Lumipeite on ohentunut ja lumikausi lyhentynyt Suomessa

Keskimääräinen lumensyvyys on pienentynyt Suomessa laajoilla alueilla vuosina 1961–2014. Pysyvä lumikausi alkaa myöhemmin ja päättyy aiemmin. Tiedot käyvät ilmi tutkimuksesta, jossa havaittiin myös, että muutokset vaihtelevat alueellisesti suuresti.

Etelä- ja Länsi-Suomessa kuukauden keskimääräinen lumensyvyys on pienentynyt vuosien 1961–2014 aikana eniten helmi- ja maaliskuussa, paikoin yli 4 senttimetriä vuosikymmenessä. Maan keski- ja pohjoisosissa kuukauden keskimääräinen lumensyvyys oheni eniten huhtikuussa, Lapissa myös toukokuussa, paikoin yli 4 senttiä vuosikymmenessä.

Vuotuinen maksimilumensyvyys saavutettiin tyypillisesti maaliskuun aikana, maan lounaisosassa ja länsirannikolla jo helmi-maaliskuun vaihteessa. Lounais-Suomessa lumensyvyys oli enimmillään tyypillisesti 20–40 senttimetriä, Lapissa laajalti yli metrin. Vuotuiset maksimilumensyvyydet pienenivät etelä- ja länsiosissa ja paikoin myös maan keskivaiheilla laajalti keskimäärin 2–4 senttimetriä vuosikymmenessä. Pohjois-Suomessa maksimilumensyvyys ei muuttunut tilastollisesti merkittävästi.

Lumi sulaa aiemmin

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös pysyvän lumikauden keskimääräisiä alkamis- ja päättymisaikoja sekä näissä tapahtuneita muutoksia. Lounaisimmassa Suomessa ja etelärannikolla pysyvä lumipeite saapui vasta 22.12. jälkeen, Pohjois-Lapissa ennen lokakuun 22. päivää. Pysyvä lumikausi päättyi lounaisrannikolla maaliskuun loppuun mennessä ja Pohjois-Lapissa vasta toukokuun 20. päivän jälkeen.

Pysyvän lumikauden alkamisaika myöhentyi tarkastelujaksolla selkeimmin maan keskivaiheilla ja kaakkoisosissa sekä Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa, paikoin yli 4 päivää vuosikymmenessä. Pysyvän lumikauden päättymisaika aikaistui voimakkaimmin maan länsiosassa, paikoin yli 4 päivää vuosikymmenessä. Muualla maassa aikaistuminen oli vähäisempää, mutta silti laajoilla alueilla tilastollisesti merkitsevää.

Kokonaissademäärä kasvoi, mutta sateita tuli enemmän vetenä ja räntänä

Mahdollisia syitä havaituille muutoksille tarkasteltiin erikseen Etelä- ja Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomen tarkastelualueella kokonaissademäärän havaittiin lisääntyneen tammi- ja helmikuussa. Lumisateiden määrässä ei tapahtunut merkittävää muutosta, mutta niiden osuus kokonaissademäärästä pieneni. Kokonaissademäärä siis kasvoi, koska vesisateet lisääntyivät. Vesisateiden lisääntyminen ja lämpötilojen nousu tammi- ja helmikuussa selittävät sitä, miksi lumensyvyys on pienentynyt talvikuukausina. Kevätkuukausina lumen väheneminen liittyi lähinnä lämpötilan nousuun.

Pohjois-Suomen tarkastelualueella talven lumisateiden havaittiin lisääntyneen, mutta lumensyvyydet eivät silti kasvaneet. Talvella myös vesisateet lisääntyivät pohjoisessa, minkä seurauksena lumisateiden osuus kokonaissademäärästä pysyi pääosin ennallaan ja helmikuussa pieneni. Vesisateiden lisääntyminen todennäköisesti kumosi lisääntyneiden lumisateiden vaikutuksen lumensyvyyteen.

Tutkimuksen tulokset ovat yhdenmukaisia ilmastomallisimulaatioihin perustuvien tulevaisuuden lumiolosuhteiden muutosarvioiden kanssa. Ilmaston lämpenemisen edetessä tämänkaltaisten muutosten arvioidaankin yleistyvän. Tuloksista on hyötyä, kun suunnitellaan ilmastonmuutokseen sopeutumista eri aloilla.

Suomen lumipeitteen muutoksia ja niihin vaikuttaneita tekijöitä analysoitiin Ilmatieteen laitoksen tuoreimmasta säähavaintoihin perustuvasta päivittäisestä hila-aineistosta vuosilta 1961–2014. Hila-aineisto kattaa koko Suomen ja sen tarkkuus on 10 km x 10 km.

Lisätietoja:

tutkija Anna Luomaranta, Ilmatieteen laitos, anna.luomaranta@fmi.fi

Luomaranta, A., Aalto. J. and Jylhä, K., 2019: Snow cover trends in Finland over 1961-2014 based on gridded snow depth observations, Int. J. Clim., https://doi.org/10.1002/joc.6007