Verifikaatiosuureet ja niiden pisteytys

Verifioinnissa tarkastellaan tuulta, näkyvyyttä, sääilmiöitä ja pilvisyyttä. Tässä yhteydessä on tarkasteltu kahta ilmailun kannalta varsin oleellista sääsuuretta: näkyvyyttä ja pilven alarajaa. Näkyvyys ja pilvisyys ovat usein hankalimmat ennustettavat suureet. Verifioinnissa käytettävät luokkarajat ja -ryhmät ovat samat kuin TAF:eille asetetut muutosryhmien rajat. TAFin osuvuutta arvioidaan asteikolla 0-10 pistettä. Pistemäärä 10 tarkoittaa, että TAF on osunut täydellisesti kohdalle TAFin luokkarajojen sisällä.   

Kentät joille verifikaatiot tehdään

Verifiointia tehdään ainoastaan niille lentopaikoille, joilla TAF on voimassa vuorokauden ympäri. Verifiointitulosten luotettavuus ja käyttökelpoisuus nimittäin edellyttävät yhtämittaisia ja pitkiä tarkastelujaksoja; etenkin kun ilmastossamme on usein merkittävää säävaihtelua jo tunnista tai päivästä toiseen – vuodenaikaisvaihtelusta puhumattakaan.

Mukana ovat siten

• EFHK Helsinki-Vantaa lentoasema

• EFJY Jyväskylän lentoasema

• EFKU Kuopion lentoasema

• EFOU Oulun lentoasema

• EFRO Rovaniemen lentoasema

• EFTP Tampere-Pirkkalan lentoasema

• EFTU Turun lentoasema

• EFVA Vaasan lentoasema

Näistä Helsinki-Vantaalla METAR-havainnot tehdään aina manuaalisesti, Oulussa, Turussa ja Vaasassa puolestaan automaattisesti. Muilla tarkastelun kohteina olevilla lentoasemilla manuaalihavaintoja tehdään virka-aikaan ja muina aikoina sanomat tuotetaan automaattisesti.

Vuodenaikojen merkitys ennusteiden osuvuuteen

Alla olevan kuvan mukaisesti vuodenaikojen välillä on suurta vaihtelua TAFien osuvuudessa riippumatta vuodesta. Keväällä ja kesällä TAFien osuvuus on keskimäärin huomattavasti parempi kuin syksyllä ja talvella. Tämä selittyy sillä, että syksyllä ja talvella Suomessa esiintyy usein matalalla olevia pilviä ja huonoja näkyvyyksiä, joiden tarkka ennustaminen on yleensä vaikeaa ottaen huomioon TAFin luokkarajat. TAFien osuvuudessa on pieniä eroja eri vuosien välillä. Erot johtuvat pääosin siitä, että sää vaihtelee vuodesta toiseen.

Automaattisen ja manuaalisen säähavainnon merkitys verifikaatioon

Verifiointituloksiin vaikuttaa jossain määrin se, onko vertailukohteena oleva säähavainto tehty automaattisesti vai manuaalisesti. Manuaalihavainnoissa pystytään luonnollisesti huomioimaan pilvikerroksen kattavuus ja näkyvyys varsin laajalta alueelta, etenkin valoisaan aikaan. Automaattinen säähavainto perustuu sen sijaan aina pistemäisiin havaintoihin ja mittauksissa käytetään yleensä joko keskiarvoja tai pitkähköä havaintoaikaa. Edellä mainittujen ominaisuuksien vuoksi sään vaihdellessa  kenttäalueella  tai  muuttuessa  nopeasti,  automaattihavainto  ei välttämättä anna edustavaa kuvaa senhetkisestä säästä kentällä. Ongelmia aiheuttavat esimerkiksi nopeasti kehittyvä  sumu,  kentällä  satunnaisesti  ajelehtivat  sumuhattarat ja pilven riekaleet tai mittalaitteen alapuolelle jäävä pintasumu.