Aaltomallit auttavat paikkaamaan havaintoaineiston aukkoja
Itämeri on osan vuodesta jään peittämä, ja vahingoittumisriskin takia aaltopoijut on haettava turvaan hyvissä ajoin ennen meren jäätymistä. Aallonkorkeuksia kartoittavista havainnoista jää tällöin puuttumaan poijun poistamisen ja tosiasiallisen jäätymisen väliinjäävä avovesiaika. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin, miten tämä vaikuttaa aallonkorkeushavaintojen edustavuuteen.
"Jään tulo osuu ajanjaksolle, jolloin myös tuulet ovat kovimmillaan. Varsinkin ääriarvoja tarkasteltaessa puuttuvat havainnot voivat vääristää aaltotilastoja", kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Jan-Victor Björkqvist.
Aaltomalliaineistosta tämä havainnoista puuttuva aika kuitenkin löytyy. Tutkimuksessa todettiin, että havaintoaineiston aukot saattavat vaikuttaa tilaston korkeimpiin aallonkorkeusarvoihin jopa noin metrillä. Tämä on mahdollista, jos poijun poistamisen jälkeiselle ajalle osuu myrsky, kuten kävi helmikuussa 2002. Havaintoaukkojen vaikutus tilastoihin on huomattavasti pienempi, jos myrskyjä ei juuri tuolloin esiinny tai jos tarkastellaan muita kuin äärimmäisiä arvoja, esimerkiksi keskiarvoja.
"Myrskyt ovat onneksi jälkikäteen todennettavissa tuulihavainnoista ja malliaineistosta, mutta tällaisten vääristymien mahdollisuus on hyvä tiedostaa", pohtii Björkqvist.
Korkeimmat aallokot koetaan marras–tammikuussa
Malliaineistosta lasketun tilaston mukaan 7 metrin merkitsevä aallonkorkeus on vuosina 1965–2005 ylittynyt Itämerellä 45 kertaa. Näistä tapauksista yli neljä viidennestä osuu marras-, joulu- tai tammikuulle.
Korkein havaittu merkitsevä aallonkorkeus Itämerellä on vuonna 2004 aaltopoijulla mitattu 8,2 metriä. Tutkimuksessa käytetystä malliaineistosta löytyy kuitenkin myös tätä kovempia arvoja. Yhdeksän metrin merkitsevä aallonkorkeus ylittyi kuusi kertaa, ja kymmenenkin metrin raja saavutettiin kerran. Korkein mallinnettu arvo löytyy varsinaisen Itämeren eteläosasta joulukuussa 1999.
"Havaintoaineistoja tältä alueelta ei valitettavasti löydy, joten tulosta ei siten voida vahvistaa", Björkqvist harmittelee.
Tutkimuksessa käytettiin Alankomaissa kehitettyä SWAN-aaltomallia, joka laskee aallokon käyttäen samanlaisia perusperiaatteita kuin Ilmatieteen laitoksella käytössä oleva WAM-aaltomalli. Tutkimukseen osallistui tutkijoita Suomesta, Virosta, Alankomaista ja Saksasta.
Lisätietoja:
tutkija Jan-Victor Björkqvist, Ilmatieteen laitos, puh. 029 539 2187, jan-victor.bjorkqvist@fmi.fi
Björkqvist, J.-V., Lukas, I., Alari, V., van Vledder, G.P., Hulst, S., Pettersson, H., Behrens, A., Männik, A., 2018. Comparing a 41-year model hindcast with decades of wave measurements from the Baltic Sea. Ocean Engineering, Vol. 152, pp. 57–71.