Hurrikaanikausi voi tietää ruuhkaa Atlantille
Kuva: Pixabay.Yhdysvaltain kansallisen sääpalvelun NOAA:n virallinen ennuste ennakoi hyvin aktiivista hurrikaanikautta: NOAA ennustaa kauden olevan tavanomaista vilkkaampi 85 prosentin todennäköisyydellä. Voimakkaiden, nimettävien myrskyjen määrän ennakoidaan osuvan 17:n ja 25:n välille (1991–2020 keskiarvo 14,4 myrskyä) ja hurrikaanien määrän 8:n ja 13:n välille (keskiarvo 7,2 hurrikaania). Vähintään luokan kolme hurrikaaneja odotetaan muodostuvan 4–7 kappaletta (keskiarvo 3,2).
Myös toinen pitkään kausiennusteita luonut instituutio, Coloradon yliopiston meteorologian tutkimusryhmä, päätyi myrskyennusteissaan ja ennustettujen myrskyjen lukumäärässä varsin lähelle NOAA:n ennustetta.
Taustalla valtameri-ilmakehäsysteemin muuttuneet olosuhteet
El Niño- ja La Niña -ilmiöillä tarkoitetaan epäsäännöllisin väliajoin toistuvaa valtameri-ilmakehäsysteemissä tapahtuvaa muutosta trooppisen Tyynenmeren yllä. Meriveden pintakerroksen lämpöolosuhteiden muutokset heijastuvat ilmakehän kiertoliikkeeseen, ukkossadealueiden sijaintiin ja tuuliolosuhteisiin. El Niño -vaiheesta ollaan siirtymässä vuoden loppua kohden La Niña -vaiheeseen.
El Niño -vaiheessa trooppisen Tyynenmeren pintalämpötila kohoaa laajalti muutaman asteen pitkän ajan keskiarvojen yläpuolelle, ja runsaat ukkossateet painottuvat valtameren itäiseen osaan. Tällöin Itäisen Tyynenmeren hurrikaanikausi on tavanomaista vilkkaampi. Tyynenmeren länsireunalla, Etelä-Aasian ja Oseanian alueella, olosuhteet ovat samaan aikaan keskimäärin kuivemmat ja kuumemmat. Atlantin ja Karibianmeren puolella El Niñon vaikutukset näkyvät lähinnä tuulen kiertoliikkeessä, voimakkaampana ylävirtauksena. Voimistunut ylävirtaus häiritsee trooppisten hirmumyrskyjen omaa kiertoliikettä ja usein heikentää myrskyjen voimaa.
La Niña -vaiheessa ylävirtaus ei juurikaan häiritse Atlantin ja Karibianmeren alueen myrskykehitystä.
La Niña -vaiheessa tilanne on likimain päinvastainen. Trooppisen Tyynenmeren pintalämpötila jäähtyy muutaman asteen etenkin Etelä-Amerikan vastaisella rannikolla, ja runsaat ukkossateet painottuvat enemmän Etelä-Aasian ja Oseanian alueelle, kun taas Tyynenmeren itäosissa on keskimäärin kuivempaa. Tällöin ylävirtaus ei juurikaan häiritse Atlantin ja Karibianmeren alueen myrskykehitystä.
Molempien vaiheiden välissä on vielä niin kutsuttu neutraalivaihe, jossa Tyynenmeren olosuhteet eivät lukeudu kunnolla kummankaan päävaiheen piiriin. Myös neutraalit vuodet voivat kuitenkin olla sangen vilkkaita hurrikaanikausia.
Hurrikaanikausi 2023 oli aktiivinen El Niñon vallitessa
Edellisen hurrikaanikauden aikana vallitsivat El Niño -olosuhteet, ja Itäisellä Tyynellämerellä havaittiin yhteensä 17 myrskyä. Etenkin Otis-hurrikaani oli äärimmäisen voimakas hirmumyrsky, joka iski Meksikoon Acapulcon turistialueen lähelle lokakuussa 2023 ja aiheutti mittavia vahinkoja. Otis oli voimakkain manneralueelle rantautunut hirmumyrsky Tyynenmeren alueella koskaan. Hirmumyrskyn ennustettavuus oli hyvin huono, ja sen rannikon tuntumassa tapahtunut nopea voimistuminen tuli täytenä yllätyksenä. Ennen Otista voimakkaimman hirmumyrskyn titteliä Tyynellämerellä pitänyt Patricia voimistui vastaavanlaisella tavalla lähellä Meksikon rannikkoa lokakuussa 2015.
El Niñosta riippumatta tavanomaista lämpimämmän Atlantin yllä muodostui kaudella 2023 peräti 20 trooppista myrskyä tai hurrikaania. Vastaava myrskyjen lukumäärä on saavutettu vain neljästi aiemmin.
