Helsingissä on eletty viime vuosi Pohjois-Saksan ilmastossa

Lähes sata vuotta sitten 1. heinäkuuta 1925 Helsingin Sanomat uutisoi, ”että nyt olemme eläneet vuoden, joka on lämpimin, mitä elinaikanamme on sattunut, emmekä hevin tarvitse toivoa enää toista sellaista näkevämme. Laskettuna heinäkuusta 1924 viime kesäkuun loppuun, saadaan Helsingin keskilämmöksi 7,2, mikä runsaasti ylittää kaikki entiset yhden vuoden kuluessa saavutetut suurimmat arvot, vaikkakin havaintoja on vuodesta 1829 alkaen. Keskimääräinen vuotuinen lämpötila on Helsingissä 4,2 ast. C ja vain 2 kertaa on tapahtunut, että kalenterivuoden keskilämpö on sivuuttanut 6 ast. C”

Koska heinäkuu 1925 oli vielä erityisen helteinen, nousi keskilämpötila Helsingin Kaisaniemessä elokuusta 1924 heinäkuuhun 1925 laskettuna 7,4 asteeseen. Tämä ylitti tasan asteella Kaisaniemessä vuosina 1829–1924 sattuneen lämpimimmän vuoden pituisen jakson keskilämpötilan elokuusta 1909 heinäkuuhun 1910.

Vastoin kesällä 1925 uumoiltua, ennätys ei lopulta kauaa vanhentunut, vaan vielä hieman lämpimämpi jakso koettiin Helsingissä vain viisi vuotta myöhemmin. Syyskuusta 1929 elokuuhun 1930 keskilämpötila oli 7,5 astetta. Tämä ennätys pitikin sitten pintansa aina vuoteen 2007 asti, jonka jälkeen ennätys on kohentunut useita kertoja. Yli 8 asteen keskilämpötila Kaisaniemessä saavutettiin ensimmäistä kertaa toukokuusta 2018 huhtikuuhun 2019 ulottuneella vuoden jaksolla. Ennätysleudon ja käytännössä lumettoman talven 2019–2020 sisältäneellä jaksolla joulukuusta 2019 marraskuuhun 2020 keskilämpötila oli peräti 8,7 astetta, ja tämäkin ennätys rikkoutui nyt toukokuusta 2024 huhtikuuhun 2025 ulottuneella jaksolla, jonka keskilämpötila oli 8,8 astetta, eli 2,3 astetta yli normaalikauden 1991–2020 keskiarvon.

Toukokuusta 2024 huhtikuuhun 2025 ulottuneella jaksolla Helsingissä keskilämpötila oli 8,8 astetta, eli 2,3 astetta yli normaalikauden 1991–2020 keskiarvon.

Myös koko Suomen yli laskettu keskilämpötilan aluekeskiarvo saavutti toukokuusta 2024 huhtikuuhun 2025 ulottuneella jaksolla uuden ennätyksensä ylittäen normaalikauden 1991–2020 keskiarvon noin 2,1 asteella. Kuten Helsingissä, keskilämpötila oli noin 0,1 astetta korkeampi kuin joulukuusta 2019 marraskuuhun 2020 ulottuneella jaksolla. Koko Suomen aluetta tarkasteltaessa 1900-luvun lämpimimmät vuoden pituiset jaksot olivat huhtikuusta 1937 maaliskuuhun 1938 ja tammikuusta 1938 saman vuoden joulukuuhun ulottuneet jaksot, jotka olivat likimain asteen verran viileämpiä kuin viimeisin vuoden jakso toukokuusta 2024 huhtikuuhun 2025.

Viimeisen vuoden ennätyslämpimällä jaksolla kaikki kuukaudet olivat Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä. Vain osassa Lappia joulukuu, tammikuu ja huhtikuu olivat vähän keskimääräistä viileämpiä. Lisäksi heinäkuun keskilämpötila oli Ahvenanmaan saaristossa lähes sama kuin keskimäärin jaksolla 1991–2020. Esimerkiksi Helsingissä yksittäisten kuukausien keskilämpötilat olivat 0,9–3,5 astetta korkeampia kuin keskimäärin vuosina 1991–2020 (Taulukko 1). Sitä edellisen 30-vuotiskauden 1961–1990 keskiarvoihin verrattuna kaikki kuukaudet olivat 2–6 astetta lämpimämpiä, eli viimeisen vuoden lämpötilat ovat jo täysin eri ilmastosta.

