Arktisen merijään vuosittainen minimi ohitettu – tänä vuonna jääpeitteen laajuus oli tavanomainen, mutta jää nuorenee
Kuva: mrallen / stock.adobe.comTämän vuoden minimilaajuus oli vain hieman vähemmän kuin viime vuonna, mutta selvästi suurempi kuin vuoden 2012 pienin mitattu laajuus 3,41 miljoonaa neliökilometriä. Myös vuoden suurin laajuus oli mittaushistorian kymmenenneksi pienin: 14,88 miljoonaa neliökilometriä.
Arktisen merijään laajuus vaihtelee huomattavasti vuoden aikana: se on tavallisesti suurimmillaan huhtikuussa ja pienimmillään syyskuussa. Normaaliin ilmastolliseen vaihteluun kuuluvat erot yksittäisten vuosien välillä.
Syyskuun keskimääräinen jään laajuus on hyvä indikaattori ilmastonmuutoksesta arktisella alueella. Talvikaudella merijää voi hetkellisesti peittää laajojakin alueita, jolloin pinta-ala kuvaa enemmänkin säätilasta johtuvaa kuin ilmastollista vaihtelua. Syyskuussa havaittava vuotuinen jään laajuuden minimi riippuu hyvin paljon jään paksuudesta, joka taas riippuu sekä talven ankaruudesta että kesäkauden sulamisen voimakkuudesta.
Jään laajuuden vuosittainen vaihtelu on voimistunut
Arktisen merijään laajuus voidaan mitata luotettavasti määrittämällä satelliittikuvista jään osuus niiden kuvaamalta alalta. Jään laajuuteen lasketaan kuvat, joissa jään osuus on yli 15 %. Merijään laajuutta on voitu tarkkailla satelliiteilla yhtäjaksoisesti vuodesta 1979 alkaen. Havainnot osoittavat, että talvikauden jään kasvaminen on heikentynyt ja kesäkauden sulaminen on voimistunut.
”Satelliitista mitattu arktisen merijään huhtikuun laajuus on pienentynyt vuosikymmenessä keskimäärin 2,6 % ja syyskuun laajuus jopa 13 %, ollen nyt noin puolet vuoden 1979 laajuudesta. Jään laajuuden vuosittainen vaihtelu on siis voimistunut”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Jaakko Seppänen.
Arktisen merijään paksuutta on mitattu satelliiteista yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 alkaen. Vanhemmat paksuusmittaukset ovat joko katkonaisia tai paikallisesti jäältä tai sen alta tehtyjä. Paksuusmittausten avulla saadaan tarkempaa tietoa jään tilavuudesta ja monivuotisen jään kehityksestä.
Kokonaismäärän lisäksi paksuusmittaukset paljastavat myös vuosittaisen vaihtelun eri osissa napajäätä: esimerkiksi Grönlannin ja Kanadan pohjoispuolella jää on tänäkin vuonna jopa metrin kymmenen vuoden keskiarvoa ohuempaa. Pysyvästi jäisten alueiden ohentumisen myötä jää onkin viimeisten kymmenen vuoden aikana edelleen nuortunut ja samalla haurastunut.
Lisätietoja:
Tutkija Jaakko Seppänen, Ilmatieteen laitos, jaakko.seppanen@fmi.fi, puh. 050 513 1711
