Suomen ukkosilmasto
Ukkoset ovat tuttu ilmiö jokaiselle suomalaiselle. Suomen ukkoskausi on keskimäärin toukokuusta syyskuuhun. Muulloinkin kyllä ukkosia esiintyy, mutta niiden merkitys tilastoihin on vähäinen. Eteläisempiin maihin verrattuna Suomen vuotuiset salamamäärät ovat alhaiset, mutta pahimmillaan yksittäinen ukkonen Suomessa voi yltää hurjaan salamointiin.
Ukkos- ja salamahavainnot
Ilmatieteen laitos (tai sen edeltäjät) on kerännyt ukkoshavaintoja aina vuodesta 1887 lähtien. Alkuvuosina tiedot olivat havainnontekijöiden merkitsemiä ukkospäivähavaintoja ja vahinkokuvauksia. Vuonna 1960 havaintoja alkoivat tehdä ihmisten ohella automaattiset salamanlaskijat. Laskija on laite, joka havaitsee reilun 10 km säteellä salamoiden synnyttämiä sähkömagneettisia signaaleja. Tiedoista saatiin siis arvio kunkin laskijan lähistöllä esiintyneelle salamamäärälle.
Ilmatieteen laitoksen ensimmäinen salamanpaikannin hankittiin 1984. Salamamäärien lisäksi paikantimelta saadaan tietoa yksittäisen iskun paikasta ja esiintymisajasta. Näin saatava tosiaikainen salamoiden paikkatieto on käyttökelpoista sään seurannassa, varoitusten antamisessa, tilastojen pohjana jne. Nykyisen järjestelmän havaintoalue on koko Skandinavia Islantia lukuun ottamatta, ja tämän on mahdollistanut pohjoismainen yhteistyö.
Ilmatieteen laitoksen havaintoaineisto käsittää siis useilla eri menetelmillä tehtyjä ukkos- ja salamahavaintoja. Alkuvuosien havainnot on pyritty korjaamaan mahdollisimman tarkasti käyttäen apuna nykyisen paikantimen tarkkoja havaintoja. Nykyistä salamanpaikanninta voidaankin pitää luotettavimpana menetelmänä tilastoida ukkosia.
Uusimmat korjaukset tilastoihin on tehty vuonna 2026. Korjaus luokittelee pilvisalamat entistä luotettavammin, jonka seurauksena on saatu mahdollisimman oikea kuva maasalamoiden vuosimääristä. Päivityksen merkittävin vaikutus on, että aiemmin tilastot sisälsivät suuren määrän pilvisalamoita, jotka nyt on suodatettu tehokkaammin pois. Tarkempaa tietoa korjauksesta löytyy sivulta https://www.ilmatieteenlaitos.fi/salamanpaikannustiedon-laatu
Lisätietoa salamanpaikannuksesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/salamahavainnot
Ukkospäivät ja salamatiheydet
Kaksi yleisesti käytettyä ukkossuuretta ovat ukkospäivä sekä salamatiheys. Ukkospäivällä tarkoitetaan niiden vuorokausien lukumäärää, jolloin ukkosta on esiintynyt. Suomessa esiintyy ukkoskauden eli kesän (touko-syys) aikana ukkosia noin 100 päivänä jossakin päin maata. Paikallinen ukkospäiväluku, eli tietyllä paikalla havaittujen ukkospäivien lukumäärä vuodessa on keskimäärin 11, ja sen jakautuma Suomessa on melko tasainen.
Salamatiheydellä tarkoitetaan havaittujen salamoiden lukumäärää pinta-alayksikköä kohden jollakin jaksolla, esimerkiksi vuodessa. Suurempi tiheys siis tarkoittaa, että salamoita on tullut tietylle alueelle kyseisellä jaksolla runsaasti.
Kuten ukkospäiväluvunkin tapauksessa, salamatiheydessä on huomattavaa vuosittaista vaihtelua, niin kuin Suomen säässä yleensäkin. Joinakin vuosina ukkosia ja salamoita on esiintynyt runsaasti, toisina vähänlaisesti. Vuodesta 1960 alkaen ennätysvuodet ovat olleet 1972 sekä 1988, jolloin Suomessa esiintyi lähemmäs 300 000 maasalamaa. Jakson 2002-2025 keskimääräinen maasalamamäärä on noin 83 000.
Viimeisen noin 20 vuoden jaksolla salamointi on painottunut maan länsiosiin, etenkin Pohjanmaan maakuntiin. Kesät 2010 ja 2011 olivat myös voimakkaiden ukkosten aikaa, sekä salamoinniltaan että massiivisten tuulituhojen osalta. Vuosi 2015 puolestaan oli salamoinnin osalta koko mittaushistorian vaisuin.
Talviukkonen
Suurin osa Suomen ukkosista sijoittuu touko-syyskuulle, mutta myös talvella havaitaan ukkosta vuosittain. Usein talvisalamat esiintyvät sakeassa lumipyry- tai räntäsateessa lämpötilan ollessa lähellä nollaa. Tyypillisesti talviset salamat ovat heikompia ja sähkövarauksen purku epäselvempi kuin kesäisissä ukkosissa.
Ilmastonmuutokset vaikutukset Suomen ukkosiin
Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomen ukkosiin ovat epävarmoja. Lämpimämpi tulevaisuuden ilmasto sinänsä näyttäisi lisäävän ukkosille suotuisien olosuhteiden esiintymistä. Jos lämpeneminen jatkuu nykyvauhdilla kuluvan vuosisadan, ukkosten määrä voi kasvaa Pohjois-Euroopassa huomattavasti. Lähivuosikymmeninä ukkosten ja salamoiden määrässä ei kuitenkaan odoteta suuria muutoksia.
