Tiedote 2.12.2020

Etelämantereella mitataan parhaillaan ennätyksellisen voimakasta UV-säteilyä

Etelämantereen otsoniaukko on ollut tänä vuonna ennätyksellisen pitkäikäinen. Maanpinnalle saapuva auringon ultraviolettisäteily eli UV-säteily on sen seurauksena ollut poikkeuksellisen voimakasta.
Kuva: Timo Vihma.

Ilmatieteen laitos seuraa aktiivisesti eteläisen pallonpuoliskon otsoniaukon kehitystä. Juuri nyt eletään mielenkiintoisia aikoja, sillä eteläinen polaaripyörre on tänä vuonna ollut aikaisempia vuosia pitkäkestoisempi ja yltää ajallisesti lähelle eteläisen pallonpuoliskon keskikesää. Tällöin aurinko on jo korkealla ja alhainen kokonaisotsoni voimistaa UV-säteilyn voimakkuutta tropiikin tasolle sellaisillakin alueilla, joissa näin ei normaalitilanteessa ole.

Ilmatieteen laitos tuottaa maanpinta- ja satelliittimittausten avulla UV- ja otsonituotteita, joiden avulla tilannetta pystytään seuraamaan hetki hetkeltä. Lisäksi apuna ovat Ilmatieteen laitoksella kehitetty ennustemalli SILAM sekä kansainväliset ennustemallit.

Myös kokonaisotsoni ennätyslukemissa

Etelämantereella Marambion tutkimusasemalla on tehty otsoniluotauksia suomalais-argentiinalaisena yhteistyönä jo vuodesta 1988. Marambion asemalla tehdään myös päivittäisiä kokonaisotsonimittauksia Dobson-spektrometrilla.

“Lähipäiville Marambioon on ennustettu ajankohtaan nähden hyvin alhaisia kokonaisotsonilukemia”, kertoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Rigel Kivi.

UV-säteilyä on mitattu Marambiossa espanjalais-argentiinalais-suomalaisena yhteistyönä vuodesta 2000 lähtien. Uusimmat mittaukset aloitettiin vuonna 2017, ja viime päivien UV-lukemat ovat selvästi suurimmat koko mittaushistoriassa.

“Voidaan puhua jopa poikkeuksellisen suurista lukemista, sillä UV-indeksi kipusi yli 13:een. Tänään ja huomenna voidaan mitata vielä korkeampia lukemia, mikäli otsoniennuste toteutuu ja pilvisyys on vähäistä. Alueelle lähiaikoina satanut lumi lisää UV-säteilyn voimakkuutta”, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Kaisa Lakkala.

TROPOMI-, OMI- ja GOME-2-satelliitti-instrumenteista saadaan laskettua globaalisti kokonaisotsonin ja UV-säteilyn määrä. Satelliittien avulla nähdään yksittäistä mittauspistettä laajempi alue. Tällä hetkellä voimakkaan otsonikadon alue yltää eteläisen Argentiinan ylle. Kyseiselle alueelle tehdyt UV-ennusteet näyttävät UV-säteilyn olevan yhtä voimakasta kuin tropiikissa, eli UV-indeksin lukema on 13–15. Ennusteiden mukaan tilanne näyttää säilyvän vielä muutaman päivän, minkä jälkeen polaaripyörre heikentyy ja kiertyy itään.

Euroopan avaruusjärjestö ESAn ja Hollannin yhteisen Sentinel 5 Precursor -satelliitin mittalaitteen TROPOMIn havaintoja kokonaisotsonista (ylempi kuva) ja keskipäivän UV-indeksistä (alempi kuva) 29.11.2020. Etelämantereen otsonikato näkyy alentuneena kokonaisotsonin määränä (sininen alue) ja kohonneina UV-indeksin arvoina (violetti alue). Otsonikadon takia Etelämantereen reunalla UV-indeksi on paikoin samaa suuruusluokka kuin tropiikissa. Pilvet kuitenkin pienentävät UV-indeksiä ja etelänapaa lähestyttäessä aurinko paistaa yhä matalammalta.

Polaaripyörre mahdollistaa voimakkaan otsonikadon

Polaarialueiden erityisen voimakas otsonikato johtuu polaaristratosfääripilvistä, jotka syntyvät talvinavan kylmissä olosuhteissa. Talvella navan ympärille muodostuu napapyörre, joka eristää tehokkaasti napa-alueen ilmakehän muusta ilmakehästä. Etelämantereen yllä oleva polaaripyörre on vahva ja kylmä ja antaa siten mahdollisuuden suuriin otsonikatoihin. Tänä vuonna polaaripyörre on kestänyt erityisen pitkään alkukesään asti.

Otsonikerros suojaa maapalloa auringon UV-säteilyn haitallisilta vaikutuksilta. Etelämantereen yllä havaittiin 1980-luvun puolivälissä voimakas ohenema otsonikerroksessa eli otsoniaukko. Pian voitiin osoittaa, että klooria ja bromia sisältävät teollisesti tuotetut yhdisteet olivat aiheuttaneet havaitun otsonikadon.

Otsoniaukon löytyminen vauhditti toimia otsonikerroksen suojelemiseksi. Jo vuonna 1987 Montrealin pöytäkirjassa sovittiin otsonia tuhoavien aineiden tuotannon ja käytön rajoittamisesta ja lopettamisesta. Sopimuksella estettiin otsonituhon paheneminen. Otsonikerros kuitenkin palautuu entiselleen vasta tämän vuosisadan keskivaiheella, Etelämantereen yllä jopa myöhemmin.

Lisätietoja:

Otsonikerros ja sen suojeleminen

Etelämantereen UV-mittaukset: Tutkija Kaisa Lakkala, puh. 040 747 6792, kaisa.lakkala@fmi.fi Etelämantereen otsonimittaukset: Erikoistutkija Rigel Kivi, puh. 040 542 4543, rigel.kivi@fmi.fi Satelliittimittaukset: Erikoistutkija Jukka Kujanpää, puh. 050 589 5818, jukka.kujanpaa@fmi.fi Otsonikato: Erikoistutkija Leif Backman, puh. 050 405 0752, leif.backman@fmi.fi SILAM-ennusteet: Tutkimusprofessori Mikhail Sofiev, puh. 050 329 0578, mikhail.sofiev@fmi.fi