Tutkijan pöydältä tiedelehteen
Kuva: ShutterstockKaikki lähtee tutkimuksen tekemisestä – ilman tutkimusta ei synny tutkimusartikkeliakaan. Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja Ari Laaksonen kertoo, että ensimmäinen askel artikkelin teossa on usein rahoituksen hakeminen tutkimukselle. Kun rahoitus on järjestynyt, ryhdytään tutkimuksen tekoon.
”Tutkimus voi alkaa tutkimusdatan keräämisestä tai jo olemassa olevan aineiston analyysista sen mukaan, mitä asioita halutaan selvittää”, Ari Laaksonen sanoo. ”Aineiston keruun jälkeen se analysoidaan.”
Tässä jutussa tutkimuksen vaiheet rahoitushakemuksen tekemisestä ja aineiston keruusta aineiston analysointiin voidaan kuitata muutamalla virkkeellä. Todellisuudessa tähän saattaa kulua aikaa useampi vuosi. Vasta sen jälkeen tutkija ryhtyy kirjoitushommiin: alkaa artikkelin käsikirjoituksen luonti.
Tiedeartikkeleissa on usein monta kirjoittajaa. Nimilista voi vaihdella yhdestä nimestä useamman kymmenen nimen rimpsuun. Ensimmäisenä artikkelin tekijänä mainitaan pääkirjoittaja, jolla on suurin vastuu tutkimuksen ja artikkelin teosta. Muut kirjoittajat ovat mukana tutkimuksessa esimerkiksi tekemällä siihen liittyviä mittauksia ja analyysejä.
Artikkelia arvioi ensimmäiseksi lehden toimittaja
Kun tutkijat ovat tyytyväisiä käsikirjoitukseensa, he lähettävät sen arvioitavaksi julkaisukanavaksi toivomaansa lehteen. Ensimmäiseksi käsikirjoitus päätyy lehden toimittajalle (engl. editor), joka silmäilee sen läpi ja tekee päätöksen siitä, onko artikkelin aihe sopiva kyseiseen lehteen.
Jos toimittaja arvioi aiheen olevan sopiva, hän etsii tekstille tarkastajat. Tarkastajat ovat aiheeseen perehtyneitä tutkijoita, ja heitä kutsutaan vertaisarvioijiksi. Vertaisarvioijia on vähintään kaksi, usein kolme neljä. He esiintyvät yleensä nimettöminä eli artikkelin kirjoittaja ei tiedä, kuka artikkelia kommentoi. Vertaisarvioijat lukevat käsikirjoituksen läpi ja kommentoivat sitä kriittisesti.
Vertaisarvioijat lukevat käsikirjoituksen läpi ja kommentoivat sitä kriittisesti.
”Vain harvoin käy niin, että arvioijien mielestä artikkeli on sellaisenaan julkaisuvalmis. Useimmiten he ehdottavat joitain muutoksia, joskus muutosehdotukset voivat olla vain pieniä teknisiä muutoksia. Pahimmassa tapauksessa he ehdottavat, että artikkeli pitää hylätä”, Ari Laaksonen kertoo.
Ari Laaksonen on itse julkaissut 250 tieteellistä, vertaisarvioitua artikkelia. Hän muistaa pari kertaa käyneen niin, että artikkelista ei ole tarvinnut muuttaa mitään eli se on ollut sellaisenaan valmis julkaistavaksi.
Vertaisarvioijat punnitsevat menetelmät, kielen ja johtopäätökset
Vertaisarvioijien kommentit voivat koskea tutkimuksessa käytettyä menetelmää tai sitä, että tutkimuksessa ei ole huomioitu riittävässä laajuudessa jotain tiettyä näkökulmaa. Joskus kommentit voivat liittyä artikkelin epäselvään kieleen.
”Tutkimuksen teko voi kestää vuosia, käsikirjoituksen kommenttien odottelu ja muutosten teko niiden perusteella voivat nekin viedä useamman kuukauden”, Ari Laaksonen kertoo.
Ari Laaksonen on Atmospheric Chemistry and Physcis -lehden toimituskunnassa, jossa arvioijilta pyydetään kommentteja kahdeksan viikon sisällä käsikirjoituksen vastaanottamisesta.
Vertaisarvioijien etsintä voi joskus olla työlästä. Tutkimusten lähdeluettelot ja Google ovat arvokkaita apuvälineitä, kun tieteellisen julkaisun toimittaja etsii artikkelin aihepiirin tuntijoita ympäri maailmaa. Nuoret tutkijat ovat Laaksosen kokemuksen mukaan erityisen motivoituneita toimimaan arvioijina.
