Jaakon päivä on ollut almanakassa heinäkuun 25. päivänä jo vuosisatojen ajan. Miehekäs Jaakko - apostoli Jaakob Sebedeuksen poika - päättää naisten viikon. "Hän heittää kylmän kiven veteen ja lopettaa kansanomaisen uimakauden, hän naulaa tuohen kiinni ja houkuttelee lapset papumaahan, hänen päivästään alkaa kaura kasvaa, hän sokaisee paarmat ja panee ne pussiin, jne." kertoo Kustaa Vilkuna Vuotuisessa ajantiedossaan.

Myös Virossa Jaakon päivän kylmän kiven heitto tunnetaan samankaltaisena perinteenä kuin meillä: "Jakobipäävast on külm kibi jões, must mees põesas, raudnael heinas" eli Jaakonpäivän jälkeen on kylmä kivi joessa, musta mies pusikossa ja rautanaula heinikossa. Rautanaula heinikossa tarkoittanee sitä, että katkaistu heinä tuntuu jalkapohjissa terävältä kuin rautanaulat. Vielä 1950 ja -60 luvuilla leikittiin hippaa nimeltä "musta mies", jolla ei tarkoitettu etnisesti mustaa. Ehkä "musta" tarkoittaa pensaiden kuihtumista kesäkuumalla. Itse Raamatussakin tunnetaan profeetta Jaakob ja kuinka hän laittoi tyynyksi kylmiä kiviä.

Allakan muutos 1753: Jaakko vai Salme?

Vanha kansa oli havainnut, että Jaakon päivästä vedet alkavat viiletä ja että tämä on ikiaikaista perua, satoja vuosia taaksepäin. Se on saattanut olla keskiajan ilmastossa aivan kohdallaan, esimerkiksi pikku-jääkautena.

Suomessa (Ruotsi-Suomessa) tehtiin kuitenkin allakan uudistus v. 1753, jolloin siirryttiin 11 päivää eteenpäin helmikuun 17:sta suoraan maaliskuun 1:een. Tästä siirrosta johtuen oikea hydrologinen, vesien jäähtymisen alkava Jaakonpäivä olisikin 11 päivää myöhemmin eli 5.8. Salmen päivänä. Nykytietämyksellä nykyisessä ilmastossa vesien kylmeneminen osuu paremmin Salmen päivään, joka vastaa Jaakonpäivän "oikeaa" paikkaa elokuun alussa vuoden 1753 kalenteriuudistuksen jälkeen.

Kesän lämpö taittuu heinäkuun lopussa

Ilmakehä alkaa jäähtyä hitaasti heinäkuun loppupuolella ja juuri Jaakon päivän tienoilla näkyy pitkän ajan lämpötilatilastoissa taite kohti viileämpiä säitä. Tosin uusi pieni nousu näkyy elokuun alkupäivinä nykyisissä tilastoissa, on kuin ilmakehä ei heti antaisi periksi jäähtymiselle. Tämän toisen nousun jälkeiseen aikaan sijoittuu myös järvien pintavesien laskun alku pitkän ajan tilastoissa.

Nykyinen Jaakon heittämä kylmä kivi on vesistöissämme hieman ennenaikainen, koska pitkän ajan tilastoissa pintavesien jäähtyminen alkaa näkyä vasta elokuun alkupäivinä. Tämän osoittavat järvien pintavesien pitkän ajan tilastot. Tämä selittyy veden lämpövaraston tilavuudella (lämpökapasiteetti), ts. paksu lämmin vesikerros jäähtyy hitaammin kuin ilma.

Säät vaihtelevat kuitenkin suuresti vuodesta toiseen ja pintavesien lämpötila seurailee noin viikon viiveellä ilman lämpötilan muutoksia. Toisinaan meillä on pitkään elokuussa päivisin yhä helteistä säätä. Vaikka yöt toki alkavat jo jäähtyä, niin pintavesien jäähtyminen on lämpimän ja aurinkoisen sään jatkuessa hidasta. Uimavesien jäähtyminen elokuun alussa ei ole vuosittainen sääntö.

Lähteenä käytetty: Johanna Korhonen, 2002: Suomen vesistöjen lämpötilaolot 1900-luvulla. Suomen ympäristö Luonto ja luonnonvarat n:o 566.