Myrsky- ja rajuilmaviestintä on taitolaji, jossa vaaditaan malttia

Elokuun alussa sääennusteissa näkyi kehityskulku, joka olisi toteutuessaan ollut hyvin harvinainen. Suomeen oli saapumassa ukkosherkkää ilmamassaa, jossa ilman kosteussisältö oli lähes ennätysluokkaa. Samalla alemman ilmakehän ilmavirtaukset olivat ennusteiden mukaan hyvin voimakkaita, mikä teki ukkospilvistä potentiaalisesti vaarallisia.
Koska säätilanne oli niin harvinainen, Ilmatieteen laitoksen päivystävät meteorologit avasivat varoitusarkkunsa poikkeuksellisen varhain.
Tiedettiin, että monen päivän ennusteissa olisi merkittävää epävarmuutta, ja erilaisia epävarmuustekijöitä korostettiin myös mediaviestinnässä ja haastatteluissa. Voimakkaissa ukkostilanteissa rajuilmojen sijainti, voimakkuus ja laajuus voivat muuttua vielä 6–24 tunnin mittaisessa ennusteessa, vaikka yleisasetelma säilyisi samana.
Kun toteutunut säätilanne poikkeaa edes hieman ennustetusta, ukkospilvien pienikokoisuuden takia kokemus pieleen menneestä ennusteesta korostuu. Elokuun alussa esiintyi ennakoituja ilmiöitä, kuten suuria rakeita, vahinkoja aiheuttavia ukkospuuskia ja äkkitulvia, mutta ne esiintyivät niukasti Suomen rajojen ulkopuolella, pääasiassa Virossa ja Ruotsissa.
Varoituksen väri ohjaa varautumista
Yleinen meteorologisen viestinnän haaste on, miten vaaraa aiheuttavasta säästä kerrotaan siten, että epävarmuustieto säilyy viestin mukana. Yleinen ja yhä yleistyvä käytäntö on merkitä sää- ja olosuhdevaroitukset liikennevalojen väreillä vihreästä punaiseen ja esittää samassa yhteydessä todennäköisyystieto sanallisesti tai numeroin. Ilmatieteen laitos on soveltanut tätä periaatetta noin kymmenen vuoden ajan. Havaintojemme mukaan varoituspalvelun käyttäjät eivät kuitenkaan aina kiinnitä riittävästi huomiota varoituksen väriin.
Yleinen käytäntö on merkitä sää- ja olosuhdevaroitukset liikennevalojen väreillä vihreästä punaiseen.
Myrsky- ja rajuilmaviestinnän erityishaaste on välttää asetelma, jossa "poika ulvoo sutta" liian usein, ja suden todella ilmestyessä kukaan ei usko näin käyneen. Tämä kehityssuunta olisi mahdollista välttää hyödyntämällä paremmin varoitusten värejä.
Jos säätä seuraava käynnistää omat varautumistoimenpiteensä oranssien ja punaisten säävaroitusten perusteella, varautumista vaativien säätilanteiden määrästä tuskin muodostuu ongelmaa. Esimerkiksi Uudellemaalle Ilmatieteen laitos on antanut oranssin tai punaisen rajuilmavaroituksen viimeisen viiden kesän aikana vain kolmessa tilanteessa; Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntiin vastaava varoitus on annettu noin kymmenen kertaa. Näissä tilanteissa Suomessa on havaittu keskimäärin 11 000 maasalamaa vuorokaudessa, mikä on merkittävä määrä kotimaisessa ukkosilmastossa.
Keltaisen vaaratason varoituksia annetaan huomattavasti enemmän, mutta näissä tapauksissa riittävä toimenpide on yleensä ennusteiden ja varoitusten tarkempi seuranta.
Viestinnän ja varautumisen onnistuminen vaatii yhteistyötä
Turvallisuuskriittisten toimijoiden välillä todennäköisyys- ja epävarmuustiedon jakaminen on ollut arkea jo pitkään, ja useat säätiedon tehokäyttäjät hyödyntävät sääturvallisuustuotteita monipuolisesti varautumisessaan. Julkisessa keskustelussa asetelma on sen sijaan monimutkaisempi.
Ilmatieteen laitos muotoilee varoitukset ja viestintänsä parhaan taitonsa mukaan ‒ luonnollisesti vaihtelevalla menestyksellä. Suuren yleisön kiinnostus voi kuitenkin kohdistua muualle kuin pienillä kirjaimilla kirjoitettuun meteorologin epävarmuuspohdintaan.
Suomessa yleisö on yleisesti kiinnostunut sääuutisista, ja monet haluavat kokea poikkeuksellisen sään itse, esimerkiksi kuvaamalla valokuvia ja videoita. Ennusteet ja varoitukset tulkitaan helposti liian varmoiksi, ja harvinaista säätä aletaan suorastaan odottaa. Vaikka vahinkojen ja äärevän sään meneminen ohi omalta havaintopaikalta on loppujen lopuksi hyvä asia, tilanne voi silti harmittaa.
Suomessa yleisö on yleisesti kiinnostunut sääuutisista.
Kaiken kaikkiaan onnistunut myrsky- ja rajuilmaviestintä vaatii kaikilta osapuolilta taitoa ja malttia. Viestin alkulähteillä eli Ilmatieteen laitoksella on painava vastuu laatia tiedotteet ja varoitukset mahdollisimman selkeästi ja säilyttää epävarmuustieto osana viestintää. Jatkossa meidän tulee panostaa vielä nykyistä enemmän näiden tietojen näkyvyyteen ja epävarmuuden selittämiseen myrskyä tai rajuilmaa edeltävinä päivinä. Meidän tehtävämme on myös tarjota neuvoja ja tietoa siitä, miten varoituksia tulisi tulkita ja miten voi varautua tulevaan säähän.
Kuka tahansa näitä tietoja tulkitseekaan, tulisi huomiota kiinnittää epävarmuustekijöihin ja varoitusten vaaratasoväreihin sekä tulkita ennusteita ja varoituksia harkiten. Onnistuneen olosuhdevarautumisen perusedellytys on pohjimmiltaan yleinen kiinnostus säähän ja olosuhteisiin, ja tämä asia meillä Suomessa on erinomaisessa kunnossa.
Ari-Juhani Punkka & Anssi Vähämäki
Kirjoittajat ovat Ilmatieteen laitoksen valmiuspäällikkö ja sää- ja turvallisuuskeskuksen päällikkö
