Tiedote - Valkeakosken hajuhaitat vähentyneet
Typpidioksidipitoisuuden korkein ohjearvoon verrannollinen vuorokausikeskiarvo mikrogrammaa/kuutiometri.
Ilmatieteen laitos tutki Valkeakosken vuoden 2002 typenoksidi-, hiukkas- ja haisevien rikkiyhdisteiden päästöjen vaikutuksia alueen ilmanlaatuun. Tuoreiden tutkimustulosten mukaan Valkeakosken päästöt ovat pienentyneet noin kymmenesosaan 1980-luvun lopun tasosta. 1980-luvun lopussa nykyisin voimassa oleva pelkistyneiden rikkiyhdisteiden pitoisuuksia koskeva ilmanlaadun ohjearvo ylittyi laajalla alueella, kun taas viime vuosina pitoisuudet ovat jääneet pääsääntöisesti alle ohjearvon. Myös Valkeakosken rikkihiilipitoisuudet ovat pienentyneet selvästi 1980-luvun lopun tasosta: rikkihiilen korkeimmat vuosikeskiarvot noin kolmasosaan ja vuorokausi- ja tuntikeskiarvot noin puoleen.
Valkeakoski kärsii edelleen hajuhaitoista- Päästöjen ja ulkoilmapitoisuuksien pienenemisestä huolimatta hajut ovat edelleen riesana tehtaiden lähialueilla, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Harri Pietarila toteaa. Lyhytaikaista, melko voimakasta hajuhaittaa esiintyy tutkimuksen mukaan ajoittain Tervasaaren ja Säterin tehtaiden lähistön lisäksi laajalla alueella Valkeakosken keskustassa ja sen ympäristössä. Pitkäaikaisia, yli tunnin kestäviä, hajutilanteita esiintyy harvemmin kuin lyhytaikaisia hajutilanteita.
Autoliikenne huonontaa eniten Valkeakosken ilmanlaatuaValkeakosken teollisuus ja energiantuotanto aiheuttavat yli 90 prosenttia tutkimusalueella syntyvistä typen oksidien päästöistä. Niiden vaikutus alueellisiin typen oksidien pitoisuustasoihin on kuitenkin pieni. Tutkimuksen mukaan Valkeakosken korkeimmat typpidioksidi- ja hiukkaspitoisuudet aiheutuvat autoliikenteen päästöistä. Suurimmat typpidioksidipitoisuudet esiintyvät Valkeakosken keskustassa vilkkaimpien liikenneväylien ja risteysalueiden läheisyydessä, jossa pitoisuudet voivat kohota lähelle ilmanlaadun ohjearvoja. Autoliikenne vaikuttaa myös merkittävimmin Valkeakosken keskusta-alueen hiukkaspitoisuuksiin. Mallilaskelmien tulosten mukaan alle 10 mikrometrin suuruisten ns. hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien vuosikeskiarvo jää korkeimmillaankin selvästi terveydelle haitalliseksi määritellyn rajan alapuolelle. Hiukkaspitoisuuden lyhytaikaiset keskiarvot voivat kuitenkin kohota keväällä korkeiksi talven aikana kerääntyneen hiekoitushiekan pölyämisen takia.
Alueelliset pitoisuudet määritettiin tutkimuksessa ilman epäpuhtauksien leviämistä kuvaavilla tietokonemalleilla. Tutkimuksen tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää Valkeakoskella liikenne- ja kaupunkisuunnittelun apuna, energiantuotannon ja teollisuuden ympäristövaikutusten arvioinneissa sekä ilmanlaadun seurannan suunnittelussa. Edellinen vastaava teollisuuden ilmanlaatututkimus tehtiin 1980-luvun lopussa.
Lisätietoja:
Ilmatieteen laitos, Ilmanlaadun asiantuntijapalvelutTutkimusryhmän päällikkö Harri Pietarila, puh. (09) 1929 5432 tai 050 337 8224
Valkeakosken kaupunkiYmpäristöpäällikkö Esko Tamminen, puh. (03) 576 6223 tai 0400 737 933,
Koko tutkimusraportti pdf-muodossa