Merelliset lumikuurot tupruttavat Suomen rannikolle lunta vuosittain
Merellisiä lumikuuroja syntyy, kun kylmää ilmaa virtaa avoimen meren ylle. Kuva: Kirsti Jylhä. Tulokset selviävät Taru Olssonin väitöstutkimuksesta, jossa tarkasteltiin 48 vuoden aikajaksolta (1973–2020), milloin Suomessa vallitsee suotuisat olosuhteet merellisille lumikuuroille, missä lumikuuroja esiintyy ja kuinka paljon ne kerryttävät lunta rannikolle.
Vuosien välinen vaihtelu merellisten lumikuurojen lukumäärissä on suurta. Keskimäärin merellisiä lumikuuroja löydettiin vuosittain 16 päivänä syyskuun ja toukokuun väliseltä ajalta. Eniten suotuisia olosuhteita merellisille lumikuuroille esiintyi joulukuussa.
Myös alueelliset vaihtelut pitkin pitkää Suomen rannikkoa olivat suuria. Päiviä, jolloin olosuhteet olivat suotuisia merellisten lumikuurojen synnylle, löytyi eniten Selkämereltä ja vähiten Perämereltä. Vaikka suotuisia tilanteita merellisten lumikuurojen synnylle löydettiin eniten Selkämereltä länsirannikon tuntumasta, lumikertymät olivat keskimäärin suurimmat Suomen etelärannikolla.
Merellisten lumikuurojen tuottamat lumikertymät olivat keskimäärin maltillisia. Yli puolet Suomen rannikolle ajautuneista lumikuuronauhoista kerrytti alle 8 senttimetriä lunta vuorokauden aikana.
Voimakkain Suomessa havaittu merellinen lumikuurotilanne syntyi 8.1.2016 Selkämerellä Satakunnan edustalla. Jäättömän meren yllä syntynyt lumikuuronauha ajautui Suomen länsirannikolle ja pysyi paikoillaan lähes vuorokauden pyryttäen 73 senttimetriä lunta Merikarvialle. Tämä huima lumimäärä on myös suurin Suomen havaintoasemalla mitattu lumensyvyyden kasvu yhden vuorokauden aikana.
Merikarvian lumisade-ennätystä lukuun ottamatta suurimmat yhden vuorokauden lumikertymät merellisistä lumikuuroista jäivät 35 senttimetrin tuntumaan.
Merellisten lumikuurojen painopiste on siirtynyt myöhempään talveen
Merivaikutteista lumisadetta voi syntyä, kun tarpeeksi kylmää pakkasilmaa kulkeutuu lämpimän meren ylle. Tämä tapahtuu tyypillisesti loppusyksystä tai alkutalvella, kun ilman ja veden lämpötilaero on suurimmillaan. Merestä ilmaan siirtyvä lämpö ja kosteus saavat ilmamassan nousemaan ja lopulta tiivistymään nauhamaisiksi lumikuuropilviksi, jotka voivat tuottaa voimakkaita lumikuuroja rannikkoalueille.
Tutkimuksen mukaan lämpenevä ilmasto ei ole vähentänyt merellisten lumikuurojen lukumäärää, mutta se on vaikuttanut niiden esiintymisajankohtaan. Merellisten lumikuurojen esiintymisajan painopiste on siirtynyt myöhempään talveen. Syksyllä lumikuurojen muodostumisen todennäköisyys on pienentynyt ilman lämpötilan nousun vuoksi, mutta meren pintalämpötilan nousu ja siitä seuraava jääpeitteisen ajan lyheneminen on suosinut merellisten lumikuurojen muodostumista talvella. Lumikuurojen aiheuttamat lumikertymät eivät ole muuttuneet merkittävästi.
Väitöstutkimus tarjoaa arvokasta tietoa merellisten lumikuurojen esiintymisestä Suomessa ja niiden yhteyksistä ilmastonmuutokseen. Tutkimuksen tuloksia on jo hyödynnetty muun muassa rannikolla sijaitsevien ydinvoimaloiden turvallisuusselvityksissä. Tilastot merellisten lumikuurojen esiintymisajankohdasta ja voimakkuudesta voivat auttaa yhteiskuntaa varautumaan lämpenevän ilmaston mukaan tuomiin muutoksiin.
Väitöskirja tarkastetaan perjantaina 3. marraskuuta Helsingin yliopistossa
Taru Olssonin väitöskirja "Sea-effect snow in Finland" (Merivaikutteinen lumisade Suomessa) tarkastetaan perjantaina 3.11.2023 kello 13 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.
Väitöstilaisuus järjestetään Kumpulan kampuksen Physicum-rakennuksessa (Gustaf Hällströmin katu 2, Helsinki) salissa E204.
Vastaväittäjänä on professori David Schultz, University of Manchester, ja kustoksena on Dmitri Moisseev.
Lisätietoja:
Tutkija Taru Olsson, Ilmatieteen laitos, taru.olsson@fmi.fi
Väitöskirja on saatavilla Helda-tietokannassa.