Väitös: Runsasravinteisten suometsien kasvihuonekaasupäästöt ovat merkittävästi pienempiä osittaishakkuun kuin avohakkuun jälkeen

Avohakkuun seurauksena hiilidioksidipäästöt kasvoivat suometsässä merkittävästi hiilidioksidia sitovan puuston poistuttua, aluskasvillisuuden tuhouduttua ja hakkuutähteiden hajoamisen vuoksi. Päästöt olivat hyvin suuria vielä neljä vuotta hakkuun jälkeen. Avohakkuualueen maaperä muuttui metaanin nielusta sen lähteeksi, koska pohjaveden pinta nousi lähemmäksi maanpintaa. Myös typpioksiduulipäästöt kasvoivat huomattavasti ja muodostivat merkittävän osan hakkuun jälkeisistä, ilmastoa lämmittävistä kokonaispäästöistä.

Osittaishakkuulla vain hiilidioksipäästöt kasvoivat merkittävästi, mutta nekin huomattavasti vähemmän kuin avohakkuulla. Osittaishakkuun hiilidioksidipäästöt olivat vain 25 prosenttia avohakkuun päästöistä. Pienempi nousu päästöissä johtuu siitä, että aiemmin aluskasvustona olleen puuston yhteytys parani ja hakkuutähteitä oli vähemmän kuin avohakkuussa.

Myös haihdunta ja pohjaveden korkeus vaikuttavat päästöihin

Osittaishakkuun jälkeen vedenpinnan nousu oli noin puolet avohakkuun vedenpinnan noususta, vaikka osittaishakkuulla poistettiin männyt, joiden osuus vastasi 70 prosenttia puustosta. Tämä selittyy sillä, että jäljelle jääneen puuston, erityisesti hieskoivujen, haihdunta oli tehokkaampaa kuin männyllä, mikä piti pohjaveden pinnan suhteellisen matalana.

Suometsien hoidossa vedenpinnan korkeutta voidaan säätää puuston määrän ja lajiston avulla. Riittävän matala vedenkorkeus varmistaa, ettei puuston kasvu kärsi ja näin vältetään suuria vesistöpäästöjä. Toisaalta liian matala vedenpinta tehostaa turpeen hajoamista, mikä lisää hiilidioksidipäästöjä.

Osittaishakkuu on ilmastovaikutuksiltaan suotuisampi vaihtoehto

Tutkimuksen perusteella suometsien hakkuiden välittömiä ilmastovaikutuksia pystytään vähentämään välttämällä avohakkuita ja suosimalla osittaishakkuuta. Osittaishakkuussa voidaan poistaa merkittäväkin osa puustosta, mutta ilmasto- ja vesistövaikutukset jäävät huomattavasti avohakkuuta pienemmiksi.

Avoimia kysymyksiäkin jäi. Tutkimus kattaa vain neljä ensimmäistä vuotta hakkuiden jälkeen eivätkä tulokset suoraan kerro, onko jatkuva kasvatus koko metsän elinkaaren yli ilmastoystävällisempi vaihtoehto kuin tasaikäisrakenteinen kasvatus.

”Tämä tutkimus antaa arvokasta lisätietoa hakkuiden välittömistä ilmastovaikutuksista. Tietoa voidaan hyödyntää käytännön metsänhoidon suosituksissa, suomallien kehittämisessä sekä osana laajempaa suometsien käsittelyä koskevaa tutkimusta”, tiivistää Mika Korkiakoski.

Väitöskirja tarkastetaan 10.12. Helsingissä

Mika Korkiakosken väitöskirja "The short-term effect of partial harvesting and clearcutting on greenhouse gas fluxes and evapotranspiration in a nutrient-rich peatland forest" tarkastetaan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa 10.12.2020 kello 13.

Väitöstilaisuus järjestetään Chemicum-rakennuksessa, osoitteessa A. I. Virtasen aukio 1, Helsinki. Väitöstilaisuutta voi seurata etänä Zoomin välityksellä (Kokous ID: 697 8949 8938, Salasana: 831831).

Vastaväittäjänä on professori Mats Nilsson (Swedish University of Agricultural Sciences, Ruotsi) ja kustoksena toimii professori Timo Vesala.

Lisätietoja:

Tutkija Mika Korkiakoski, Ilmatieteen laitos, puh. 050 5710366, mika.korkiakoski@fmi.fi

Väitöskirja on saatavilla Helda-palvelussa