Taulukko 1. Keskimääräiset kuukausikeskilämpötilat (°C) Potsdamissa Saksassa, Helsingin Kaisaniemessä ja Oulun lentoasemalla 30-vuotiskausilla 1961–1990 ja 1991–2020. Helsingistä ja Oulusta kuukausikeskilämpötilat esitetään myös toukokuusta 2024 huhtikuuhun 2025 ulottuvalta vuoden jaksolta.

Viimeisen vuoden aikana oli tasaisen lämmintä kuukaudesta toiseen

Ilmastonmuutoksen on usein sanottu tuovan Suomeen tulevaisuudessa jonkun eteläisemmän alueen ilmaston. Haettaessa vertailukohtaa Helsingin kuluneen vuoden lämpötiloille voidaan huomata, että 1900-luvun loppupuolen ilmastossa vastaavat lämpötilat vallitsivat keskimäärin esimerkiksi Pohjois-Saksassa. Helsingin Kaisaniemen viimeisen vuoden keskilämpötila, 8,8 astetta, on lähes täsmälleen sama kuin Berliinin esikaupungin Potsdamin keskilämpötila vuosina 1961–1990 (Taulukko 1).

Myös yksittäisten kuukausien keskilämpötilat Helsingissä viimeisen vuoden ajalta vastaavat hyvin Potsdamin keskimääräisiä lämpötiloja 1900-luvun loppupuolella (Taulukko 1 ja kuva 1). Siinä missä jokaisen kuukauden keskilämpötila oli siis 2–6 astetta Helsingin omaa vuosien 1961–1990 havainnoista laskettua vastaavan kuukauden keskilämpötilaa korkeampi, poikkeama Potsdamin saman jakson keskilämpötilasta ei ylittänyt yhtenäkään kuukautena kahta astetta. Viimeisen vuoden aikana Helsingin keskilämpötila oli siten jokaisena kuukautena paljon lähempänä Potsdamin kuin Helsingin omaa vuosien 1961–1990 vastaavan kuukauden keskilämpötilaa.

Tyypillisesti jokaiseen vuoteen mahtuu sekä keskimääräistä lämpimämpiä että kylmempiä kuukausia, tai vähintään joku selvästi tavanomaista joko lämpimämpi tai kylmempi kuukausi. Helsingin 1800-luvun alkupuolelle asti ulottuvasta havaintoaikasarjasta ei löydy yhtään kalenterivuotta, jolloin vähintään yhden kuukauden keskilämpötila ei olisi poikennut edellisten 30 vuoden keskiarvosta yli kahdella asteella. Kuitenkin kun verrataan Helsingin viimeisen vuoden kuukausikeskilämpötiloja Potsdamin keskimääräisiin lämpötiloihin vuosina 1961–1990, suurimmaksi poikkeamaksi jää helmikuun tasan kaksi astetta. Tämäkin poikkeama on pienempi kuin helmikuun keskilämpötilojen keskihajonta Potsdamissa vuosina 1961–1990.

Lämpötilojen vuosienvälistä vaihtelua vielä tarkemmin tutkimalla voidaankin todeta, että harvemmin kuin yhtenä vuotena kymmenestä kuukausikeskilämpötilat osuvat Helsingissä yhtä lähelle pitkän ajan keskiarvoja kuin ne ovat viimeisen vuoden aikana osuneet, kunhan vain pitkän ajan keskiarvoina käytetään Potsdamin vuosien 1961–1990 keskimääräisiä kuukausikeskilämpötiloja. Viimeisen vuoden aikana on siis ollut tasaisen lämmintä kuukaudesta toiseen. Lähes jokaisena kuukautena on ollut osapuilleen viikon, enintään kahden ajan vähän viileämpää säätä ja lopun aikaa selvästi ajankohdan keskiarvoja lämpimämpää.

Alkukeväällä Helsingin viileyttä Potsdamiin verrattuna selittää osaltaan kaupungin sijainti meren rannalla.

