Kuinka sääennuste syntyy?
Meteorologi ennustaa säätä käyttäen apuna erilaisia säähavaintoja ja sääennustusmallien tuottamia ennusteita. Sääennustusmallin pohjaksi tarvitaan tieto alkutilanteesta, jonka avulla malli laskee ilmakehän tilaa alkuhetkestä eteenpäin.
Meteorologilla täytyy olla runsaasti teoreettista ja käytännön osaamista sään käyttäytymisestä, jotta tuloksena olisi oikeaan osuva ennuste.
Sääennuste pariksi lähitunniksi voidaan tehdä pelkästään havaintojen avulla
Säähavaintoja saadaan:
- havaintoasemilta maalta ja mereltä
- sääluotausasemilta
- sääsatelliiteista
- säätutkista
- muista mittauksista esimerkiksi salamanpaikannusjärjestelmästä.
Paria tuntia pitempiin ennusteisiin tarvitaan sääennustusmalleja
Sääennustusmallien avulla lasketaan ilmakehän tilaa kolmiulotteisesti ajassa eteenpäin. Siihen tarvitaan tehokkaita supertietokoneita. Sääennustusmallit sisältävät ilmakehän tilaa kuvaavia fysiikan yhtälöitä. Sääennustusmallit eivät siten ole tilastollisia malleja.
Sääennustusmallia lasketaan ilmakehässä sekä vaaka- että pystysuunnassa. Nämä laskentapisteet muodostavat eräänlaisen hilaruudukon. Olennainen osa mallin laskentaa on alkutilanteen määritys, jossa edellistä malliajoa korjataan tuoreilla havainnoilla, joten mallitkaan eivät pärjää ilman havaintoja.
Sääennustusmalleja on monenlaisia:
- lähihetkimallit pienelle alueelle muutamaksi tunniksi
- alueelliset mallit esimerkiksi Euroopan alueella pariksi vuorokaudeksi
- keskipitkien ennusteiden mallit koko maapallolle viikosta jopa kahteen saakka
- pitkien ennusteiden mallit myös koko maapallolle viikoiksi tai kuukausiksi
- jatkojalostusmallit, joilla lasketaan esimerkiksi jalankulkukelille indeksiarvo käyttäen apuna alueellista mallia.
Lyhemmän ajan ennustusmalleja lasketaan ajallisesti ja paikallisesti tarkemmin kuin pitemmän ajan ennusteita. Tiheimmillään hilaväli, jossa ennustetta lasketaan, on vain pari kilometriä. Keskipitkissä malleissa hilaväli on tyypillisesti vajaasta kymmenestä parikymmeneen kilometriä ja pitkissä pari kymmentä kilometriä. Mitä tiheämmin laskentapisteitä on, sitä pienempiä ilmiöitä sillä pystytään ennustamaan.
Meteorologi yhdistää osaamiseensa havainnot, sääennustus- ja jatkojalostusmallit
Meteorologin osuus laadukkaan sääennusteen synnylle on erityisen merkittävä tilanteissa, joissa sääennustusmallit eivät kykene ennustamaan säätä riittävän hyvin.
Meteorologia tarvitaan erityisesti:
- vaarallisessa säässä
- voimakkaiden sääilmiöiden tapauksessa
- nopeasti muuttuvissa säätilanteissa
- kun erot säässä ovat pienellä alueella suuret, esimerkiksi lämpötilaerot rannikolla keväisin.
Miljoonia ennusteita päivässä
Meteorologi tekee nykyään hyvin harvoja ennusteita alusta loppuun asti. Tällaisia alusta loppuun kirjoitettavia ennusteita ovat edelleen esimerkiksi Radio Suomen ja Radio Vegan maa- ja meriennusteet.
Nykyisin säähavainnot, sääennustusmallit yms. tallennetaan tietokantaan, joka on sähköinen tietojen varasto. Meteorologi muokkaa tietokannan tietoja hyödyntäen omaa osaamistaan. Työkaluna hänellä on Ilmatieteen laitoksella kehitetty ohjelmisto. Muokattu tieto tallennetaan tietokantaan, josta tiedot ovat sääennusteita tuottavien ohjelmien käytössä.
Näin saadaan esimerkiksi paikallissään lukuisat ennusteet tehtyä. Meteorologi ei siis erikseen tee jokaista paikkakuntaa, vaan muokkaa pohjatiedot, ja meteorologin muokkaamista tiedoista tehdään tuotteet. Näin yksittäisellä havainnolla ei ole merkitystä kyseisen paikkakunnan sääennusteeseen, vaikka havainnot kokonaisuudessaan ovat välttämättömiä.