Suomen ukkosilmasto

Ukkoset ovat tuttu ilmiö jokaiselle suomalaiselle. Suomen ukkoskausi on keskimäärin toukokuusta syyskuuhun. Muulloinkin kyllä ukkosia esiintyy, mutta niiden merkitys tilastoihin on vähäinen. Eteläisempiin maihin verrattuna Suomen vuotuiset salamamäärät ovat alhaiset, mutta pahimmillaan yksittäinen ukkonen Suomessa voi yltää hurjaan salamointiin.

Ukkos- ja salamahavainnot

Ilmatieteen laitos (tai sen edeltäjät) on kerännyt ukkoshavaintoja aina vuodesta 1887 lähtien. Alkuvuosina tiedot olivat havainnontekijöiden merkitsemiä ukkospäivähavaintoja ja vahinkokuvauksia. Vuonna 1960 havaintoja alkoivat tehdä ihmisten ohella automaattiset salamanlaskijat. Laskija on laite, joka havaitsee reilun 10 km säteellä salamoiden synnyttämiä sähkömagneettisia signaaleja. Tiedoista saatiin siis arvio kunkin laskijan lähistöllä esiintyneelle salamamäärälle.

Ilmatieteen laitoksen ensimmäinen salamanpaikannin hankittiin 1984. Salamamäärien lisäksi paikantimelta saadaan tietoa yksittäisen iskun paikasta ja esiintymisajasta. Näin saatava tosiaikainen salamoiden paikkatieto on käyttökelpoista sään seurannassa, varoitusten antamisessa, tilastojen pohjana jne. Nykyisen järjestelmän havaintoalue on koko Skandinavia Islantia lukuun ottamatta, ja tämän on mahdollistanut pohjoismainen yhteistyö.

Ilmatieteen laitoksen havaintoaineisto käsittää siis useilla eri menetelmillä tehtyjä ukkos- ja salamahavaintoja. Alkuvuosien havainnot on pyritty korjaamaan mahdollisimman tarkasti käyttäen apuna nykyisen paikantimen tarkkoja havaintoja. Nykyistä salamanpaikanninta voidaankin pitää luotettavimpana menetelmänä tilastoida ukkosia.

Lisätietoa salamanpaikannuksesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/salamahavainnot

Ukkospäivät ja salamatiheydet

Kaksi yleisesti käytettyä ukkossuuretta ovat ukkospäivä sekä salamatiheys. Ukkospäivällä tarkoitetaan niiden vuorokausien lukumäärää, jolloin ukkosta on esiintynyt. Suomessa esiintyy ukkoskauden eli kesän (touko-syys) aikana ukkosia noin 100 päivänä jossakin päin maata. Paikallinen ukkospäiväluku, eli tietyllä paikalla havaittujen ukkospäivien lukumäärä vuodessa on keskimäärin 11, ja sen jakautuma Suomessa on melko tasainen.

Aikasarja vuosittaisesta ukkospäiväluvusta Suomessa 1887 vuodesta lähtien. Vuosien välinen vaihtelu on suurta ja vaihtelee 3 ja 22 välillä.
Jakson 1887-2023 keskimääräinen ukkospäiväluku Suomessa. Ukkospäivällä tarkoitetaan niiden päivien lukumäärää, jolloin tietyssä paikassa (esim. Helsingin Kaisaniemessä) on kuultu ukkosen jyrinää.

Salamatiheydellä tarkoitetaan havaittujen salamoiden lukumäärää pinta-alayksikköä kohden jollakin jaksolla, esimerkiksi vuodessa. Suurempi tiheys siis tarkoittaa, että salamoita on tullut tietylle alueelle kyseisellä jaksolla runsaasti. Yleisesti käytetty pinta-ala, jolle tiheys lasketaan, on 100 km2.

Suomen vuosittainen maasalamamäärä, vuosimäärä vaihtelee suuresti noin 40000 ja 400000 välillä.
Jakson 1960-2023 keskimääräinen vuotuinen maasalamamäärä Suomessa.

Kuten ukkospäiväluvunkin tapauksessa, salamatiheydessä on huomattavaa vuosittaista vaihtelua, niin kuin Suomen säässä yleensäkin. Joinakin vuosina ukkosia ja salamoita on esiintynyt runsaasti, toisina vähänlaisesti. Jakson 1960-2023 ennätysvuodet ovat olleet 1972 sekä 1988, jolloin Suomessa esiintyi yli 300 000 maasalamaa. Ilmastollisen jakson 1991-2020 keskimääräinen vuotuinen maasalamamäärä on reilut 113 000.

Touko-syyskuun kuukausikeskiarvot Suomen maasalamoiden määrissä, eniten salamoita esiintyy keskimäärin heinäkuussa, noin 54300 maasalamaa.
Maasalamoiden kuukausikeskiarvot Suomessa ilmastollisella jaksolla 1991-2020.

Viimeisen noin 20 vuoden jaksolla salamointi on painottunut maan länsiosiin, etenkin Pohjanmaan maakuntiin. Kesät 2010 ja 2011 olivat myös voimakkaiden ukkosten aikaa, sekä salamoinniltaan että massiivisten tuulituhojen osalta. Vuosi 2015 puolestaan oli salamoinnin osalta koko mittaushistorian vaisuin.

Keskimääräinen vuotuinen maasalamatiheys 2002-2023. Yksikkö maasalamoita neliökilometrille vuodessa.

Talviukkonen

Suurin osa Suomen ukkosista sijoittuu touko-syyskuulle, mutta myös talvella havaitaan ukkosta vuosittain. Usein talvisalamat esiintyvät sakeassa lumipyry- tai räntäsateessa lämpötilan ollessa lähellä nollaa. Tyypillisesti talviset salamat ovat heikompia ja sähkövarauksen purku epäselvempi kuin kesäisissä ukkosissa.

Ilmastonmuutokset vaikutukset Suomen ukkosiin

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomen ukkosiin ovat epävarmoja. Lämpimämpi tulevaisuuden ilmasto sinänsä näyttäisi lisäävän ukkosille suotuisien olosuhteiden esiintymistä. Jos lämpeneminen jatkuu nykyvauhdilla kuluvan vuosisadan, ukkosten määrä voi kasvaa Pohjois-Euroopassa huomattavasti. Lähivuosikymmeninä ukkosten ja salamoiden määrässä ei kuitenkaan odoteta suuria muutoksia.

Kirjallisuutta

Yhteenvetotietoja paikannetuista salamoista julkaistaan vuosittain Ilmatieteen laitoksen sarjoissa nimellä Salamahavainnot YYYY, jossa YYYY = vuosi. Teksti on kaksikielinen (suomi, englanti). Julkaisu ilmestyy yleensä vuoden loppuun mennessä ja se on saatavissa vuodesta 2015 alkaen ainoastaan pdf-muodossa. Julkaisut löytyvät Helda-arkistosta.