Arktisen merijään albedo on vaihdellut huomattavasti 2000-luvulla

Ilmatieteen laitoksella on tehty tutkimus Arktisen merijään sulamis- ja jäätymiskauden albedomuutoksista vuosina 2003–2011. Albedo vaihtelee alueella paljon, mutta keskimäärin heijastuskyky kuitenkin vähenee.

Albedo kuvaa pinnan kykyä heijastaa siihen osunutta säteilyä. Arviot merialueilta heijastuvan auringon säteilyn määrästä ovat erittäin tärkeitä ilmastonmuutoksen tutkimuksen kannalta. Albedon laskemisessa on käytetty uutta Ilmatieteen laitoksella kehitettyä mikroaaltoemissioon perustuvaa menetelmää.

Yhdeksän vuoden jakson (2003–2011) mittaukset osoittavat selvästi Arktisen merijään albedon pienenemisen sekä keskisellä merijääalueella että reunamerien alueella. Havaintojen mukaan albedon alueelliset ja ajalliset vaihtelut ovat suuria. Esimerkiksi Kara- ja Barentsinmeren albedo oli kesällä 2003 epätavallisen suuri. Vastaavasti samaan aikaan Grönlanninmerellä havaittiin huomattavasti keskimääräistä pienempi albedo.

Uusi mikroaaltoemissioon perustuva albedon mittausmenetelmä mahdollistaa albedohavainnot myös päivittäisellä tasolla toisin kuin optiset menetelmät. Samalla on saatu uutta tietoa albedon lyhytaikaisista muutoksista, esimerkiksi sääolosuhteiden vahvasta paikallisesta vaikutuksesta merijään heijastuskykyyn.

Tutkimus on julkaistu Remote Sensing of Environment -lehdessä. Tutkimus on esitelty myös Nature Climate Change -lehden 4, 10 (2014) Research Highlights osastossa.

Lisätietoja:

Erik. tutkija Vesa Laine, puh. 029 539 4141, vesa.laine@fmi.fi

Laine, V., T. Manninen and A. Riihelä (2014). High temporal estimation of the Arctic sea ice albedo during the melting and refreezing periods of the years 2003-2011. Remote Sensing of Environment, 140, January 2014, p. 604-613.http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0034425713003696