Millaisen Itämeren haluamme?

Kesäkuun 8. päivänä vietetään Maailman merien päivää. Yhdistyneet kansakunnat (YK) on julistanut tämän vuosikymmenen merten vuosikymmeneksi. Merentutkimukseen ja merten tilan seurantaan halutaan panostaa sekä kansallisesti että kansainvälisesti, jotta tulevaisuudessa voisimme saada sellaisen meriympäristön kuin haluamme.

Merten vuosikymmenen englanninkielinen visio on “The Science We Need for the Ocean We Want”. Sen käännös voisi kuulua vaikkapa näin: ”Tutkimus, jota tarvitsemme saadaksemme meren, jonka haluamme”. Meri jonka haluamme voi tarkoittaa monia asioita. Aurinkoisena kesäpäivänä se tarkoittaa minulle puhdasta, tyyntä, kimmeltävää merta, jossa voi uida ja jonka rannalla on mukava viettää aikaa. Tutkijantyössäni mietin, miten meren vesimassojen liikkeet ja niiden mukana kulkeutuvat ravinteet tai haitalliset aineet vaikuttavat Itämeren tilaan, ja tuon näin oman pienen palasen monitieteelliseen merentutkimukseen.

Merten vuosikymmeneksi on asetettu useita tavoitteita, joiden avulla meidän on yhdessä mahdollista saavuttaa haluamanlaisemme meriympäristö. Tavoitteet sisältävät muun muassa mereen tulevan kuormituksen vähentämisen, meren ekologisen tilan parantamisen ja merten luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen. Lisäksi tärkeässä asemassa ovat tutkimustiedon avoin saatavuus sekä tietoisuuden lisääminen meristä, niiden tilasta ja tulevaisuudesta.

Ilmastonmuutos vaikuttaa merten tilaan

Merten tilaan vaikuttaa myös ilmastonmuutos. Itämerellä pintalämpötilat ovat kasvaneet, ja syvien vesien lämpötiloissakin on havaittu nousua. Itämeren jäätalvet ovat leudontuneet ja jääpeitteen laajuus pienentynyt. Meren fysikaaliset olosuhteet ja niissä tapahtuvat muutokset heijastuvat myös merten ekosysteemeihin.

Juuri julkaistu kesän sinileväriskitiedote kertoo, että sinileväkukintojen riski Itämerellä on huomattava tai kohtalainen. Ravinteita leväkukintojen syntyyn on pintakerroksessa riittävästi, ja avainasemassa sinileväkukintojen syntyyn on sää. Tyyni, aurinkoinen ja lämmin sää edesauttaa sinilevien kasvua ja johtaa samankaltaisiin sinileväkesiin, joita olemme kokeneet muutamana viime vuonna.

Meren fysikaaliset olosuhteet ja niissä tapahtuvat muutokset heijastuvat myös merten ekosysteemeihin.

Tutkimusalus Arandan avomereltä mittaamien pitkäaikaisten havaintosarjojen avulla seurataan lämpötilan, suolaisuuden ja happipitoisuuden muutoksia ja lisäksi mm. rehevöitymisen ja haitallisten aineiden vaikutuksia meriluontoon. Niiden lisäksi Ilmatieteen laitos on viime vuosina panostanut autonomisten merenmittauslaitteiden, kuten Argo-poijujen käyttöönottoon Itämerellä.

Työn tuloksena Itämeren lämpötila-, suolaisuus- ja happiolosuhteista saadaan tietoa vähintään kerran viikossa Perämereltä, Selkämereltä, Pääaltaan pohjoisosista sekä Gotlannin syvänteeltä. Kyseisten mittausten avulla pystytään seuraamaan vuodenaikaisvaihtelua ja havaitsemaan ääri-ilmiöitä, kuten merten lämpöaaltoja. Argo-poijujen lisäksi Ilmatieteen laitoksen liitimellä tehdään mittauskampanjoita havaintojen saamiseksi alueilta, joilta niitä tähän asti on ollut hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Näiden uusien havaintomenetelmien avulla saadaan paljon aiempaa kattavammin tietoa Itämerestä meren suojelun ja meren kestävän käytön päätöksenteon tueksi. Näin tutkimus auttaa meitä saavuttamaan meren, jonka haluamme.

Laura Tuomi

Kirjoittaja toimii Operatiivinen oseanografia -ryhmän päällikkönä Ilmatieteen laitoksella.