Merijään väheneminen seurausta ilmaston lämpenemisestä Arktisella alueella
Merijään laajuutta Pohjoisella Jäämerellä on mitattu satelliittien avulla vuodesta 1979 alkaen. Tämän vuoden syyskuussa merijään laajuus saavutti kaikkien aikojen pienimmän arvon, 3,41 miljoonaa neliökilometriä. Syyskuussa keskimääräinen jään laajuus oli 3,6 miljoonaa neliökilometriä, joka on 0,7 miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin aikaisempi vuonna 2007 mitattu minimiarvo.
– Merijään laajuus on vähentynyt koko mittausjakson aikana, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana merijään sulaminen on kiihtynyt. Havainnot ovat sopusoinnussa globaalin ilmaston lämpenemisen kanssa, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Jari Haapala toteaa.
Jäämeren jään sulaminen voimistunut
Merijäätä voidaan luotettavasti havainnoida usean eri satelliitin avulla. Havainnot alkavat vuodesta 1979. Havainnoista voidaan laskea jääpeitteisten merialueiden pinta-ala tai koko jääkentän laajuus. Jääkentän laajuuden laskemisessa otetaan huomioon ainoastaan ne alueet missä jään konsentraatio kokonaispinta-alasta on yli 15 %.
Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2–8,0 miljoonan neliökilometrin välillä. Tämän vuoden syyskuun keskimääräinen jään laajuus on ainoastaan noin 3,6 miljoonaa neliökilometriä, mikä on koko mittausjakson pienin mitattu määrä. Jään laajuus on ollut jo kuudetta viikkoa alempi kuin edellinen vuonna 2007 havaittu minimiarvo.
Merijään laajuus on pienentynyt koko mittausjakso aikana, mutta erityisen voimakasta pieneneminen on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kaikkien havaintojen perusteella muutosnopeus on ollut -0,91 miljoonaa neliökilometriä vuosikymmenessä. Viimeisten kymmenen vuoden havaintojen perusteella muutosnopeus on ollut -2,03 miljoonaa neliökilometriä vuosikymmenessä. Pinta-alana tämä vastaa noin viisinkertaista Itämeren pinta-alaa.
Merijääkenttä ei ole yhtenäinen laatta, joka sulaa ja kasvaa reunoiltaan, vaan erikokoisten ja paksuisten lauttojen muodostama mosaiikki. Jään paksuuntuminen riippuu erityisesti ilman lämpötilasta, lämpösäteilystä ja valliintumisesta. Sulamiseen vaikuttavat auringon säteily, ilman lämpötila ja merestä tuleva lämpövuo. Jääkenttä liikkuu tuulten ja merivirtojen vaikutuksesta.
Merijään supistumiseen ja ohentumiseen on vaikuttanut monta yksittäistä tekijää, mutta perimmiltään muutokset johtuvat Arktisen alueen lämpenemisestä. Lämmenneiden talvikuukausien ansiosta, merijää ei kasva enää niin paksuksi kuin aikaisemmin ja jääkenttä sulaa nopeammin kesäkauden aikana. Sulavesialueiden lisääntyminen voimistaa lämpenemistä, koska avoin meri sitoo tyypillisesti yli 90 auringonsäteilystä. Vastaavasti lumipeitteinen jääkansi heijastaa 70 - 90 % auringonsäteilystä takaisin avaruuteen. Sulamiskauden yli selvinneestä jäästä muodostuu monivuotista jäätä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti yli viisi vuotta vanhan jään määrä on vähentynyt merkittävästi. Jään ohentuminen on myös muuttanut jääkenttää hauraammaksi, jonka johdosta sen kiertoliike on voimistunut ja jää ajautuu nopeammin Jäämereltä Pohjois-Atlantille.
Kesällä 2012 merijään sulaminen oli erityisen voimakasta elokuun aikana, jolloin Tyynenmeren puoleisella alueella syntyi voimakas matalapaine, jonka synnyttämä myrsky rikkoi jääkenttää ja kiihdytti sulamista. Matalapaineet ovat yleisiä Jäämerellä, mutta niiden vaikutus merijään sulamiseen on nykyään merkittävämpää, koska ohentumisen johdosta merijää on haavoittuvampi myrskyjen aiheuttamalla pirstoutumiselle.
Merijää vähentynyt arvioita nopeammin
Merijään vähentyminen on selkeä osoitus ilmastonmuutoksen etenemisestä. Yksi ilmastomallien perustuloksia on, että Arktinen alue tulee lämpenemään muita maapallon alueita voimakkaammin ja merijää häviämään kasvihuonekaasujen pitoisuuden lisääntyessä ilmakehässä. Havaitut muutokset Jäämerellä noudattavat hyvin tätä jo kymmeniä vuosia sitten saatua tulosta. Huolestuttavaa kehityksessä on kuitenkin se, että merijään vähentyminen on tapahtunut huomattavasti nopeammin kuin mitä mallit ovat arvioineet.
Merijään määrän arvioidaan pienenevän myös seuraavien vuosikymmenien aikana.– Arviot jäättömästä Jäämerestä vaihtelevat suuresti. Konservatiivinen arvio on, että Jäämeri tulisi olemaan aina kesäaikaisin jäätön aikaisintaan 2030–2050. Viimeiset monivuotisen jään alueet tulisivat löytymään Kanadan ja Grönlannin pohjoisalueilta. Muut nykyiset monivuotisen jään alueet, kuten pohjoisnavan seutu voivat olla jäättömiä jo seuraavan viiden vuoden aikana. Talviaikaan jääkansi tulee peittämään lähes yhtä laajat alueet kuin nykyäänkin, mutta merijää tulee olemaan huomattavasti nykyistä ohuempaa, Haapala toteaa.
Kuva: Merijään laajuuden muutos Pohjoisella Jäämerellä syyskuussa. Perustuu kuukausikeskiarvoihin.
Datalähde: National Snow and Ice Data Center (NSIDC), http://www.nsidc.org/
Lisätietoja:
Arktisen alueen merijäät: Ryhmäpäällikkö Jari Haapala, puh. 040 757 3621, jari.haapala@fmi.fiVaikutukset säähän: dosentti Timo Vihma, puh. 029 539 4173, timo.vihma@fmi.fi