Uutinen 24.4.2024

Uusi tutkimus tarkentaa käsitystä ojitettujen suometsien typpioksiduulipäästöistä

Soiden ojitus voimistaa turpeen hajotusta ja lisää sekä hiilidioksidin että voimakkaana kasvihuonekaasuna tunnetun typpioksiduulin päästöjä. Ilmaston muuttuessa typpioksiduulipäästöjen vuotuinen vaihtelu kasvaa äärisäiden yleistyessä.
Kuva: Helena Rautakoski

Tutkimus tarkensi ymmärrystä suometsän typpioksiduulipäästöjen vaihtelusta vuodenaikojen ja vuosien välillä. Tutkitun alueen vuotuiset typpioksiduulipäästöt olivat suuria, mutta ne vaihtelivat merkittävästi paikallisesti ja vuosien välillä. Päästöt olivat suurimmillaan sateisempina kesinä ja vähälumisina talvina, kun taas kuivina kesinä päästöt olivat pieniä. 

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että vähälumisten talvien yleistyminen kasvattaa typpioksiduulipäästöjä. Eristävän lumikerroksen puuttuessa vähälumisina talvina pintamaan toistuva jäätyminen ja sulaminen aiheuttavat päästöjä. 

Sulan maan aikaan typpioksiduulipäästöjen tiedetään olevan yhteydessä maaperän kosteuden vaihteluihin, mikä havaittiinkin tuoreessa tutkimuksessa sateisempien kesien suurina päästöinä. Päästöt reagoivat sateiden jälkeiseen maankosteuden ja pohjaveden pinnan nousuun usean päivän viiveellä, koska turve pidättää vettä tehokkaasti.     

Typpioksiduulipäästöt vaihtelevat paljon alueellisesti, mikä vaikeuttaa niiden arviointia. Paikallinen vaihtelu oli myös julkaistussa tutkimuksessa suurta, mutta usean vuoden aikasarja osoitti, että päästövaihtelu pysyi samanlaisena sääolosuhteiltaan hyvinkin erilaisina vuosina. Tämä viittaa siihen, että päästöjen paikallista vaihtelua säätelee sellaiset tekijät, jotka eivät muutu ympäristöolojen vaihdellessa. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi monet maaperän ominaisuudet ja puiden juurien sijoittuminen maaperässä.  

Alueellisen vaihtelun ymmärtämiseksi tarvitaan lisää tutkimusta, jotta typpioksiduulipäästöjä voidaan ennustaa paremmin ominaisuuksiltaan erilaisille alueille. Tuore tutkimus tuo kuitenkin uutta tietoa typpioksiduulipäästöjen ajallisen vaihtelun syistä. Tämä auttaa parantamaan päästölaskentamalleja ja ennustamaan päästöjä myös tulevaisuudessa, muuttuneissa ympäristöoloissa ja ilmastossa. 

Tutkimus tehtiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston kanssa. Tutkimuksessa hyödynnettiin reilun neljän vuoden yhtäjaksoista typpioksiduulipäästön mittausaikasarjaa.  

Lisätiedot: 

Väitöskirjatutkija Helena Rautakoski, Ilmatieteen laitos, helena.rautakoski@fmi.fi, puh. 050 304 4141

Artikkeli on vapaasti luettavissa osoitteessa: https://bg.copernicus.org/articles/21/1867/2024/ 

Rautakoski, H., Korkiakoski, M., Mäkelä, J., Koskinen, M., Minkkinen, K., Aurela, M., Ojanen, P., and Lohila, A.: Exploring temporal and spatial variation of nitrous oxide flux using several years of peatland forest automatic chamber data, Biogeosciences, 21, 1867–1886, https://doi.org/10.5194/bg-21-1867-2024, 2024. 

TiedeuutinenTyppioksiduuliHiilidioksidiSuometsäPäästöt