Näyttääkin siltä, että tavanomaista lämpimämpi pintavesi on tärkeämmässä roolissa myrskyaktiivisuudessa kuin vallitseva El Niño- tai La Niña -vaihe. Vuosina 2021–2022 koettu La Niña -jakso oli toistaiseksi lämpimin La Niña -jakso, kun taas viime vuosi oli El Niño -vuosista kaikkein lämpimin. Vuoden 2023 keskilämpötila ylitti 1,18 asteella viime vuosisadan globaalin keskilämpötilan (+13,9 astetta).
Hurrikaanikausi pitenee ja voimakkaat myrskyt lisääntyvät globaalin lämpenemisen myötä
Virallisesti Atlantin hurrikaanikausi alkaa kesäkuun 1. päivänä ja päättyy marraskuun 30. päivänä. Toisinaan myrskyjä voi esiintyä myös virallisen hurrikaanikauden ulkopuolella; etenkin 2000-luvulla näin on käynyt entistä useammin.
Vuodesta 2001 alkaen hurrikaanikauden ulkopuolella on havaittu ainakin 23 myrskyä, jotka ovat vastanneet voimakkuudeltaan trooppista myrskyä. Osin tämä liittyy tarkentuneeseen havainnointiin, muun muassa satelliitteihin, mutta yhä suuremmassa määrin ilmastonmuutoksen myötä muuttuneisiin ympäristön olosuhteisiin, kuten meren pintakerroksen lämpenemiseen. Vaikka kauden ulkopuoliset myrskyt ovat usein pienikokoisia ja melko heikkoja, ei niiden vaikutuksiin ole varauduttu samalla tavalla kuin keskellä myrskykautta.
Myrskyt yltävät aiempaa laajemmalle alueelle, ja ne uhkaavat toisinaan Atlantin Euroopan puoleista rannikkoa.
Myrskyt yltävät osin myös aiempaa laajemmalle alueelle, ja ne uhkaavat toisinaan Atlantin Euroopan puoleista rannikkoa. Lokakuussa 2018 Leslie-myrsky pääsi hyvin lähelle Portugalin rannikkoa ennen kuin myrsky luokiteltiin ei-trooppiseksi. Myrskyn voima vastasi trooppisen myrskyn voimakkuutta ja aiheutti runsaasti tuulivahinkoja Lissabonin ja Porton välillä.
Kun olosuhteet pysyvät myrskykauden aikana pitempään otollisina, yltää yhä useampi trooppinen myrsky hurrikaaniksi. Myös voimakkaampien hurrikaanien osuus, eli Saffir-Simpson voimakkuusasteikolla luokkien 3–5 hurrikaanien osuus kasvaa tulevaisuudessa suhteessa heikompiin, luokkien 1–2 hurrikaaneihin. Useat tutkimukset ja ilmastomallinnukset ovat tulleet vastaavanlaisiin lopputuloksiin hirmumyrskyjen voimakkuudesta ja esiintymistiheydestä tulevina vuosikymmeninä.
Trooppisten myrskyjen nimeämiskäytäntö on muuttunut
Atlantin trooppiset systeemit nimetään, jos ne saavuttavat riittävän tuulen voimakkuuden, eli jos minuutin keskituuli on vähintään 17 m/s tai 63 km/h keskuksen ympärillä. Vastaavanlainen nimeämiskäytäntö on käytössä myös muualla, vaikka yksityiskohdat voivatkin poiketa hieman trooppisten merialueiden kesken. Atlantilla nimeäminen alkoi vuonna 1953.
Aakkosjärjestyksessä etenevä 21 nimen lista on maailman ilmatieteen järjestön (WMO) valitsema, ja se kiertää joka seitsemäs vuosi uudelleen. Jos jokin myrsky on erityisen voimakas ja aiheuttaa laajoja vahinkoja, poistetaan nimi lopullisesti kiertävästä nimilistasta ja korvataan uudella. Kuluneen 70 vuoden aikana peräti 96 Atlantilla ja Karibianmerellä esiintynyttä tuhoisaa myrskyä on poistettu listalta (mm. Andrew, Hugo, Irma, Katrina, Mitch ja Sandy). Itäisen Tyynenmeren puolella nimiä on lakkautettu yhteensä 21 kappaletta (mm. Iniki, Patricia ja Otis).
Aiemmin hyvin vilkkaina kausina nimien loppuessa kesken päädyttiin käyttämään kreikkalaisia aakkosia (Alfa, Beta, Epsilon jne.). Tästä nimeämistavasta luovuttiin vuonna 2022, kun kävi ilmeiseksi, että vastaavaan käytäntöön jouduttaisiin turvautumaan jatkossa entistä useammin. Nykyään käytetään varalistaa, jossa on valmiina 21 myrskyn nimet.
Jari Tuovinen
Kirjoittaja on Ilmatieteen laitoksen meteorologi