Pienhiukkasille altistutaan Suomessa keskimäärin entistä vähemmän
Pienhiukkasmittausten jatkuva vertailu vaihtelevissa paikoissa ja erilaisissa ympäristöissä on tärkeää, jotta hiukkasmittausten korkea laatu ja oikeellisuus voidaan varmistaa. Kuva: Eija Vallinheimo.Hankkeessa tarkastelun alla olivat erityisesti lainsäädännön velvoittaman keskimääräisen altistumisindikaattorin mittaukset, joita käytetään Suomessa pienhiukkasille altistumisen seurannassa. Keskimääräinen altistumisindikaattori lasketaan Helsingin Kalliossa sijaitsevan aseman mittaustulosten kolmen kalenterivuoden liukuvana keskiarvona. Keskimääräinen altistumisindikaattori saa ilmanlaatuasetuksen (79/2017) mukaan olla enintään 8,5 mikrogrammaa kuutiometrissä (µg/m³) vuonna 2020.
Liukuva kolmen vuoden keskiarvo Kallion asemalla mitatusta datasta on vuosien 2001 ja 2019 välillä vaihdellut 5,4 µg/m³ (v. 2017) ja 9,1 µg/m³ (v. 2008) välillä. Tänä aikana Kallion altistumisindikaattorin arvo on laskenut lähtötasosta alle 6:een mikrogrammaan kuutiometrissä eli noin 30 prosentilla. Samanlainen laskeva kehitys on havaittu myös muilla kaupunkitaustaa edustavilla mittausasemilla Suomessa.
Maailman terveysjärjestö WHO asetti vuonna 2021 pienhiukkasten vuosiohjearvoksi 5 µg/m³. Tätä tasoa pienemmillä pitoisuuksilla haitallisia terveysvaikutuksia ei esiinny tai ne ovat vain vähäisiä.
Hiukkasmittausten oikeellisuutta on seurattava jatkuvasti
Ilmansuojelun tarkoituksena on taata puhdas ja terveellinen elinympäristö jokaiselle suomalaiselle. Ympäristönsuojelulaki ja ilmanlaatuasetus velvoittavat kuntia tarkkailemaan tiettyjen epäpuhtauksien pitoisuuksia ilmassa. Ilmatieteen laitoksella arvioidaan näiden mittausten vaatimuksenmukaisuutta ja oikeellisuutta.
Pienhiukkasia eli halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin (µm) kokoisia hiukkasia (PM2.5) mitataan Suomessa noin 40:llä ilmanlaadun mittausasemalla ympäri maata. Kaupungit ovat vastuussa tarvittavasta ilmanlaadun seurannasta alueellaan. Ilmatieteen laitos puolestaan seuraa ilmanlaatua tausta-alueilla eli etäällä kaupunkien päästölähteistä.
Hiukkasmittauksia tehdään pääsääntöisesti jatkuvatoimisilla monitoreilla EU-direktiivien määrittelemän vertailumenetelmän sijaan. Jatkuvatoimisten mittausten etuna on reaaliaikaisen datan saanti, jolloin ajantasainen ilmanlaatutieto voidaan suoraan viestiä kansalaisille. Samalla saadaan tietoa eri vuorokauden aikojen pitoisuustasojen muutoksista.
Tässä hankkeessa varmistettiin jatkuvatoimisten mittausten oikeellisuus, ja mittausten todettiin toimivan vaatimusten mukaisesti. Jatkuvan vertailun suorittaminen vaihtelevissa paikoissa ja erilaisissa ympäristöissä on erittäin tärkeää jatkossakin, jotta hiukkasmittausten korkea laatu ja oikeellisuus voidaan varmistaa.
Hankkeen rahoitti ympäristöministeriö yhdessä Ilmatieteen laitoksen kanssa.
Lisätietoja:
erikoistutkija Karri Saarnio, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 5521, karri.saarnio@fmi.fi
