Tiedote3.2.2026

Pakkasjakso on lisännyt jään määrää Itämerellä

Perämeri, Merenkurkku ja Suomenlahden itäosa ovat jäätyneet kauttaaltaan. Itämeri on kuitenkin vielä tavanomaista lämpimämpi, ja jään paksuus voi vaihdella pienelläkin alueella.
Kuva: Niko Tollman

Tammikuun kylmä pakkasjakso on lisännyt merkittävästi jään määrää Itämerellä. Ilmatieteen laitoksen jääpalvelun mukaan Perämeri, Merenkurkku ja Suomenlahden itäosa ovat nyt käytännössä kauttaaltaan jäässä. Suomenlahden länsiosassa jään raja kulkee Tallinnan itäpuolelta kohti Hankoa. Saaristomerellä myös ulkosaaristo on alkanut jäätyä.

Kiintojään paksuus on rannikolla yleisesti 10–35 senttimetriä ja Perämeren rannikolla 20–60 senttimetriä. Perämeren ulapan ajojään paksuus on 10–40 senttimetriä. Väyläviraston asettamia jäänmurtajia on merellä tällä hetkellä kaksi Suomenlahdella ja kuusi Pohjanlahdella.

Kylmän sään jatkuessa helmikuussa jään määrän odotetaan kasvavan entisestään ja jäiden vahvistuvan.

“Selkämeren ulappa, Ahvenanmeri ja Pohjois-Itämeri ovat toistaiseksi vielä jäättömiä, ja meriveden lämpötila on yhä keskimääräistä korkeampi”, sanoo meteorologi Niko Tollman Ilmatieteen laitokselta.

Itämeren suurin vuosittainen jääpeitteen laajuus vertailukaudella 1991–2020 oli keskimäärin 141 000 neliökilometriä. Tällä hetkellä jääpeitteen laajuus on noin 121 000 neliökilometriä. Viimeisin ankara jäätalvi koettiin talvella 2010–2011, jolloin jääpeitteen maksimilaajuus oli 309 000 neliökilometriä.

“Turvalliseen jäällä liikkumiseen teräsjäätä tulisi olla ainakin 10 senttimetriä, jotta jää kantaa aikuisen ihmisen. Jään paksuus ja laatu voivat vaihdella pienelläkin alueella”, Tollman korostaa.

Merivesi on matalalla – vaikeuttaa liikennettä merellä

Merivesi on keskimääräistä matalammalla koko Suomen rannikolla. Perämerellä vesi on yleisesti alle -50 senttimetriä ja muualla alle -60 senttimetriä teoreettisen keskiveden suhteen.

“Syynä matalaan meriveteen on pitkään jatkunut korkeapainesää. Itämeren kokonaisvesimäärä on myös alhaisella tasolla”, selittää meriasiantuntija Anni Jokiniemi Ilmatieteen laitokselta.

Alimmat vedenkorkeudet on mitattu yleensä tilanteissa, joissa matalan lähtötilanteen lisäksi kova tuuli puhaltaa sopivasta suunnasta ja ajaa vettä pois rannikolta. Tällöin vesi käy hetkellisesti hyvin matalalla, mutta nousee pian tuulen tyynnyttyä. Tällä hetkellä vesi on pitkäkestoisesti hyvin matalalla. Ennusteen mukaan vesi laskee entisestään tulevina päivinä, joten havaintoasemilla voidaan mitata jopa ennätysalhaisia lukemia.

Matala merivesi vaikeuttaa liikennettä merellä ja pienentää rahtilaivojen lastimääriä.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitoksen jääpalvelu, puh. 029 539 3464 (arkisin klo 9–15)

Ilmatieteen laitoksen meripalvelut (vedenkorkeus ja aallokko), puh. 029 539 6436 (arkisin klo 9–15), meripalvelut@fmi.fi