Lämpimät jaksot ovat lisääntyneet ja pidentyneet Suomessa

Vuosina 1961–1990 peräkkäisiä harvinaisen lämpimiä ja lauhoja päiviä oli Etelä- ja Länsi-Suomessa keskimäärin kuudesta kahdeksaan. Vuosina 1989–2018 vastaavia harvinaisen lämpimiä päiviä oli Etelä- ja Länsi-Suomessa keskimäärin vähintään noin 14, paikoin noin 20. Tiedot käyvät ilmi tutkimuksesta, jossa lämpötilan kehitystä tarkasteltiin ns. lämpimän jakson kestoindeksin (engl. warm spell duration index, WSDI) avulla. Siihen lasketaan mukaan eri vuodenajoilta sellaiset peräkkäiset päivät, joiden keskilämpötila on harvinaisen korkea kyseiseen vuodenaikaan nähden. Lisäksi tällaisia päiviä tulee olla vähintään kuusi peräkkäin. Vertailukohtana käytettiin vuosina 1961–1990 vallinnutta ilmastoa. Itämeren ympäristössä lämpimän jakson kestoindeksi on keskimäärin noin kaksinkertaistunut. Lämpimien jaksojen lisääntyminen näkyy myös merellisten lämpöaaltojen voimistumisena Itämerellä. Ilman lämmittävän vaikutuksen lisäksi merellisiin lämpöaaltoihin vaikuttaa tuulisuus. Pitkäkestoisten vähätuulisten ja lämpimien ajanjaksojen aikana Itämeren pintakerros voi lämmetä 25–28 asteen tuntumaan eli noin 4–5 astetta normaalia korkeammaksi.

Metsäpalojen sammuttaminen voi olla kuivien ja lämpimien jaksojen aikana entistä hankalampaa

Tutkimuksessa kartoitettiin myös metsäpalojen yleistymistä Itämeren alueen valtioissa. Esimerkiksi Ruotsissa on viime vuosina esiintynyt suuria, useiden tuhansien hehtaarien paloja. Ilmaston lämpeneminen on jo mitä luultavammin kasvattanut jonkin verran tällaisten palojen esiintymisen todennäköisyyttä.

Suomessa metsäpalojen sammuttaminen on ollut viimeisten 50 vuoden aikana tehokasta. Tästä johtuen yli 200 hehtaarin alueelle levinneitä paloja ei ole juuri esiintynyt ja paloalat ovat olleet pieniä verrattuna naapurimaihimme. Tutkimuksessa todetaan, että jatkossa riski kasvaa sille, että lisääntyvien kuivien ja lämpimien jaksojen myötä kaikkia paloja ei onnistuta sammuttamaan nopeasti.

Suomessa kansallisena erityispiirteenä on ojitettujen turvemaiden suuri osuus metsäpinta-alasta. Mikäli tällainen maasto syttyy tuleen, on palon sammuttaminen erityisen hankalaa, koska pohjavesi voi ojitetulla turvemaalla laskea kuivana kesänä jopa parin metrin syvyyteen. Palavaa materiaalia on silloin paljon myös maan alla, ja tuli jää siksi herkästi maan alle kytemään. Lisäksi on uhkana, että palossa menetetään varsin merkittävä hiilivarasto, mikäli kuivunut turve palaa maan alta.

Tutkimus julkaistiin osana kansainvälistä yhteistyöartikkelia, jossa tarkasteltiin sään ääri-ilmiöitä ja niiden muutoksia Itämeren valuma-alueella.

Lisätietoja:

erikoistutkija Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos, puh. 029 539 4125, kirsti.jylha@fmi.fi Tieteellinen artikkeli on avoimesti saatavilla Earth System Dynamics -tiedelehdessä. Viite: Rutgersson, A., Kjellström, E., Haapala, J., Stendel, M., Danilovich, I., Drews, M., Jylhä, K., Kujala, P., Larsén, X. G., Halsnæs, K., Lehtonen, I., Luomaranta, A., Nilsson, E., Olsson, T., Särkkä, J., Tuomi, L., and Wasmund, N. 2022: Natural hazards and extreme events in the Baltic Sea region, Earth Syst. Dynam., 13, 251–301, https://doi.org/10.5194/esd-13-251-2022.