Toukokuun 2024 ja tammikuun 2025 välillä Helsingin kaikki kuukausikeskilämpötilat olivat alle asteen sisällä myös Potsdamin uudemman 30-vuotiskauden 1991–2020 keskimääräisistä kuukausikeskilämpötiloista. Helmi-, maalis- ja huhtikuu jäivät Helsingissä kuitenkin viileämmiksi kuin keskimäärin Potsdamissa. Alkukeväällä Helsingin viileyttä Potsdamiin verrattuna selittää osaltaan kaupungin sijainti meren rannalla. Potsdam on sisämaakaupunki, jossa lämpötilat kääntyvät keväällä nousuun aikaisemmin kuin Helsingissä. Esimerkiksi maaliskuu on Potsdamissa keskimäärin yhtä lämmin kuin marraskuu, kun taas Helsingissä se on keskimäärin yhtä lämmin kuin joulukuu. Helsinkiin etelästä saapuvat lämpimät ilmamassat joutuvat ylittämään keväällä kylmän Suomenlahden, kun taas Potsdamin lounais-, etelä-, kaakkois- ja itäpuolella on vain manneralueita.

Kuitenkin myös Helsingin maaliskuun ja huhtikuun 2025 keskilämpötiloille (2,8 astetta ja 6,1 astetta) löytyy historiallinen vastinkohta Pohjois-Saksasta, kun vain siirrytään Berliinin seudulta parisataa kilometriä pohjoiseen Itämeren rannikolle Rostockiin, jossa maaliskuun keskilämpötila oli vuosina 1961–1990 keskimäärin 3,1 astetta ja huhtikuun keskilämpötila 6,3 astetta. Laajemmassa kuvassa Etelä-Suomen ilmasto on kuitenkin mantereisempi kuin lähempänä Atlantin valtamerta sijaitsevan Pohjois-Saksan ilmasto, jonka takia alku- ja keskikesällä Helsingissä on keskimäärin suunnilleen yhtä lämmintä kuin Rostockissa, vaikka talvet sitä vastoin ovat Helsingissä paljon kylmempiä kuin Saksan pohjoisrannikolla.

Kuva 1. Kuukausikeskilämpötilat Helsingin Kaisaniemessä toukokuusta 2024 huhtikuuhun 2025 (musta käyrä) ja kuukausikeskilämpötilan vertailuarvot Helsingissä (siniset katkoviivat) ja Potsdamissa (punaruskeat katkoviivat) normaalikausina 1961–1990 (tummat katkoviivat) ja 1991–2020 (vaaleat katkoviivat).

Ilmaston lämpenemisen ennustetaan jatkuvan

Yksittäinen lämmin vuosi ei vielä tarkoita sitä, että Pohjois-Saksan ilmasto olisi pysyvästi siirtynyt Helsinkiin. Ilmastonmuutosennusteiden mukaan keskimääräisten lämpötilojen pitäisi kuitenkin olla jo noin 30 vuoden kuluttua 2050-luvulla suunnilleen yhtä korkeita kuin viimeisen vuoden aikana havaitut lämpötilat (kuva 2). Mikäli ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien kasvu ja ilmaston lämpeneminen jatkuvat voimakkaina koko vuosisadan ajan (kehityspolku SSP5-8.5), ehtii Pohjois-Saksan ilmasto siirtymään Helsinkiin vuoteen 2100 mennessä vielä toisenkin kerran, eli tällöin kuluvan vuosisadan lopulla Helsingissä olisi jo yhtä lämmintä kuin Pohjois-Saksassa nykyään. 1900-luvun loppupuolen Pohjois-Saksan ilmaston tyypilliset lämpötilat saavutetaan Helsingissä joka tapauksessa arviolta 2050-luvun tienoilla. Eli toisin kuin ennätyksellisen lämpimän vuoden jälkeen sata vuotta sitten, tällä kertaa voimme odottaa näkevämme elinaikanamme vielä useita lämpimämpiäkin vuosia.

Koska viimeisen vuoden aikana koettujen lämpötilojen arvioidaan vastaavan Suomessa keskimääräisiä lämpötiloja noin 30 vuoden kuluttua, saattavat nämä lämpötilat jo antaa ilmastostamme melkein yhtä ajantasaisen kuvan kuin tällä hetkellä käytössä olevat normaalikauden 1991–2020 ilmastolliset keskiarvot, koska tämän jakson keskikohdasta on kulunut jo 20 vuotta. Tätä havainnollistaa se, että vain pienellä osalla maapallon pinta-alasta viimeisen vuoden lämpötilat olivat jakson 1991–2020 keskimääräisiä lämpötiloja viileämpiä (kuva 3). Itse asiassa Islanti on maailman ainoa itsenäinen valtio, jossa toukokuusta 2024 huhtikuuhun 2025 laskettu maakohtainen keskilämpötila oli jakson 1991–2020 keskiarvoa alempi. Samalla jaksolla Suomi, jossa tämä jakso oli siis maan säähavaintohistorian lämpimin vuosi, oli suhteellisesti ottaen silti vasta maailman kuudenneksi lämpimin valtio. Baltian maissa, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa viimeisen vuoden lämpötilat poikkesivat jakson 1991–2020 keskiarvosta vielä hieman enemmän kuin meillä.

