Pilviä muodostavien pienhiukkasten synty vaihtelee eri puolilla Arktista

Pilvet ovat yhä yksi ilmastomallien suurimmista epävarmuustekijöistä. Arktisilla alueilla tämä korostuu, sillä pilvien ilmastovaikutus yhdistyy siellä voimakkaisiin lumi- ja jääpeitteen, vuodenajan ja pilvipisaroiden olomuotojen muutoksiin. Yhdessä nämä vaikuttavat ilman lämpötilaan ja jään sulamiseen.  

Pilvien määrään ja ominaisuuksiin vaikuttavat aerosolit eli ilmakehän pienhiukkaset. Merkittävä osa niistä syntyy ilmakehässä kaasumaisista yhdisteistä. Kun nämä uudet hiukkaset kasvavat riittävän suuriksi, niistä tulee pilvien tiivistymisytimiä (CCN), joiden pinnalle vesihöyry tiivistyy pilvipisaroiksi.  

Ilmatieteen laitoksen tutkijat osallistuivat tutkimukseen, jossa yhdistettiin vuosien 2003–2024 yhtenäistetyt aerosolimittaukset kahdeksalta arktiselta asemalta ja useilta tutkimusmatkoilta satelliittiaineistoihin. Näin muodostettiin ensimmäinen koko Arktiksen kattava kuva siitä, miten uusien hiukkasten muodostuminen tuottaa pilviytimiä.  

Kolme eri tavalla lämpenevää aluetta 

Aineiston perusteella Arktis jakautuu kolmeen selvästi erottuvaan alueeseen:  

• Korkea Arktis, jota hallitsevat merijää ja lumipeitteiset alueet  

• Merellinen Arktis, eli avoimet arktiset merialueet  

• Mantereinen Arktis, joka on ympäröivien maa-alueiden vaikutuspiirissä  

Keskitason lämpenemisskenaariolla tehdyt arviot viittaavat siihen, että vuosiin 2090–2100 mennessä uusien hiukkasten muodostumisesta peräisin olevien pilviytimien pitoisuus voi kasvaa 3–16 % jääpeitteisellä korkealla Arktiksella. Sen sijaan pilviytimien pitoisuus voi vähentyä 15–31 % avoimilla merialueilla. Mantereisella Arktiksella kehitys riippuu lämpenemistä enemmän siitä, miten ihmisperäiset ilmansaasteet muuttuvat tulevina vuosikymmeninä.  

Tulos ei vielä kerro, miten arktinen pilvisyys lopulta muuttuu. Se kuitenkin osoittaa, että koko Arktista koskevat yleistykset voivat johtaa harhaan. Ratkaisevaa ei ole pelkästään se, lisääntyvätkö pilvet, vaan myös missä ja kuinka paljon.  Tämä on erityisen tärkeää Arktisella alueella, jossa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät voimakkaasti ja heijastuvat koko maailmaan. 

Pallas – pitkien aikasarjojen selkäranka  

Tutkimus perustuu yli kahden vuosikymmenen mittaisiin, järjestelmällisesti kerättyihin havaintoihin, joita Ilmatieteen laitokselta edustaa Pallastunturin mittausasema.  

Pallastunturi on osa Maailman ilmatieteen järjestön GAW-ohjelmaa ja eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja ICOS ja ACTRIS. Pallas sijaitsee arktisen alueen eteläreunalla, jonne virtaa sekä puhdasta arktista meri-ilmaa että mantereelta tulevia ilmamassoja. Siksi sen mittaukset auttavat erottamaan alueellisia eroja ja havaitsemaan, miten arktiset olosuhteet muuttuvat lämpenemisen edetessä.  

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät usein hitaasti. Niiden havaitseminen edellyttää mittausasemia, joiden ylläpitoon sitoudutaan vuosikymmeniksi, sekä kansainvälistä yhteistyötä aineistojen yhdistämiseksi.  

Lisätietoja: 

Erikoistutkija Eija Asmi, Ilmatieteen laitos, p. 050 390 6638 

Professori Katrianne Lehtipalo, Ilmatieteen laitos, p. 029 414 0632 

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi 

Tieteellinen artikkeli on vapaasti luettavissa Nature Geoscience -lehdessä. 

Artikkelin viite: Chua, S. D. X. ym. (2026). Contrasting aerosol–cloud feedbacks across a warming Arctic. Nature Geoscience. doi:10.1038/s41561-026-02114-x