Otsonikerros palautuu hiljalleen ‒ yli kolme vuosikymmentä kansainvälisen sopimuksen jälkeen
Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n viimeisin selvitys otsonikerroksesta ja sen tilasta vuodelta 2018 osoittaa, että otsonikerroksen osittainen palautuminen on alkanut vuoden 2000 jälkeen.
"Tämän ovat vahvistaneet myös Ilmatieteen laitoksen tutkijat analysoidessaan yli 30 vuoden satelliittimittausaineistoja. Aineistosta näkyy hyvin negatiivinen trendi ennen vuotta 1997, minkä jälkeen otsonikerros on alkanut toipua", sanoo Ilmatieteen laitoksen vanhempi tutkija Viktoria Sofieva.
Viimeksi viime viikolla eurooppalainen ilmakehän monitorointipalvelu Copernicus Atmosphere Monitoring Service raportoi, että Etelänapamantereen yllä oleva otsoniaukko näyttää olevan vaatimattomin sitten 1980-luvun. Tätä voidaan pitää positiivisena uutisena, vaikka tämä yksittäistapaus onkin pääasiassa meteorologisten olosuhteiden aikaansaama.
Freoniyhdisteet eli CFC-aineet säilyvät pitkään ilmakehässä, minkä vuoksi otsonikerroksen palautuminen on hidasta ja kestää vielä vuosikymmeniä. Napa-alueilla palautuminen kestää 2060-luvulle saakka.
Otsonikerroksen oheneminen havaittiin 1980-luvun puolivälissä. Kansainvälinen yhteisö toimi poikkeuksellisen nopeasti, ja jo syyskuussa 1987 hyväksyttiin niin sanottu Montrealin pöytäkirja, jossa alun perin pyrittiin otsonia tuhoavien freoniyhdisteiden käytön puolittamiseen vuoteen 1999 mennessä.
"Pian kuitenkin havaittiin, että tarvitaan tiukempia toimia, ja tavoitteeksi asetettiin lopettaa päästöt kokonaan vuoteen 2000 mennessä. Näin myös tapahtui. Montrealin pöytäkirja onkin tärkeä osoitus toimivasta kansainvälisestä yhteistyöstä yhteisten ympäristöuhkien torjunnassa", sanoo Ilmatieteen laitoksen projektipäällikkö Seppo Hassinen.
Montrealin pöytäkirjan Kigalin jatkosopimus vuodelta 2019 jatkaa tärkeää kansainvälistä yhteistyötä painottaen laittomien CFC-lähteiden havaitsemista ja hillintää sekä luopumista fluorihiilivedyistä (HCF) teollisuudessa. CFC ja HFC ovat erittäin voimakkaita kasvihuonekaasuja, joten näiden aineiden vähentäminen hillitsee myös ilmastonmuutosta.
Ilmatieteen laitos tutkii otsonikerrosta muun muassa satelliiteilla
Ilmatieteen laitos tutkii aktiivisesti otsonikerrosta ja sen muutoksia sekä tekee otsonimittauksia Helsingissä ja Sodankylässä. Ilmatieteen laitos on erikoistunut satelliittimittausten käyttöön ilmakehän koostumuksen selvittämisessä.
"Johdamme muun muassa Euroopan satelliittijärjestö EUMETSATin AC SAF -projektia, jossa kehitetään prosessointiohjelmistoja sekä vastaanotetaan ja prosessoidaan satelliittituotteita, kuten otsonia", Seppo Hassinen kertoo. Ilmatieteen laitos on myös osallistunut useiden satelliittituotteiden laadunvarmistukseen.
"Vuodesta 2010 lähtien Ilmatieteen laitos on osallistunut Euroopan avaruusjärjestö ESAn Ozone-CCI-projektiin ja johtanut siinä pitkien aikasarjojen tuottamista. Näiden aikasarjojen erikoisuus on siinä, että niissä kuvataan otsonia korkealla vertikaalisella tarkkuudella", Viktoria Sofieva selittää.
Tänä vuonna projektissa käynnistyi uusi vaihe, jossa aikasarjoja kehitetään edelleen. Yhtenä erityiskohteena ovat otsonikerroksen muutokset napa-alueilla. Ilmatieteen laitoksen kehittämiä pitkiä aikasarjoja käytetään myös EU:n Copernicus ilmastohankkeessa (Copernicus Climate Change Service).
"Ilmatieteen laitos mittaa otsonia myös maan pinnalta käsin Sodankylässä ja Helsingissä", kertoo erikoistutkija Rigel Kivi. Sodankylässä mitataan otsonin pystyjakaumaa, jolloin otsonianturi nostetaan luotauspallolla noin 30‒35 kilometrin korkeudelle. (Kuva: Rigel Kivi)
Lisätietoja:
YK:n ympäristöohjelman otsonipäivän verkkosivu World Ozone Day: 32 Years and Healing
Projektipäällikkö Seppo Hassinen, Ilmatieteen laitos, puh. 050 409 7721, seppo.hassinen@fmi.fiVanhempi tutkija Viktoria Sofieva, Ilmatieteen laitos, puh. 050 380 3413, viktoria.sofieva@fmi.fiErikoistutkija Rigel Kivi, Ilmatieteen laitos, puh. 040 542 4543, rigel.kivi@fmi.fi