Keinotekoisen ilmastonmuokkauksen oikeudesta ensimmäinen suomalaisjulkaisu
Itä-Suomen yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tutkijat ovat julkaisseet ensimmäisen suomenkielisen tutkimuksen keinotekoisen ilmastonmuokkauksen kansainvälisestä hallinnoinnista. Tutkimuksen mukaan ilmastonmuokkaustekniikoista ei ole toistaiseksi sitovaa oikeudellista erityissääntelyä.
- Kansainvälinen ympäristöoikeus rajoittaa kuitenkin jo nykyisin ilmastonmuokkaustekniikoiden käyttöönottoa, muistuttaa kansainvälisen ympäristöoikeuden professori Tuomas Kuokkanen Itä-Suomen yliopistosta.
Useat tapaoikeudelliset periaatteet, kuten huolellisuusperiaate ja vaatimus ympäristövaikutusten arvioinnista, voivat olla merkityksellisiä tekniikoita arvioitaessa. Biodiversiteettisopimuksen puitteissa on lisäksi jo tehty ei-sitova päätös, joka suhtautuu tekniikoiden käyttöön muuten kuin pienimuotoisen tutkimuksen osalta kielteisesti kunnes tietyt päätöksessä asetetut ehdot täyttyvät.
Tällä hetkellä tärkeitä kysymyksiä ovat erityisesti ilmakehässä suoritettavan kokeellisen tutkimuksen pelisäännöt sekä tekniikoiden käyttöönottoon liittyvät kysymykset, toteaa ryhmäpäällikkö ja akatemiatutkija Hannele Korhonen Ilmatieteen laitoksen Kuopio yksiköstä. Mikäli ilmastonmuokkaustekniikoita käsitellään jatkossa useiden kansainvälisten elimien ja sopimusjärjestelmien piirissä, on vaarana, että ne päätyvät osittain toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Tämän vuoksi kansainväliseen yhteistyöhön ja koordinointiin liittyvät kysymykset ovat lähitulevaisuudessa keskeisessä roolissa.
Ilmastonmuokkauksella tarkoitetaan teknologioita, joilla ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia voitaisiin pyrkiä osittain kumoamaan. Erityisesti eräät auringon säteilyä takaisin avaruuteen heijastavat teknologiat ovat herättäneet viime aikoina kiinnostusta, sillä niiden arvioidaan kykenevän merkittävään ilmaston viilentämiseen melko alhaisilla kustannuksilla. Tämä on herättänyt pelkoja, että yksittäiset valtiot tai valtioryhmät saattavat tulevaisuudessa ryhtyä omatoimisesti ilmastonmuokkaukseen lieventääkseen ilmastonmuutoksen seurauksia omalla alueellaan. Ilmastonmuokkausmenetelmien ongelmana kuitenkin on, etteivät niiden vaikutukset jakaudu tasaisesti joka puolelle maapalloa. Ne saattavat aiheuttaa esimerkiksi vakavaa kuivuutta tropiikin runsasväestöisillä alueilla.
Monitieteisen tutkimusryhmän laatima artikkeli ”Ilmastonmuokkaus ja kansainvälinen oikeus” on julkaistu teoksessa Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2013. Tutkimus rahoitettiin Suomen Akatemian COOL-projektista, joka on osa Akatemian ilmastonmuutostutkimuksen ohjelmaa.
Lisätietoja:Tuomas Kuokkanen, Itä-Suomen yliopisto, puh. 050 3790429, tuomas.kuokkanen@uef.fiHannele Korhonen, Ilmatieteen laitos, puh. 040 842 4852, hannele.korhonen@fmi.fi
Viite:Kuokkanen, T., A. Laakso, A.-I. Partanen, K. Kulovesi, and H. Korhonen (2013), Ilmastonmuokkaus ja kansainvälinen oikeus, Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2013, 7-51.