Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muutoksen hillitseminen edellyttävät yhteistyötä

Sää on kuluneena kesänä aiheuttanut kuivuutta, lämpöaaltoja ja metsäpaloja. Oliko tämä kesä vain tilastokummajainen vai johtuvatko sääilmiöt ilmastonmuutoksesta? Jos taustalla on ilmaston muuttuminen, mitä voimme tehdä?

Pohjoismaiden ja Baltian maiden ilmatieteen laitokset ovat jo pitkään tehneet ainutlaatuista yhteistyötä sääennusteiden ja ilmastopalvelujen alalla. Elokuussa 2018 sovimme yhteistyön tiivistämisestä entisestään. Poikkeuksellisen kesän johdosta päätimme myös esittää yhteisen näkemyksemme ilmastossa tapahtuvista muutoksista.

Kesä 2018

Pohjoismaissa ja Baltiassa on kerätty tietoa tämän kesän poikkeavista sääolosuhteista. Tässä niistä muutamia poimintoja:

• Tanska: Auringonpaiste-ennätys rikottiin touko-, kesä-, heinä- ja elokuussa. Toukokuu oli ennätyksellisen lämmin. Touko-, kesä- ja heinäkuussa oli hyvin kuivaa.

• Viro: Touko- ja heinäkuussa oli hyvin lämmintä. Heinäkuu oli myös yksi kuivimmista kuukausista vuodesta 1961 lähtien tarkasteltuna.

• Suomi: Touko- ja heinäkuu kuuluvat mittaushistorian kuumimpiin ja kuivimpiin. Kesäkuu oli tavanomaisempi. Touko-elokuun keskilämpötila ylitti aikaisemmat ennätykset.

• Islanti: Maan etelä- ja länsiosissa satoi paljon ja oli hyvin vähän aurinkoisia päiviä. Maan koillisosassa oli aurinkoista, lämmintä ja kuivaa. Paikoin rikottiin päivä- ja kuukausikohtaisia sade-ennätyksiä.

• Latvia: Vuoden 2018 toukokuu oli mittaushistorian kuumin toukokuu ja kaikkien aikojen ensimmäinen toukokuu, jolloin keskilämpötila oli yli +15 °C. Myös kesä- ja heinäkuussa oli tavanomaista lämpimämpää. Kuumuuden lisäksi kesällä oli myös tavallista kuivempaa.

• Liettua: Toukokuu ja ajanjakso 20.7.–10.8. olivat kuumimpia sitten vuoden 1961. Touko- ja heinäkuussa oli myös kuivaa.

• Norja: Kesä oli vuoteen 1900 ulottuvan mittaushistorian kuumin ja kuivin.

• Ruotsi: Toukokuun ja heinäkuun keskilämpötilat olivat selvästi aiempia ennätyksiä korkeammat. Myös kesä- ja elokuussa oli Etelä-Ruotsissa lämmintä tai erittäin lämmintä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Skandinaviassa, Suomessa ja Baltian maissa loppukevät ja kesä olivat lämpimiä ja kuivia ja alueella rikottiin lukuisia lämpöennätyksiä. Reykjavikissa sitä vastoin satoi toukokuussa joka päivä (vastaavaa ei ole tapahtunut kertaakaan aiemmin 1800-luvulle ulottuvan mittaushistorian aikana), ja aurinkoisia päiviä oli kesäkuussa vähemmän kuin 104 vuoteen.

Onko kyse ilmastonmuutoksesta?

Poikkeava kesä johtui osittain Pohjoismaiden ja Baltian yllä vaikuttaneesta sulkukorkeapaineesta, joka ohjasi sateet Islantiin. Tällaisia pitkäaikaisia sulkukorkeapaineita esiintyy säännöllisesti, etenkin keväisin. Tänä vuonna korkeapaineen jakso oli kuitenkin huomattavasti tavanomaista pidempi. Vastaavia sulkukorkeapaineita on mitattu vuosina 1889 ja 1947, mutta vuonna 2018 olosuhteita kärjisti taustalla vaikuttanut pitkäaikainen lämpeneminen. Kesän ennätyslämpötilat johtuivat siis pitkäkestoisen sulkukorkeapaineen, kuivuuden ja lämpötilan asteittaisen nousun yhdistelmästä.

