Uutinen 14.9.2017

Pariisin ja Montrealin sopimuksilla paljon yhteistä

Tieteellinen ymmärrys ilmastonmuutoksesta on oleellista ja se vaatii laajaa tieteellistä yhteistyötä. Ilmastonmuutos ei ole ensimmäinen globaali ympäristöuhka, jota yritetään ratkaista kansainvälisellä sopimuksella.

Otsonikato on esimerkki siitä, miten kansainvälisen yhteistyön avulla on saavutettu tilanne, jossa otsonin väheneminen on saatu pysäytettyä ja otsonipitoisuudet ovat lähteneet hitaasti toipumaan. "Toisaalta pitää muistaa, että varsinaista otsoniaukkoa ei Etelämantereelle olisi ehkä lainkaan ehtinyt syntyä, jos tutkijoiden varoitukset otsonin heikkenemisestä olisi jo aiemmin otettu huomioon", tutkimusprofessori Erkki Kyrölä toteaa. 

Otsoniaukko löydettiin 1985

Freoniyhdisteiden aiheuttama uhka otsonikerrokselle ymmärrettiin jo 70-luvulla, mutta vasta vuonna 1985 löydetty Etelämantereen yläpuolinen otsoniaukko herätti todellisen huolen otsonikerroksen kohtalosta ja sen aiheuttamasta uhasta biosfäärille. Otsoniaukon syn­nyt­­täjiksi paljastuivat yleisesti käytetyt CFC-kaasut eli pääasiassa jäähdytyslaitteiden freonit ja bromi­yhdisteet, joita on käytetty mm. sammutuslaitteissa. 30 vuotta sitten, 16.9.1987, solmittiin ns. Montrealin pöytäkirja näiden kaasujen käytön lopet­tamisesta. Pöytäkirja rajoittaa noin 100 otsonia tuhoavan yhdisteen valmistusta. Pöytäkirjaa on noudatettu hyvin ja aineiden pitoisuudet ovat lähteneet laskuun vuodesta 1990 lähtien. "Pöytäkirjaa pidetäänkin yhtenä parhaimmista esimerkeistä onnistuneesta kansainvälisestä yhteistyöstä yhteisen ympäristömme suojelemiseksi", Kyrölä sanoo.

Montrealin pöytäkirjan kannalta keskeinen kysymys tietysti on ollut se, kuinka tarkasti sitä noudatetaan. Otsoniaukon löytämistä seurasi voimakas kansainvälinen panostus keski-ilmakehän tutkimukseen ja havaintomenetelmien kehittämiseen. "Otsonikerroksen toipumisen seuranta vaatii pitkäaikaisia mittaussarjoja eri puolilta maapalloa, jolloin mittausten laatuun ja yhteensopivuuteen joudutaan kiinnittämään erityistä huomiota", Kyrölä muistuttaa. Sama asia koskee ilmastosopimusta. IPCC:n viiden vuoden välein koostamat arviointiraportit tarjoavat tuoreimmat tieteelliset arviot ilmastonmuutoksesta. Raporteilla on tärkeä rooli Pariisin ilmastosopimuksen soveltamisessa ja seurannassa tulevina vuosina.

Uhkaako ilmastonmuutos myös otsonikerrosta?

Nyt, 30 vuotta myöhemmin, ihmiskunnan aiheuttamat hiilidioksidin ja metaanin päästöt voimistavat kasvihuoneilmiötä, jonka vaikutukset ovat vielä otsonikatoa paljon vakavampia. Pariisin ilmastosopimus on kaikkien aikojen ensimmäinen sopimus, joka sitoo lähes kaikkia maailman maita ja joka pyrkii vähentämään kasvihuonepäästöjä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Myös otsonikysymys voi nousta esiin jälleen myös ilmastonmuutoksen myötä, koska samat aineet, jotka nostavat maapallon pintalämpötilaa, samalla viilentävät yläilmakehää. Stratosfäärin kylmeneminen edistää otsonikerroksen toipumista kaikkialla muualla paitsi polaarialueilla, missä otsonikatoa kiihdyttävät stratosfääripilville tulee paremmat syntyolosuhteet ja otsonikadosta toipuminen voi hidastua.  

Lue lisää Atmoksen jutusta: (http:// https://atmoslehti.fi/kansainvalisyys/montrealin-sopimuksen-menestystarina/)