Artikkelin on saatettava päivänvaloon jotain uutta
Tieteellisten julkaisujen päätehtävä on välittää tuoreinta tutkimustietoa tutkimusyhteisölle. Tieteellisiä lehtiä on maailmassa lukematon määrä, jokaisella tieteenalalla oman alansa erikoislehdet.
”Tullakseen julkaistuksi tieteellisessä lehdessä tutkittavan aiheen pitää olla riittävän mielenkiintoinen muillekin tutkimusyhteisössä. Sen on sisällettävä jotain uutta. Joskus voidaan toki toistaa jo kertaalleen tehty tutkimus toisella menetelmällä. Silloin uutta tietoa on se, saadaanko eri menetelmällä sama tulos”, Ari Laaksonen kuvaa.
Tulosten täytyy olla esitetty tutkimuksessa johdonmukaisesti ja läpinäkyvästi.
”Artikkelista on selvittävä mitä tehtiin, millaisia tuloksia saatiin, minkälaisia johtopäätöksiä tuloksista vedettiin ja miksi”, Ari Laaksonen summaa.
Nämä ovat osa hyvää tieteellistä käytäntöä. Siihen kuuluvat myös tiedeyhteisön tunnustama yleiset toimintatavat: rehellisyys, huolellisuus ja tarkkuus tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tulosten arvioinnissa. Samoin siihen kuuluvat asianmukainen viittaaminen toisten tutkijoiden julkaisuihin ja tutkimuksen mahdollisten sidonnaisuuksien kertominen avoimesti. Näiden kriteereiden on täytyttävä jokaisessa tiedelehteen lähetetyssä artikkelissa.
Tunnetuin lehti ei aina ole paras julkaisukanava
Tiedelehdet eivät ole keskenään tasavertaisia. Tutkijat tietävät hyvin oman alansa arvostetuimmat julkaisut. Julkaisuja pyritään arvottamaan julkaisukertoimen avulla. Se kuvaa sitä, miten paljon kyseisen julkaisun artikkeleihin viitataan tutkimuksissa. Suuren vaikuttavuuskertoimen julkaisu ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että se olisi jokaiselle tutkimukselle paras julkaisukanava.
Naturen ja Sciencen kaltaisissa huippulehdissä, joissa on suuri vaikuttavuuskerroin, on myös varsin korkea julkaisukynnys. Esimerkiksi Nature-tiedelehteen päätyy alle kymmenen prosenttia lehteen lähetetyistä käsikirjoituksista.
Toimittajat valitsevat käsittelyyn vain sellaisia julkaisuja, joiden he ajattelevat olevan mielenkiintoisia laajemminkin kuin vain tutkimusyhteisölle.
”Näin ollen tutkimukselle saattaa löytyä sopivampi julkaisupaikka jossain tuntemattomammassa lehdessä, jonka aihe ja lukijat kuitenkin ovat tutkimustuloksille oikea”, Ari Laaksonen summaa.
Mauri-myrskyn mutkikas matka
Artikkelin kirjoittaminen tiedelehteen on erityisen jännittävää silloin, kun kyseessä on tutkijan ensimmäinen artikkeli. Ilmatieteen laitoksen Terhi Laurilan Mauri-myrskyä käsittelevä tutkimus päätyi säähän liittyviä tutkimuksia julkaisevaan lehteen sinnikkään työn tuloksena.
Pohjois-Suomessa 22. syyskuuta vuonna 1982 koettiin yksi kotimaan rajuimmista myrskyistä. Myrsky nimettiin nimipäiväsankarin mukaisesti Mauriksi. Ilmatieteen laitoksen tutkija Terhi Laurila selvitti tutkimuksessaan, mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että Mauri pystyttiin ennustamaan vain kaksi vuorokautta ennen sen saapumista Suomeen.
”Maurin on arveltu saaneen alkunsa Debby-hurrikaanista. Tutkimuksessa selvisi, että Maurin ennustettavuus oli huono, koska Debbyn jäänteet olivat mittasuhteiltaan pienet. Niiden kehittyminen myrskyksi vaati tietyn sijainnin suhteessa toiseen matalapaineeseen”, Terhi Laurila tiivistää tutkimuksen tulokset.
