UV-B -säteilyn määrä on vähentynyt pohjoisella pallonpuoliskolla
Tuoreet tutkimustulokset osoittavat, että pohjoisen pallonpuoliskon leveysasteilla 55ºN-70ºN lyhytaaltoisen UV-B säteilyn määrä (305 nm) on vähentynyt 3,9 % vuosikymmenessä tarkasteltaessa vuosia 1994 - 2011. "Tämä selittyy sillä, että UV-säteilyä absorboivan kokonaisotsonin määrä on lisääntynyt 1,5 % vuosikymmenessä kyseisillä leveysasteilla", kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Kaisa Lakkala. Vastaavaa tulosta ei saatu tarkasteltaessa eteläisen pallonpuoliskon korkeita leveysasteita.
Jokioisten ja Sodankylän aineistot mukana tutkimuksessa
Tutkimusryhmä käytti korkeiden leveysasteiden pisimpiä UV-säteilyn tarkkuusmittausaikasarjoja. Tutkimuksessa olivat mukana myös Ilmatieteen laitoksen Jokioisten ja Sodankylän mittausasemien UV-aikasarjat. Tutkimuksessa on käytetty kahden muun pohjoisen aseman ja kolmen eteläisen pallonpuoliskon aseman UV-mittausaineistoa, sekä satelliittimittauksista saatavia kokonaisotsoni-, aerosolimääriä ja pilvisyystietoja. Mittaussarjat alkavat 1990-luvun alkupuolelta, jolloin yleinen tietous napa-alueiden ympäristön keväisestä otsonikadosta kasvoi. Otsonikadon seurauksena UV-säteilyn oletettiin lisääntyvän maanpinnalla. Näin tapahtuikin 1990- luvulla. "Tällä hetkellä tilanne on siis päinvastainen. UV-säteilyä on mitattu maapallon korkeilla leveysasteilla tarkkuusmittareilla vasta 1990-luvun alkupuolelta lähtien, joten vasta tulevaisuuden mittaukset vahvistavat muutoksen pysyvyyden", Kaisa Lakkala toteaa.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu UV-B-säteilyn voimistuneen pohjoisen pallonpuoliskon keskileveysasteilla ilmakehän puhdistumisen seurauksena. Nyt saatuja tuloksia tukevat maanpinnalla havaittavan UV-säteilyn määriin vaikuttavien muiden tekijöiden, kuten aerosolien ja pilvisyyden muutokset. Kummassakaan ei ole havaittu muutoksia, jolloin UV-B säteilyn muutokset selittyvät kokonaisotsonin muutoksilla. Mittausepävarmuudet ovat sekä tutkituilla UV-aallonpituuksilla että kokonaisotsonimittauksissa samaa suuruusluokkaa kuin havaittu muutos. Myöskin mittausaikasarjat ovat trenditutkimuksen kannalta edelleen lyhyitä ja vuosien välinen luonnollinen vaihtelu suurta, joten vasta tulevaisuuden mittaukset vahvistavat muutoksen pysyvyyden.
Otsonikerros suojaa maata
Noin 20 kilometrin korkeudella sijaitseva otsonikerros suojaa maata ensisijaisesti lyhytaaltoiselta UV-C -säteilyltä ja UV-B-säteilyn spektrikaistan lyhytaaltoisimmalta säteilyltä. Pitempiaaltoinen UV-A –säteily läpäisee ilmakehän lähes absorboitumatta. Liian suuret UV-B–säteilyn määrät ovat haitallisia ihmisille ja ekosysteemille. Toisaalta säteily on myös tarpeellista, sillä UV-säteilyn tiedetään aloittavan D-vitamiinin muodostumisen elimistössä.
Lisätietoja:
Kaisa Lakkala, tutkija, Arktinen ilmastonmuutos,Ilmastotutkimus, etunimi.sukunimi@fmi.fi, puh. 040 747 6792Anu Heikkilä, tutkija, Ilmastotutkimus, puh. 050 338 4854Tapani Koskela, vanhempi tutkija, Ilmastotutkimus,puh. 050 584 9054
K. Eleftheratos, S. Kzadzis, C. S. Zerefos, K. Tourpali, C. Meleti, D. Balis, I. Zyrichidou, K. Lakkala, U. Feister, T. Koskela, A. Heikkilä, J. M. Karhu (2014): Ozone and Spectroradiometric UV Changes in the Past 20 Years over High Latitudes, Atmosphere-Ocean, DOI: 10.1080/07055900.2014.919897