Kuva 2. Kahden metrin korkeudella mitatun ilman lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo Helsingin Kaisaniemessä (sininen käyrä) vuodesta 1829 alkaen ja Potsdamissa (punainen käyrä) vuodesta 1893 alkaen. Ohut haaleansininen käyrä kuvaa kaupungin lämpösaarekeilmiön vaikutuksen huomioivaa Kaisaniemen havaintoaseman keskilämpötilan korjattua aikasarjaa, jossa havaittuja lämpötiloja on muunnettu ottamalla huomioon kaupungin myöhemmän kasvun aiheuttaman paikallisen lämmitysvaikutuksen arvioitu suuruus. Paksut värilliset käyrät kuvaavat Helsingin keskilämpötilan ilmastonmuutosennusteiden mukaista kehitystä kehityspoluilla SSP1-2.6 (maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kääntyvät erittäin nopeaan laskuun), SSP2-4.5 (maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kääntyvät laskuun vuoden 2040 jälkeen) ja SSP5-8.5 (maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kasvavat kuluvan vuosisadan lopulle asti). Potsdamin lämpötiladatan lähde: European Climate Assessment & Dataset.

Kuva 3. Keskilämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta 1.5.2024–30.4.2025. Kuva perustuu ERA5-uusanalyysiaineistoon.

Minne Helsingin vanha ilmasto on siirtynyt?

Mikkeli on Suomen eteläisin paikkakunta, jossa keskilämpötila oli jaksolla 1991–2020 sama kuin Helsingin vanha, vuosien 1829–1924 keskilämpötila 4,2 astetta. Rannikkoa taas saa nousta aina Kokkolan seudulle asti ennen kuin vastaava keskilämpötila tulee jakson 1991–2020 ilmastotilastoissa vastaan. Vastaavasti viime toukokuusta tämän vuoden huhtikuuhun ulottuneen ennätyslämpimän vuoden jakson aikana keskilämpötila oli alle 4,2 astetta eteläisimmillään Kuhmon Kalliojoen sääasemalla. Pohjoisimmillaan keskilämpötila ylitti tällä jaksolla 4 astetta Perämeren pohjukan rannoilla Kemissä ja Torniossa. Helsingin sadan vuoden takaisen ennätyslämpimän vuoden keskilämpötila 7,4 astetta saavutettiin puolestaan muun muassa Tampereen Härmälässä ja länsirannikolla Vaasan edustalla Maalahden Strömmingsbådanissa.

Helsingin vuosien 1961–1990 keskilämpötila 5,3 astetta saavutettiin Oulun seudulla (Taulukko 1). Aivan samoin kuin Helsingin kuukausikeskilämpötilat viimeisen vuoden ajalta vastasivat hyvin Potsdamin keskimääräisiä lämpötiloja jaksolla 1961–1990, olivat Oulun kuukausikeskilämpötilat puolestaan lähellä Helsingin normaaliarvoja samalta jaksolta (kuva 4). Tosin viime toukokuusta syyskuuhun Oulun lämpötilat vastasivat vielä tarkemmin Helsingin uudempia keskilämpötilan normaaliarvoja vuosilta 1991–2020.

Kuva 4. Kuukausikeskilämpötilat Oulun lentoasemalla toukokuusta 2024 huhtikuuhun 2025 (musta käyrä) ja kuukausikeskilämpötilan vertailuarvot Oulussa (siniset katkoviivat) ja Helsingissä (punaruskeat katkoviivat) normaalikausina 1961–1990 (tummat katkoviivat) ja 1991–2020 (vaaleat katkoviivat).

Osa tekstistä on julkaistu alun perin Ilmatieteen laitoksen Ilmastokatsaus-digilehdessä 4/2025.

Julkaisun viitetiedot: Lehtonen, I. 2025: Joko Saksan ilmasto saapui Suomeen? Ilmastokatsaus, 27(4), 8–10, https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2025-04-02