Uutinen 21.12.2022

Uusi julkaisu koostaa ikiroudan sulamisen vaikutuksia ympäristöön ja hyvinvointiin Pohjoismaissa ja arktisilla lähialueilla

Ikiroudan sulamisen suorien vaikutusten lisäksi tutkijat nimesivät merkittäviä heijastevaikutuksia, jotka ylittävät valtioiden rajat. Raportissa kuvataan myös ikiroudan sulamiseen liittyviä tiedonpuutteita.
Ikiroudan päälle rakennetut rautatiet vääntyvät, kun ikirouta sulaa. Kuva: nordroden - stock.adobe.com.

Ilmaston lämpenemisen seurauksena ikirouta sulaa kiihtyvää tahtia. Uusi julkaisu ikiroudan sulamisesta ja sen moninaisiin vaikutuksiin sopeutumisesta arktisella alueella käsittelee niin teknisiä ratkaisuja kuin terveysvaikutuksia.

“Ilmasto arktisella alueella lämpenee muita alueita nopeammin erilaisten takaisinkytkentämekanismien vaikutuksesta. Tämä julkaisu ikiroudan sulamisesta ja sen moninaisiin vaikutuksiin sopeutumisesta tarjoaa useita esimerkkejä ikiroudan sulamisen vaikutuksista ja seurauksista. Artikkeli käsittelee niin teknisiä kysymyksiä kuin ikiroudan terveys- ja talousvaikutuksia Pohjoismaissa ja niiden arktisilla lähialueilla, sekä näiden vaikutusten erilaisia takaisinkytkentöjä”, kertoo dosentti Outi Meinander Ilmatieteen laitokselta.

“Syvällistä tietoa ja ymmärrystä erilaisista ikiroudan sulamiseen liittyvistä takaisinkytkennöistä ja rajoja ylittävistä heijastevaikutuksista tarvitaan, jotta muutoksiin pystytään sopeutumaan. Useiden eri arktisten toimijoiden vuoropuhelu on myös tärkeää,” jatkaa professori Mikael Hildén Suomen Ympäristökeskus SYKEstä, ”Arktinen neuvosto voi myös hyödyntää suoraan tämän työn tuloksia ilmastomuutoksen ja ikiroudan sulamisen vaikutusten arvioinnissa”.

Ikiroudan sulamisella on merkittäviä vaikutuksia ihmisten arkeen ja luontoon

Ikirouta tarkoittaa vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan alle nollan celsiusasteen olevaa maa- tai kallioperää. Nimestään huolimatta ikirouta ei ole ikuista, vaan sitä muodostuu ja sulaa ilmaston- ja ympäristön muutosten vaikutuksesta. Lähes neljännes pohjoisen pallonpuoliskon maa-alasta on ikirouta-aluetta, mutta ikiroutaa esiintyy myös Etelämantereella ja korkeiden vuoristojen alueella kuten Alpeilla.

Sulava maa vapauttaa hiilidioksidia ja metaania, jotka kasvihuonekaasuina kiihdyttävät ilmastonmuutosta edelleen. Ikiroudan sulaminen vaikuttaa ilmastoon, ympäristöön ja ekosysteemeihin, ja saattaa edistää uusien tarttuvien tautien leviämistä. Sulavasta maasta tiedetään vapautuneen myös ikivanhoja viruksia. Ikiroudan sulaminen aiheuttaa maan vajoamista ja rapauttaa arktisen alueen infrastruktuuria, kuten rakennuksia ja tieverkostoja.

Sulaminen aiheuttaa myös merkittäviä vaikutuksia alueella asuvien ihmisten arkeen, esimerkiksi vesihuoltoon ja ruokaturvallisuuteen. Ikiroudan sulaminen vaikuttaa myös ihmisten henkiseen hyvinvointiin, koska muutokset arjessa ja elinkeinoissa ovat näkyviä ja konkreettisia.

Julkaisu on tehty Ilmatieteen laitoksen koordinoimassa IBA-ikiroutahankkeessa yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Toteuttamiseen osallistuivat lisäksi Svalbard Integrated Arctic Earth Observation System (SIOS), Helsingin yliopiston Pan-Eurasian Experiment PEEX-ohjelma, Ympäristöministeriö, sekä Pohjoismaiden Ministerineuvoston arktisen yhteistyön ohjelman Nordic Snow Network -hanke, jota koordinoi Ilmatieteen laitos.

IBA-hanke on kerännyt ikiroudan sulamisen vaikutusten tutkimustuloksia, identifioinut ikiroudan sulamiseen liittyviä haasteita ja osoittanut tiedonpuutteita, joista tarvitaan lisätutkimuksia. Hankkeessa on myös kuvattu, kuinka tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa ikiroudan sulamiseen liittyvässä mallinnustyössä. Työn tuloksia voidaan käyttää suoraan Arktisen neuvoston arktisen monitoroinnin ja arvioinnin työryhmien työssä.

Lisätietoja:

Dosentti Outi Meinander (hankkeen johtaja, yleinen toteutus, arktisen ympäristömuutoksen takaisinkytkentämekanismit), Ilmatieteen laitos, p. +358 50 569 8900, outi.meinander@fmi.fi

Professori Mikael Hildén (hankkeen toinen johtaja, ilmastopoliittiset kysymykset ja heijastevaikutukset), Suomen ympäristökeskus, p. + 358 295 251 173, mikael.hilden@syke.fi

Julkaisu on avoimesti saatavilla Arctic Yearbook 2022 -julkaisussa.

Viite:

Meinander, O., Hildén, M., Lappalainen, H.K., Mosoni, C., Ruuhela, R., Kuntsi-Reunanen, E., Carter, T.R., Fronzek, S., Pirttioja, N., Arslan, A.N., Kupiainen, K, Isaksen, K., Lihavainen, H., and Aalto, J. Permafrost Thaw and Adapting to its Multiple Effects in the Arctic. In: Heininen, L., H. Exner-Pirot and J. Barnes (eds.) (2022). Arctic Yearbook 2022: The Russian Arctic: Economics, Politics and Peoples. Akureyri, Iceland: Arctic Portal, ISSN 2298-2418, p. 215-231, available from https://arcticyearbook.com/, 2022.

Maaperä on vajonnut, ja maassa on näkyvä kuoppa. Kyltti varoittaa ikiroudan sulamisesta.
Maaperän kantavuus heikkenee, kun ikirouta sulaa. Vatnajökullin kansallispuisto, Islanti. Kuva: Outi Meinander, Ilmatieteen laitos.

TiedeuutinenIkiroutaIlmastoArktinen alue