Aihe oli Laurilalle entuudestaan tuttu, sillä hän teki Mauri-myrskystä pro gradu -tutkimuksensa. Ryhdyttyään työskentelemään sään ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkivassa ryhmässä Ilmatieteen laitoksella hän ryhtyi syventämään tutkimusta.
Mauri jäljitettiin uusanalyysin avulla
Kun Laurila ja hänen ohjaajansa päättivät, että tutkimuksesta voitaisiin tehdä tieteellinen artikkeli, he kartoittivat ensin sopivia lehtiä. Julkaisukanavaksi valikoitui Monthly Weather Review -lehti, jota julkaisee Yhdysvaltain meteorologinen seura (American Meteorological Society).
”Lehti valikoitui tavoitelluksi julkaisukanavaksi, koska siinä julkaistaan tapaustutkimuksia ja se on tutkimusalalla korkeasti arvostettu”, Terhi Laurila kertoo.
Tutkimuskysymysten muotoilun jälkeen alkoi aineiston analysointi. ”Datan pyörittely ja kuvien piirtely”, kuten Laurila itse sanoo.
Tutkimusaineistona Laurila käytti pääosin uusanalyyseja. Uusanalyysi on säämallin ja havaintojen yhdistelmä, jonka avulla saadaan kuva menneisyydessä vallinneista sääoloista koko maapallon laajuudessa.
Neljän vuoden mittainen projekti
Vasta sitten kun alustavat tulokset olivat tiedossa, alkoi itse käsikirjoituksen kirjoittaminen.
”Tutkimusta tehtiin puolisen vuotta, samoin artikkelin käsikirjoitusta”, Laurila laskee.
Tutkijat lähettivät käsikirjoituksen lehteen ja jäivät odottamaan vastausta. Lehden toimittaja etsi kolme vertaisarvioijaa, jotka kommentoivat paperia. Kommentit olivat tutkijoille pettymys.
”Kaikki tarkastajat olivat sitä mieltä, että artikkeli vaatisi niin paljon muokkauksia, että sitä ei kannata sellaisenaan hyväksyä. Toimittaja oli samaa mieltä.”
Tarkastajat kiinnittivät huomiota siihen, että artikkelissa yritettiin ratkaista samanaikaisesti kahta eri ongelmaa. Yhtäältä käsittelyssä oli eri uusanalyysiaineistojen vertailu, toisaalta aiheena oli tapaustutkimus Mauri-myrskyn etenemisestä.
”Tarkastajat ehdottivat, että keskittyisimme artikkelissa pelkästään tapaustutkimukseen”, Terhi Laurila kertoo.
Näin Laurila ja kanssakirjoittajat myös tekivät. Uutta versiota kypsyteltiin lopulta 1,5 vuoden ajan. Seuraava versio lähetettiin samaan lehteen samalle toimittajalle, ja sitä kommentoivat kaksi uutta tarkastajaa. Heiltä saatuihin kommentteihin tutkijoiden piti vastata kahden kuukauden kuluessa tekemällä seuraava versio artikkelista. Tämä toistui vielä kertaalleen eli tutkijat tekivät artikkelista lopulta neljä eri versiota.
”Neljänteen versioon ei enää tullut korjausehdotuksia, vaan artikkeli hyväksyttiin julkaistavaksi.”
Tutkimuksen aloittamisesta artikkelin julkaisemiseen meni lopulta noin neljä vuotta.
Kommentit tekivät artikkelista paremman
Terhi Laurilaa ilahdutti käsikirjoitusprosessissa se, että kaikilta tarkastajilta saadut kommentit olivat asiallisia ja auttoivat työstämään artikkelia laadukkaammaksi. Vaikka muokkausehdotukset vaativat artikkeliin suurta remonttia, oli kommenttien tyyli rakentava ja kannustava.
”Artikkelista tuli todella lopulta parempi kuin alkuperäinen artikkeli oli”, Terhi Laurila sanoo.
Julkaistu artikkeli on Terhi Laurilan Suomen matalapainemyrskyjä ja tuulisuutta käsittelevän väitöskirjan ensimmäinen artikkeli. Nyt työn alla on toinen. Ensimmäisen pääkirjoittajana julkaistun artikkelin kokemuksen jälkeen toisen artikkelin teko on jo astetta tutumpi juttu.
Lue myös:
Neljä tutkijaa raottaa urapolkujaan, joihin kuuluu väitöskirjoja, tutkimusretkiä ja avaruuslaitteita