Merellisiä lumikuuroja saapuu Suomen rannikkoalueille varsinkin marras-joulukuussa

Merelliset lumikuurot ovat hyvin tunnettu ilmiö erityisesti Pohjois-Amerikan Suurten järvien rannoilla, jossa lunta voi paikoitellen tuprutella jopa kolme metriä talven aikana. Tämä konvektiivinen ilmiö tunnetaankin parhaiten nimellä “lake-effect snow”. Nimestä huolimatta konvektiivisia lumisateita esiintyy myös merialueilla, ja niitä on havaittu ainakin Japaninmerellä, Pohjanmerellä, Itämerellä ja Mustallamerellä. Suomessa voimakkaita merellisiä lumikuuroja esiintyi viimeksi länsirannikolla joulukuussa 2021, kun Vaasaan ja Turkuun pyrytti useita kymmeniä senttejä lunta joulupäivien aikaan.

Lumikuuroille suotuisia päiviä etsittiin 48 vuoden ajalta

Tutkimuksessa tarkasteltiin merellisille lumikuuroille suotuisten päivien esiintyvyyttä Suomessa 48 vuoden (1973–2020) aikana. Koska lumikuurojen syntyyn vaikuttaa useita tekijöitä, ilmastoaineistosta etsittiin päiviä, jolloin lumisateille suotuisia sääoloja esiintyy yhtäaikaisesti. Ilmastoaineistona käytettiin ERA5-uusanalyysiä sekä Suomen havaintohila-aineistoa. Löydettyjen päivien avulla tutkittiin ilmiön yleisyyttä ja lumikertymiä eri puolilla Suomen rannikkoa.

Merellisiä lumikuuroja esiintyy Suomen rannikolla vuosittain

Merellisten lumikuuropäivien vuotuinen kokonaismäärä Suomessa vaihteli kuudesta neljäänkymmeneen keskiarvon ollessa 16. Tutkimuksessa havaittiin, että yleisimmin lumikuuropäiviä esiintyi Selkämerellä Satakunnan edustalla. Tarkastelujakson suurin lumikertymä yhden vuorokauden aikana oli länsirannikon Merikarvialle satanut noin 70 senttimetriä vuorokaudessa. Pääosin Suomen rannikolle satavat lumikuurot kerryttivät lunta kuitenkin varsin maltillisesti. Suurimmillaan päivittäiset lumikertymät olivat etelärannikolla, mutta sielläkin pitkän aikavälin keskiarvot vaihtelivat vain kolmesta viiteen senttimetriä vuorokaudessa.

Merellisiä lumikuuroja muodostuu tyypillisesti alkutalvesta

Koko Suomen rannikkoaluetta tarkasteltaessa eniten merellisiä lumikuuropäiviä esiintyi marras- ja joulukuussa. Merelliset lumikuurot muodostuvat tyypillisesti alkutalvesta, kun paksu kerros kylmää ilmamassaa virtaa vielä suhteellisen lämpimän ja jäättömän vesialueen ylle. Tällöin vesialue lämmittää kylmää ilmamassaa ja toimii lämmön lisäksi myös kosteuden lähteenä. Lämmin ilma jäähtyy noustessaan ylöspäin, jolloin kosteus jälleen tiivistyy ja muodostuu myötätuulen suuntaan korkeutta kasvavia konvektiopilviä. Konvektiopilvistä muodostuu lumikuuropilviä, jotka voivat rannikolle ajautuessaan pyryttää sankasti. Jos tuulen suunta pysyy muuttumattomana, lumisateet voivat pysyä saman alueen yllä jopa useita päiviä ja kerryttää suuret määrät lunta rannikon läheisyyteen.

Lämpenevä ilmasto vaikuttaa myös merellisten lumikuurojen muodostumiseen

Suomen rannikkoalueilla esiintyvien merellisten lumikuuropäivien tyypillinen esiintymisajankohta on siirtymässä noin kuukaudella eteenpäin marras-joulukuulta joulu-tammikuulle. Tämän osoitti se, että suotuisten päivien määrän väheneminen joulukuun aikana sekä kasvu tammi-helmikuussa olivat tilastollisesti merkitseviä.

Pitkää aikasarjaa tarkasteltaessa meren pintalämpötilan ja noin puolentoista kilometrin korkeudella olevan ilmamassan lämpötilan kuukausittaiset keskiarvot ovat lämmenneet 1970-luvulta kohti nykypäivää. Lämpötilojen kuukausikeskiarvojen nousu on linjassa konvektiivisten lumisadepäivien esiintymisen muutosten kanssa. Merenpintalämpötilan nousu suosii merellisten lumikuurojen muodostumista talvella, mutta myöhään syksyllä lumikuurojen muodostumisen todennäköisyys pieneni merenpintalämpötilan ja ilmamassan välisen lämpötilaeron pienentymisen vuoksi.

Lisätiedot:

Taru Olsson, tutkija, Ilmatieteen laitos, taru.olsson@fmi.fi Tieteellinen artikkeli on avoimesti saatavilla International Journal of Climatology -tiedelehdessä. Viite: Olsson, T., Luomaranta, A., Nyman, H., & Jylhä, K. (2022). Climatology of sea-effect snow in Finland. International Journal of Climatology, 1– 18. https://doi.org/10.1002/joc.7801