri vaikutus maakunnallisiin KHK-taseisiin ja hiilinieluihin sekä kuntien hiilinielutavoitteisiin. Uutta tietoa tässä hankkeessa tuotetaan erityisesti
metsitettyjen suonpohjien hiili- ja kaasutaseista,
puuston ja muun kasvillisuuden kehityksestä metsityksen jälkeen;
lannoituksen vaikutuksesta puuston kehitykseen
monimuotoisuuden kehityksestä metsityksen jälkeen; ja
typpioksiduulin päästöistä metsitetyillä suonpohjilla sekä
suometsätalouden kannattavuudesta maanomistajien ja aluetalouden ja -työllisyyden näkökulmasta.
Hankkeen tulosten perusteella metsätalouden kannattavuutta käytöstä poistetulla turvesuolla verrataan muiden maankäyttömuotojen kannattavuuteen.
Hankkeen lyhyen aikavälin tavoite on perustaa ilmasto-, vesistö- ja kasvillisuuden monitorointijärjestelmä yhdelle intensiivikoealalle (Soinin Naarasneva), ja kerätä lisätietoa useilta harvemmin mitattavilta, eri aikoina metsitetyiltä koealoilta. Intensiivialalta ja harvemmin mitattavilta aloilta kerättävät aineistot täydentävät toisiaan pitkällä aikavälillä. Pitkän aikavälin tavoite, joka kattaa hankkeen jälkeisen ajan, on tuottaa tietoa turvesuon metsityksen vaikutuksesta ympäristöön ja erityisesti ilmastoon koko metsän elinkaaren ajalta. Pitkiä aikasarjoja tarvitaan erityisesti siksi, että metsien kiertoaika on pitkä, tyypillisesti 70–80 vuotta, ja muutokset vastemuuttujissa voivat olla hyvinkin suuria kiertoajan sisällä. Metsitettyjen turvetuotantoalueiden puustoa ja kasvillisuutta sekä kasvihuonekaasujen ja hiilen virtoja ei aiemmin ole tutkittu tällä tarkkuudella ja intensiteetillä.
Yhteistyökumppanit:
