Hurrikaanit, taifuunit ja trooppiset syklonit
Trooppisia hirmumyrskyjä ovat hurrikaanit, taifuunit ja trooppiset syklonit. Niissä kaikissa on kyse samasta ilmiölstä, jolle on kehittynyt eri puolilla maapalloa omat nimityksensä. Trooppiset hirmumyrskyt syntyvät pääasiassa trooppisilla merialueilla päiväntasaajan molemmin puolin, mutta toisinaan niitä kulkeutuu myös subtropiikkiin tai keskileveysasteille, ts. leveyspiirien 30°N–30°S ulkopuolelle.
Vuoden aikana maapallon trooppisille merialueille kehittyy yhteensä noin 100 trooppista hirmumyrskyä. Vuosien välinen vaihtelu on 10–15 prosenttia.
Trooppiset hirmumyrskyt
tarvitsevat voimistuakseen ja hirmumyrskynä pysyäkseen merivettä, jonka lämpötila on vähintään 26–27 astetta.
muodostuvat trooppisista matalapaineista leveysasteilla 5–10 (°N/°S).
liikkuvat aluksi pasaatituulten mukana idästä länteen, mutta ajautuvat vähitellen kauemmas päiväntasaajasta ilmakehän muiden virtausten vaikutuksesta.
kaartavat kauempana päiväntasaajasta coriolisvoiman vuoksi usein liikesuuntaansa nähden oikealle (eteläisellä pallonpuoliskolla vasemmalle).
voivat edetä molemmilla pallonpuoliskoilla hirmumyrskyinä noin leveyspiirille 30 asti.
elävät keskimäärin 6 vuorokautta, mutta etenkin taifuunit kestävät joskus jopa viikkoja. Pitkäikäisin myrsky on ollut trooppinen sykloni Freddy, joka eli 36 päivää Intian valtamerellä keväällä 2023.
Kauempana päiväntasaajasta myrskyjen reitit usein kaartavat liikesuuntaansa nähden oikealle (eteläisellä pallonpuoliskolla vasemmalle) coriolisvoiman takia. Lähtökohtainen myrskyjen liikeratoihin vaikuttava tekijä ovat koillis- ja kaakkoispasaatit.
Atlantin ensimmäiset hurrikaanit voivat syntyä jo kesäkuussa, mutta niitä esiintyy tavallisimmin elokuusta marraskuuhun. Alkukaudesta Karibianmeri on usein alkulähde, mutta kauden edetessä trooppiset aallot tuovat Afrikan suunnalta yhä useampia myrskyn alkuja. Kauden lopussa hurrikaaneja syntyy jälleen pääasiassa Karibianmerellä.
Eniten hurrikaaneja esiintyy elo–syyskuussa, joulukuiset myrskyt ovat jo hyvin harvinaisia. Ennätyskaudella vuonna 2005 joulukuussa muodostui vielä kaksi hurrikaania, jälkimmäinen vuoden vaihtuessa.
Trooppisia sykloneja esiintyy Intian valtameren pohjoisosissa (Intia, Bangladesh) lähinnä huhti–joulukuussa, kun taas sen eteläosissa (Australia, Oseania ja Madagaskar) kausi on marras–huhtikuussa. Taifuuneja voi esiintyä Tyynen valtameren länsiosassa ympäri vuoden.
Trooppiset hirmumyrskyt heikkenevät
nopeasti saapuessaan maa-alueille, sillä tällöin lämmönsyöttö lämpimästä merivedestä katkeaa äkisti. Kapeiden niemimaiden (esimerkiksi Florida) tai suurten saarien (Jamaika) ylitys heikentää voimakasta hirmumyrskyä vain jonkin verran.
viileän merialueen (< 26 °C) yllä.
voimistuvan yläilmakehän virtauksen takia.
kuivan ilmakerroksen vaikutuksesta.
