Tiedote 8.9.2021

Satelliittihavainnoilla täydennetään maanpinnalla tehtyä ilmanlaadun seurantaa

Satelliittihavainnoista voidaan arvioida typpidioksidin ja hiilimonoksidin pitoisuuksia ja alueellista jakaumaa Suomessa. Satelliittipohjaisilla menetelmillä saadaan laaja-alainen ilmanlaatuarvio ja niitä voidaan hyödyntää erityisesti alueilla, joilta ei ole saatavissa ilmanlaadun mittaustuloksia.
Kuvassa Sentinel-5P-satelliitti sekä sen kyydissä oleva TROPOMI-mittausinstrumentti. Kuva: ESA/ATG medialab.

Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuselvityksessä arvioitiin Suomen ilmanlaadun nykytilaa mittaustulosten ja satelliittihavaintojen avulla. Ilmanlaatu on parantunut Suomen kaupungeissa selvästi viimeisten 10 vuoden aikana. Joidenkin ilman epäpuhtauksien, kuten hiilimonoksidin, pitoisuudet ovat alentuneet niin matalalle tasolle, että mittaukset on kaupunkialueilla lopetettu vuoteen 2015 mennessä. Ilmanlaadun seuranta-alueiden ilman epäpuhtauksien pitoisuudet tulee kuitenkin arvioida ja raportoida EU:lle. Tähän tarpeeseen on kehitetty satelliittihavainnoista saatavia pitoisuusarvioita, joita käytetään nyt ensimmäistä kertaa Euroopassa ilmanlaatutietojen EU-raportoinnissa.

Suomen typpidioksidi- ja hiilimonoksidipitoisuuksien pitoisuustasoja ja alueellista jakaumaa on analysoitu käyttämällä TROPOspheric Monitoring Instrument (TROPOMI) -satelliitti-instrumentin havaintoja. Satelliittihavainnot kertovat koko ilmapilarin pitoisuuksista, ja arviot pitoisuustasosta maanpinnalla eri puolella Suomea tehtiin hyödyntämällä maanpintamittausten ja satelliittihavaintojen välistä riippuvuutta.

Ilmanlaadun seuranta-alueilla ilman epäpuhtauksien pitoisuustasoja arvioitiin vertaamalla niitä ilmanlaadun arviointikynnyksiin. Alemman ja ylemmän arviointikynnyksen ylittymiset määrittävät tarkkuuden, jolla ilmanlaatua tulee seurata. Jos pitoisuudet ovat alueella korkeita, tulee ilmanlaatua seurata jatkuvin mittauksin, kun taas matalampien pitoisuuksien alueilla seurantamenetelmiksi riittävät mallinnus, päästökartoitukset tai muut arviointimenetelmät, kuten esimerkiksi satelliittihavainnot. Ilmanlaatuarvion pohjalta tarkasteltiin ilmanlaadun seurantatarvetta, mittausasemien vähimmäismääriä sekä Suomen nykyisten ilmanlaatumittausten riittävyyttä.

Ilmanlaadun arvioinnissa olivat mukana seuraavat ilman epäpuhtaudet: typpidioksidi, typen oksidit, hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset, rikkidioksidi, hiilimonoksidi, otsoni, bentso(a)pyreeni, bentseeni, lyijy, arseeni, kadmium ja nikkeli. Satelliittihavainnoista voidaan saada tietoa vain tietyistä ilman epäpuhtauksista ja näin ollen mittauksia ei voida hyödyntää kaikkien edellä mainittujen pitoisuuksien seurannassa.

Ilmanlaatuarviossa tarkasteltiin vuosina 2015‒2019 Suomen eri kaupungeissa ja tausta-alueilla mitattuja ulkoilman pitoisuuksia. Ilmanlaatuselvityksen tilasi Ympäristöministeriö.

Lisätietoja:

Tutkija Anu-Maija Sundström, anu-maija.sundstrom@fmi.fi, puh. 0407293848 (Satelliittihavainnot)

Erityisasiantuntija, Ilmanlaatu Birgitta Komppula, birgitta.komppula@fmi.fi, puh. 0509195459 (Ilmanlaadun arviointi) Ilmanlaatuselvitys on vapaasti saatavilla ja luettavissa Helda-palvelussa

IlmanlaatuIlmanlaatuselvitysSatelliittiKaukokartoitus