Sää on Pohjoismaissa ja Baltiassa vaihtelevaa, ja vuodet voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Vaihtelua esiintyy jatkossakin, mutta ilmaston lämpenemisen vuoksi tyypillisestä kylmästä ajasta tulee todennäköisesti lauhempi ja lämpimästä vuodenajasta yhä kuumempi. Lauhojen ja lumettomien talvien myötä äärimmäisen kylmät jaksot vähenevät. Kesäisin on odotettavissa aiempaa useammin lämpöaaltoja ja kuivuutta, kun lämmin vuodenaika pitenee ja sademäärät kasvavat vain hieman – tai paikoin jopa pienenevät. Näitä muutoksia voivat voimistaa myös muut ilmakehän yleisen kiertoliikkeen epävarmemmat vaikutukset, kuten matalapaineiden yleisyyden tai korkeapaineiden keston muutokset.

Varautuminen on tärkeää!

Yhteiskunnan on varauduttava uudenlaiseen ilmastoon:

• Poikkeuksellisista sääilmiöistä tulee pitkäkestoisempia. Luvassa voi olla esimerkiksi lämpöaaltoja ja pitkien sadejaksojen aiheuttamia tulvia.

• Rankkasateet yleistyvät, mikä lisää äkkitulvia.

Varautuminen edellyttää äärevien sääilmiöiden tarkkaa ennustamista ja ennakkovaroitusjärjestelmää, muutoksiin sopeutumisen suunnittelua ja päästöjen vähentämistä. Sään ennustaminen ja ilmakehän seuranta ovat tärkeitä keinoja suojella yhteiskuntaa. Ilmastoanalyysejä ja -malleja puolestaan tarvitaan sään ääri-ilmiöiden riskien ja vaarojen kartoittamiseen.

On myös selvitettävä, mitä seurauksia ilmastonmuutoksella voi olla. Tämä koskee paitsi välittömiä vaikutuksia esimerkiksi infrastruktuuriin, maatalouteen ja säästä riippuvaiseen elinkeinotoimintaan myös politiikkaan kohdistuvia välillisiä vaikutuksia (esim. ilmastopakolaisuus). Lisäksi on käytävä julkista keskustelua siitä, olemmeko valmiita tekemään lämpimämmän ja sateisemman tulevaisuuden edellyttämiä rohkeita valintoja. Meidän on pyrittävä hillitsemään ilmastonmuutosta ja sopeuduttava uusiin riskeihin.

Pohjoismaiden ja Baltian tiivis yhteistyö

Ilmastonmuutos ja sää ovat globaaleja, koko maailmaa koskettavia ilmiöitä. Jotta yhteiskunnissa voitaisiin varautua muutoksiin ja hillitä niiden seurauksia sekä parantaa valmiuksia ja kykyä sietää muutoksia, tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä kaikilla tasoilla. Ilmatieteen laitokset voivat tuottaa yhteiskunnalle tarvittavaa ilmasto- ja säätietoa ja räätälöityjä palveluja. Yhteistyötä tehdään maailmanlaajuisesti Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) johdolla sekä aluetasolla.

Pohjoismaiden ja Baltian maiden ilmatieteen laitokset kehittävät yhteiskunnalle tarjottavia palveluitaan luomalla yhteisen sääennusteiden tuotantoketjun, johon osallistuvat myös Irlannin ja Alankomaiden laitokset. Yhteisten tutkimushankkeiden rinnalla tämä mahdollistaa laadukkaampien palvelujen tarjoamisen yhteiskunnalle sekä auttaa ennustamaan sään ääri-ilmiöitä ja niiden esiintymisen muutoksia.

Yhteiskunnan haasteena on hyödyntää tietoa mahdollisimman tehokkaasti, jotta voimme sopeutua uusiin riskeihin.

Juhani Damski, pääjohtaja, Suomen Ilmatieteen laitosRoar Skålin, pääjohtaja, Norjan Ilmatieteen laitosRolf Brennerfelt, pääjohtaja, Ruotsin Ilmatieteen ja hydrologian laitosMarianne Thyrring, pääjohtaja, Tanskan Ilmatieteen laitos/Nordmet-yhteistyöryhmän puheenjohtajaÁrni Snorrason, pääjohtaja, Islannin Ilmatieteen laitosKristaps Treimanis, Latvian ympäristön, geologian ja meteorologian keskusSaulius Balys, Liettuan hydrometeorologinen palveluTaimar Ala, Viron ympäristövirasto