Voimakas trooppinen hirmumyrsky kykenee vastustamaan ympäristössään tapahtuvia epäsuotuisia muutoksia paremmin kuin heikompi myrsky.
Alueelliset kutsumanimet
Trooppisia hirmumyrskyjä kutsutaan eri nimillä eri puolilla maailmaa, mutta ne noudattavat kaikki käytännössä samanlaista viisiportaista voimakkuusluokittelua.
Hurrikaanit
Hurrikaaneja esiintyy Pohjois-Atlantin eteläosassa Afrikan Kap Verde -saarilta Karibianmerelle ja Meksikonlahdelle ulottuvalla alueella. Toisinaan myrskyt kulkevat USA:n itärannikon suuntaisina merellä koilliseen osumatta maalle lainkaan. Päästyään Pohjois-Atlantin pohjoisosiin ne heikkevät tyypillisiksi keskileveysasteiden matalapaineiksi. Nämä hirmumyrskyn "jäänteet" kulkeutuvat toisinaan Islannin tienoille tai Skandinaviaan, mutta eivät poikkea tavallisesta syysmyrskystä juuri lainkaan.
Tyynellä valtamerellä hurrikaanit liikkuvat Keski-Amerikan länsipuolella länteen Väli-Amerikan maiden rannikkojen lähistöltä (Nicaragua, Meksiko ja Kalifornian niemimaa), toisinaan jopa Havaijille saakka. Kun hurrikaani ylittää päivämäärärajan, tulee siitä taifuuni. Myrskylle annettua nimeä ei kuitenkaan muuteta.
Hurrikaaneiksi kutsutaan myös eteläisellä Tyynellä valtamerellä (itään pituuspiiristä 160°E ) esiintyviä hirmumyrskyjä.
Taifuunit
Taifuuneiksi kutsutaan Tyynen valtameren länsiosissa ja Etelä-Kiinan merellä liikkuvia trooppisia hirmumyrskyjä, jotka kulkevat toisinaan Japaniin ja Korean niemimaalle asti. Taifuuni voi kehittyä suotuisissa olosuhteissa ns. supertaifuuniksi, jossa tuulen keskinopeus on vähintään 58 m/s. Taifuunien kasvualustana toimii maapallon laajin lämpimän veden alue, joka mahdollistaa ympärivuotisen kehityksen.
Trooppiset syklonit
Trooppiset syklonit esiintyvät Intian valtamerellä, Arabianmerellä ja Bengalinlahdella aina Bangladeshiin ja Intian rannikoille sekä Kaakkois-Afrikkaan (Madagaskar, Mosambik ja Seyschellit) asti. Trooppisten syklonien esiintymisjakso jakautuu kahtia siten, että pohjoisen pallonpuoliskon kesällä ja syksyllä niitä esiintyy Intian valtameren pohjoisosissa, talvella etäläosissa.Monsuuni-kiertoliikkeellä on suuri vaikutus etenkin Bengalinlahden ja Etelä-Kiinan meren eteläosien myrskyaktiivisuuteen.
Synty ja kehitys
Hurrikaani, taifuuni ja trooppinen sykloni ovat siis yksi ja sama ilmiö trooppisilla merialueilla.
Läntisen Tyynen valtameren taifuunit ovat keskimäärin voimakkaampia, suurempia kooltaan ja ovat pitkäikäisempiä kuin Atlantin hurrikaanit tai Australian trooppiset syklonit. Läntisen Tyynen valtameren alue on maapallon suurin lämpimän meriveden alueen, ja myrskyillä on siellä parhaat edellytykset kehittyä voimakkaiksi. Näin ollen taifuuneja voi esiintyä käytännössä ympäri vuoden, mutta muilla alueilla meriveden viileneminen ja subtropiikin pasaatituulien muutokset rajoittavat ne tiettyyn aikaan vuodesta.
