Arktisen merijään lumipeite ei pysy paikallaan – tuuli kuljettaa siitä merkittävän osan epätasaisemmille alueille

Journal of Glaciology -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa Ilmatieteen laitoksen johtama tutkijaryhmä havaitsi, että lähes puolet tasaiselle arktiselle merijäälle satavasta lumesta ei jää paikoilleen. Tuuli voi kuljettaa lumesta noin 40 prosenttia pois.  

"Lumi ei pysy paikoillaan. Tuuli kuljettaa lunta pois ja se kasaantuu ahtojäävallien ympärille ja epätasaisille jääalueille, jolloin tasaisille kohdille jää selvästi vähemmän lunta", selittää tutkimuksen vetäjä, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Ioanna Merkouriadi.  

Tätä luonnollista ilmiötä kutsutaan tuulen aiheuttamaksi lumen kulkeutumiseksi. Sillä on suuri vaikutus siihen, miten merijää kasvaa talvella ja kuinka paksuksi se muodostuu. Mitä paksumpi lumipeite on, sitä paremmin se toimii eristeenä ja hidastaa jään kasvua.  

"Jotta voidaan laskea jään paksuus satelliittidatan perusteella, on tiedettävä, kuinka paljon lunta jäällä on. Jos lumen paksuuden epätasaista jakaumaa ei oteta huomioon, voidaan jään paksuus – tai ohuus – helposti arvioida väärin”, sanoo tutkimuksen toinen kirjoittaja, Ilmatieteen laitoksen tutkija Arttu Jutila.  

Jos tietokonemallit yliarvioivat lumen määrän tasaisella jäällä, jään paksuus arvioidaan virheellisesti liian ohueksi. Tutkimus osoittaa, että tämä virhe on erityisen tärkeää korjata nykyisten satelliittien, kuten CryoSat-2- ja ICESat-2-satelliittien, mittauksissa. 

Uusi tapa mallintaa lunta, jäätä ja niiden vuorovaikutusta 

Lumen kulkeutumista tutkittiin yhdistämällä lumi- ja jäämallit uudella tavalla, jossa lumi ja jää voivat vaikuttaa toisiinsa realistisemmin. Mallin toimivuutta testattiin yli kymmenen vuoden ajalta kerättyihin lentomittauksiin läntiseltä Arktikselta. Kun lumen poistuminen tasaiselta jäältä huomioitiin, mallin tuottamat tulokset vastasivat havaintoja merkittävästi paremmin. 

Tutkijat havaitsivat myös, että tasaiselle jäälle jäävän lumen määrä on suoraan sidoksissa siihen, kuinka suuri osa alun perin tasaisesta jäästä on talven kuluessa muovautunut epätasaiseksi. Tämä uusi ymmärrys mahdollistaa lumen kulkeutumisen arvioimisen pelkän jään epätasaisuuden perusteella, mikä on hyödyllinen oikopolku tutkijoille.  

Tulokset auttavat ymmärtämään, miten lumi ja merijää käyttäytyvät lämpenevässä Arktiksessa. Tämä puolestaan parantaa keinoja seurata napa-alueiden muutoksia ja ennustaa tulevaa kehitystä. 

"Lumen kulkeutuminen on piilevä mutta tärkeä osa arktista järjestelmää. Tutkimuksemme antaa selkeämmän kuvan siitä, miten lumi ja merijää vaikuttavat toisiinsa ja miksi sillä on väliä, kun haluamme ymmärtää muuttuvaa Arktista", sanoo Ioanna Merkouriadi. 

Tutkimus oli osa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Ioanna Merkouriadin akatemiatutkijaprojektia, jonka rahoitti Suomen Akatemia. 

Lisätietoja: 

erikoistutkija Ioanna Merkouriadi, Ilmatieteen laitos, p. 040 867 4802 ioanna.merkouriadi@fmi.fi  

tutkija Arttu Jutila, Ilmatieteen laitos, p. 050 460 5587, arttu.jutila@fmi.fi  

Tutkimus julkaistiin 14.5.2025 ja se on vapaasti saatavilla Journal of Glaciology -tiedelehdessä. 

Viite: Merkouriadi I, Jutila A, Liston GE, Preußer A, Webster MA (2025) Investigating snow sinks on level sea ice: A case study in the western Arctic. Journal of Glaciology 71, e66, 1–13. https://doi.org/10.1017/jog.2025.34