Ilmakehän uusanalyysien avulla tietoa arktisen Fennoskandian ilmaston vaihteluista ja muutoksista

Ilmaston vaihteluita ja muutoksia viime vuosikymmenien aikana tutkitaan tyypillisesti säähavaintoasemien mittausten perusteella. Harvaan asutuilla alueilla, kuten napapiirin pohjoispuolella, sääasemia on kuitenkin niukasti. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, pystyvätkö ilmakehän uusanalyysit kuvaamaan arktisen Fennoskandian ilmaston vaihteluita.

Ilmakehän uusanalyysissä yhdistetään vuosien aikana kansainvälisesti kerätyt sääasemien pintahavainnot, sääpalloluotaukset ja satelliittihavainnot. Yhdistäminen tapahtuu ilmakehän käyttäytymistä kuvaavien fysikaalisten mallien avulla.

Tutkimus osoitti, että tarkastellut uusanalyysit kuvasivat varsin hyvin arktisen Fennoskandian lämpötilaolojen maantieteelliset pääpiirteet. Jossain määrin haasteena olivat maastonmuotojen vaikutukset lämpötiloihin. Uusanalyyseillä oli myös taipumusta hieman aliarvioida sekä keskimääräisiä lämpötiloja ja vaihtelua vuodesta toiseen että lämpenemistrendejä, kun tuloksia verrattiin siihen, mitä sääasemien mittaukset osoittivat.

Havaintojen mukaisen sadeilmaston esittämisen tarkkuudessa uusanalyysit poikkesivat toisistaan selvästi enemmän kuin lämpötilojen kuvaamisessa. Arktisen Fennoskandian mahdollisten sadetrendien etsimiseen tarkastellut uusanalyysit eivät tulosten mukaan sovellu kovinkaan hyvin.

Uusanalyysimenetelmät kehittyvät edelleen

Arktisella alueella ilmasto on lämmennyt vähintään kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Uusanalyysien tarkkuuden ja luotettavuuden arviointi on siksi erityisen mielenkiintoista pohjoisessa Fennoskandiassa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin neljää erilaista uusanalyysiaineistoa sekä yhteensä 35 säähavaintoaseman mittaustuloksia vuosilta 1979–2013. Havaintoasemat sijaitsivat Suomen, Ruotsin ja Norjan napapiirin pohjoispuoleisessa osassa sekä Kuolan niemimaalla. Uusanalyysiaineistoista yksi oli laadittu Euroopassa, yksi Japanissa ja kaksi Yhdysvalloissa.

Tutkimuksessa ei ollut vielä mukana seuraavan sukupolven osin vasta tekeillä olevaa globaalia uusanalyysiaineistoa eikä alueellisia uusanalyysiaineistoja. Kun uusanalyysien laadinnassa käytettyjen ilmakehämallien alueellinen erotuskyky paranee, esimerkiksi Kölivuoristo ja sen vaikutukset sadeilmastoon pystytään jatkossa kuvaamaan aiempaa paremmin.

Tutkimus ilmestyi International Journal of Climatology -julkaisussa. Ilmatieteen laitoksen osuutta rahoitti Suomen akatemia PLUMES-hankkeen (Pathways linking uncertainties in model projections of climate and its effects) kautta.

Lisätietoa:

erikoistutkija Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos, Kirsti.jylha@fmi.fi, p. 029 539 4125

Marshall GJ, Kivinen S, Jylhä K, Vignols RM, Rees WG, 2018: The accuracy of climate variability and trends across Arctic Fennoscandia in four reanalyses. Int J Climatol. 38, 3878-3895. https://doi.org/10.1002/joc.5541

https://rmets.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/joc.5541