Trooppinen hirmumyrsky kehittyy toisinaan trooppisesta matalapaineesta, jonka esiaste on usein ns. trooppinen aalto (laaja ukkospilvialue Afrikan länsirannikolta). Trooppinen aalto ja sitä seuraava kehitysaste, trooppinen matalapaine liikkuvat pasaatituulien mukana idästä länteen. Voimistuessaan trooppinen matalapaine syvenee ja syntyy trooppiseksi myrsky. Tässä vaiheessa myrsky saa nimen, joka tulee ennalta laadituista nimiluetteloista, siinä järjestyksessä kun myrskyjä muodostuu.
Toisinaan trooppisesta myrskystä (keskituulen nopeus 17–33 m/s) kehittyy trooppinen hirmumyrsky, kun meriveden pintalämpötila on laajalti vähintään 26 °C ja olosuhteet ovat muutenkin otolliset voimistumiselle. Tällöin tuulen keskinopeus on vähintään 33 m/s lähellä myrskyn keskustaa ja puhutaan 1. asteen hirmumyrskystä.
Trooppisen hirmumyrskyn synnyttyä alkaa myrskyn keskustaan usein muodostua silmä, joka johtuu dynaamisista prosesseista. Silmä kehittyy ylhäältä alaspäin merkkinä kuivasta ja laskevasta ilmavirrasta. Kansainvälisen tuuliasteikon hirmumyrskyn raja on juuri 33 m/s kymmenen minuutin keskituulelle. Jos myrsky tästä vielä jatkaa voimistumistaan, saavuttaa se 2., 3., 4. ja lopulta 5.asteen tason (katso Saffir-Simpson voimakkuusasteikko).
Perusrakenne
Trooppisen hirmumyrskyn perusrakenne on verrattain symmetrinen kolmiulotteinen spiraalimainen ilmapyörre, jossa tuulet kiertävät vastapäivään kaartuen matalapaineen keskustaa kohti. Korkeussuunnassa pyörretuulet ja pilvet ulottuvat 10–15 km asti. Sisään virtaava lämmin, kostea ilma kohoaa ja muodostaa korkeita ukkospilviä, jotka järjestyvät spiraalimaisiksi pilvijonoiksi. Pilvet sisältävät runsaasti vettä ja vesihöyryä, joten kaatosateet ovat tyypillisiä.
Täysin kehittyneessä myrskyssä pyörteen halkaisija reunalta toiselle on tavallisimmin 400–800 km, toisinaan yli 1000 km.
Itse hirmumyrskyn liikenopeus on tyypillisesti 20–50 km tunnissa (6–14 m/s). Liikenopeutta ei pidä sekoittaa hirmumyrskyn ympäri pyörivään rajuun tuuleen, joka voi yltää jopa 90 m/s (330 km/h). Täysin kehittyneessä hurrikaanissa tuulen nopeus on vähintään 33 m/s, noin 50–150 km etäisyydellä keskustasta (myrskyn silmästä) ja tuuli on usein kovaa (15–20 m/s) jopa 500 km:n päässä keskuksesta. Kovimmat tuulet ympäröivät myrskynkeskusta renkaana, nk. pilvivallina, jonka sisälle jää tavallisesti jyrkkäreunainen melko pilvetön ja heikkotuulinen silmä. Tämän silmän alueella ilma laskeutuu ylempää samalla kuivuen. Silmä onkin hyvä merkki pitkälle kehittyneestä hirmumyrskystä. Silmän halkaisija vaihtelee 20 ja 100 km välillä.
Myrskyn silmässä ilmanpaine on alimmillaan. Tavallisin ilmanpaine keskuksessa on 930–970 hPa. Syvimpien keskusten ilmanpaine on ollut 870 hPa (Supertaifuuni Tip 1970).
