Sää- ja ilmastotietojen vapaan saatavuuden on jatkuttava

Lokakuussa 2025 järjestetyn YK:n 80. yleiskokouksen kehotus olla “parempia yhdessä” sopi erityisen hyvin keskusteluihin maailmanlaajuisesta Early Warnings for All -aloitteesta. Noin puolet maailman maista on jo ottanut käyttöön vaaraa aiheuttavan sään hälytysjärjestelmiä, ja niissä luonnonkatastrofien aiheuttama kuolleisuus on huomattavasti alhaisempaa kuin maissa, joissa vastaavia järjestelmiä ei ole.

YK:n ja Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n vuoden 2027 tavoitteena on, että jokainen ihminen maailmassa on suojattu äärimmäisiltä ja vaarallisilta sääilmiöiltä. Sen saavuttaminen edellyttää havaintojärjestelmien ja sääpalvelujen kehittämistä sekä ennen kaikkea tietojen vapaata jakamista.

Vapaa tiedonvaihto on ollut meteorologian perusta

WMO ja sen edeltäjä, Kansainvälinen ilmatieteen järjestö, ovat edistäneet säähavaintojen vapaata vaihtoa jo 1800-luvun puolivälistä alkaen. Samalla on sovittu mittalaitteiden ja havaintomenetelmien yhteisistä standardeista. Ilman kansainvälisesti yhdenmukaistettuja ja avoimesti jaettuja tietoja sääennusteet ja varoitusjärjestelmät eivät olisi mahdollisia.

Kansainvälinen yhteistyö on ylläpitänyt elintärkeitä havaintoverkostoja ilmakehän, merien ja maaperän seuraamiseksi. Esimerkiksi Globaali ilmaston havaintojärjestelmä (GCOS), jonka ovat perustaneet WMO, YK ja Kansainvälinen tiedeneuvosto, tukee satelliitteihin ja paikallisiin mittausasemiin perustuvaa verkostoa, joka tarjoaa kattavan kuvan maapallon ilmastosta.

Yhdysvaltojen rooli ilmastotiedon vaihdossa on keskeinen

Tiedon kerääminen ja ilmainen levittäminen on välttämätöntä sääilmiöiden ymmärtämiseksi ja ennustamiseksi, riskien arvioimiseksi sekä ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen tueksi.

Yhdysvallat on ollut vuosikymmeniä edelläkävijä ilmastotietojen vapaassa vaihdossa. Nyt kuitenkin huolta herättävät nykyiset ja suunnitellut rahoitusleikkaukset maan virastoihin, kuten Yhdysvaltain kansallisen meri- ja ilmakehähallintoon (National Oceanic and Atmospheric Administration, NOAA). Meteorologit ja tutkijat ympäri maailmaa tukeutuvat NOAA:n järjestelmiin ja aineistoihin sekä päivittäisissä sääennusteissa että pitkän aikavälin ilmastoarvioissa.

NOAA:n resurssien heikentäminen vaarantaisi tarkan ja laaja-alaisen tiedon, jota maailman sääpalvelut tarvitsevat. Yhdysvallat tuottaa noin neljänneksen maailmanlaajuisesti käytetystä meteorologisesta satelliittidatasta, joten nykyisten käytäntöjen säilyttäminen on elintärkeää.

Kaupallistamisen uhka heikentäisi globaalia turvallisuutta

Viime vuosina on nähty myös pyrkimyksiä kaupallistaa ilmakehään ja säähän liittyviä tietoja, erityisesti meteorologisten satelliittitietojen kaupallisten tuottajien suunnalta. Tällaiset hankkeet uhkaavat romuttaa maailmanlaajuiset sääennustejärjestelmät ja vahingoittaisivat erityisesti taloudellisesti heikompia maita, joilla ei ole varaa ostaa olennaisia tietoja.

Aiemmin lähes kaikki Länsi-Euroopan maat rajoittivat julkisin varoin kerättyjen säähavaintojen kaupallista käyttöä. Kansalliset sääpalvelut laskuttivat yksityisiä yrityksiä tiedoista, ja myös Euroopan avaruusjärjestö ESAn satelliittihavaintoja myytiin, mikä rajoitti niiden käyttöä. Onneksi noin 20 vuotta sitten Euroopan unioni muutti käytäntöjään ja laittoi säähavaintotiedot, niihin liittyvät mallinnuksen ja satelliittialgoritmien lähdekoodit vapaasti kaikkien saataville.

Suomessa tutkimus on osoittanut, että maksuttomien meteorologisten tietojen taloudellinen arvo on yli 20-kertainen Ilmatieteen laitoksen aiempiin datamyynnin tuottoihin verrattuna.

Avoin tiedonvaihto on yhteinen turvamme

Vuonna 2021 voimaan tullut WMO:n uusi tietopolitiikka on lisännyt merkittävästi meteorologisten ja ilmakehätietojen vapaata saatavuutta kaikille 193 jäsenvaltiolle. Tämä on parantanut sääpalveluiden laatua ja määrää maailmanlaajuisesti sekä lisännyt perussäähavaintojen yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa.

Tulevaisuudessa suunnitteilla on noin puolen miljardin dollarin investointi rahoitusohjelmaan, jonka tavoitteena on parantaa säähavaintoja erityisesti kehittyvissä maissa. Sitä tukevat Pohjois-Euroopan maat, Yhdysvallat, Australia ja Uusi-Seelanti.

Ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt koskettavat kaikkia ja kaikkialla. Maiden ei tulisi lakata tukemasta vaaraa aiheuttavan sään varoitusjärjestelmiä ja niihin liittyviä teknologioita, jotka pelastavat ihmishenkiä.

Vapaa tiedonvaihto on ollut keskeinen tekijä siinä, että hallitukset voivat varautua helleaaltoihin, kuivuuteen, tulviin, maastopaloihin ja hurrikaaneihin – ilmiöihin, jotka aiheuttavat laajaa tuhoa ja inhimillisiä menetyksiä.

Maailman maat ovat riippuvaisia toisistaan tiedon, osaamisen ja yhteisen suunnittelun kautta. Jos tämä luottamus ja yhteistyö rapautuvat, olemme kaikki vaarassa.

Petteri Taalas

Kirjoittaja on Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja. Hän toimi Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n pääsihteerinä vuosina 2016–2023.

Artikkeli perustuu Petteri Taalaksen kirjoitukseen, joka julkaistiin Science-lehdessä 9.10.2025.