Hirmumyrskyjen voimakkuus
Saffir-Simpson asteikko
Voimakkaiden hurrikaanien kehityskaareen kuuluu myös nk. pilvivallin uudelleenmuodostumissykli. Tässä syklissä myrskylle muodostuu toinen ulompi pilvivalli, joka syrjäyttää sisemmän pilvivallin kokonaan. Kyseisen syklin aikana keskuksen silmä umpeutuu tilapäisesti (vaikka kyse voimakkaasta hurrikaanista) ja tuulet heikkenevät hieman, mutta samalla tuulikenttä laajenee kauemmas keskustasta. Syklin päätteeksi silmä muodostuu uudestaan. Voimakkaat pitkäikäiset hirmumyrskyt voivat käydä läpi useamman syklin.
Trooppisten hirmumyrskyjen ennustaminen
Trooppisten hirmumyrskyjen ennustaminen on parantunut huomattavasti viimeisen 10 vuoden aikana. Nykyään on käytössä useita säämalleja sekä säämallien eri parviajoja, joita hyödynnetään reitin ennustamiseen. Myrskyjen voimakkuuden ennustaminen on edelleen melko hankalaa, koska voimakkuuteen vaikuttaa useita eri tekijöitä. Jo pilvivallin uudelleenmuodostumissyklien esiintyminen on satunnaista ja ennalta arvaamatonta.
Tuhot
Tuhoja aiheuttavat rannikoilla etenkin raju tuuli sekä rankkasateet. Tulva-aalto (meriveden nopea kohoaminen rannikolla tuulen ja alhaisen ilmanpaineen yhteisvaikutuksesta) aiheuttaa kuitenkin eniten kuolonuhreja trooppisissa hirmumyrskyissä.
Katrinan aiheuttamien tuhojen ja suuren ihmisuhrien määrän (lähes 2000) jälkeen evakuointien ja ennalta varautumisen merkitystä on kasvanut. Varautuminen ja evakuoinnit ovat parantuneet myös lähialueilla.
Määrät vaihtelevat vuosittain
Hurrikaanien lukumäärä ja voimakkuus vaihtelevat eri vuosina varsin paljon. El Nino/La Nina vaikuttavat merkittävästi myrskyaktiivisuuteen Atlantilla, myös muilla esiintymisalueilla on havaittu muutoksia jaksojen välillä. El Nino -vuonna myrskyjä voi olla vain 5 tai 6, mutta vilkkaana kautena myrskyjen lukumäärä voi nousta yli 15. Tyynen valtameren länsiosissa myrskyjä esiintyy 25 ja 35 välillä
El Ninon aikana trooppisen Tyynen valtameren pintavesi lämpenee useita asteita tuhansien kilometrien matkalta mikä johtaa muutoksiin sääjärjestelmässä. Atlantilla El Nino aiheuttaa normaalia suuremman tuuliväänteen, jolloin hurrikaanien kehitys on heikompaa.
La Ninan aikana olosuhteet ovat puolestaan otollisemmat.
Toisinaan myrskyt näyttävät osuvat jatkuvasti maa-alueille aiheuttaen suurta tuhoa, mutta väliin voi mahtua useampikin vuosi jolloin valtaosa myrskyjen reiteistä kulkee kaukana avomerellä. Tällöin myös suursäätilalla on merkitystä sillä Azorien korkeapaineen (nimitys korkeapaineen pysyvästä säilymisestä Azorien yllä) voimakkuus vaikuttaa matalapaineiden reitteihin.
Miten myrsky saa nimen?
Nimeäminen noudattaa myrskyjen osalta nimilistaa, joka on muodostettu hurrikaanien osalta kuuden vuoden välein kiertäviksi, joten samanniminen myrsky voi esiintyä uudestaan vain kuuden vuoden välein.
Jos myrsky aiheuttaa valtavia taloudellisia vahinkoja tai ihmishenkien menetyksiä, poistetaan se ikuisiksi ajoiksi nimilistalta. Listalta on tämän vuoksi poistettu muun muassa Andrew (1992), Mitch (1998), Iris (2001), Ivan (2004), Katrina (2005) ja Ike (2008).
Muilla alueilla nimilistat määräytyvät useammasta eri listasta ja ovat melko monimutkaisia.