Ilmastonmuutos uhkaa ainutlaatuisia ikiroutamuodostumia
Kuva: Benjamin M JonesTulokset käyvät ilmi suomalaisten maantieteilijöiden johtamasta, koko arktisen ikirouta-alueen kattavasta kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa Ilmatieteen laitos oli mukana.
Ikirouta-alueella esiintyy ainutlaatuisia muodostumia, jotka syntyvät, kun tuhansien vuosien kuluessa maaperään kertyy jäätä. Muodostumat ovat herkkiä lämpenevälle ilmastolle, sillä niiden sisältämä jää sijaitsee lähellä maanpintaa. Kesäisen sulamisen ulottuessa yhä syvemmälle muodostumat luhistuvat ja katoavat maisemasta.
Ennusteiden mukaan jopa puolet nykyisistä esiintymisalueista voi tulla epäsuotuisiksi ikonisten ikiroutamuodostumien, kuten pingojen, jääkiilapolygonien ja kivijäätiköiden, esiintymiselle vuosisadan loppuun mennessä.
Tutkimuksessa ilmeni myös, että merkittävä osa suotuisista esiintymisolosuhteista voidaan säilyttää, jos kasvihuonekaasupitoisuuksien kasvu ilmakehässä saadaan pysäytettyä kuluvan vuosisadan aikana. Samalla voidaan lieventää useita kerrannaisvaikutuksia, joita ikiroudan sulamisella on.
Laajalle ulottuvia vaikutuksia
Muodostumien sisältämän jään sulamisella on suuri vaikutus veden ja hiilen kiertoon arktisissa ekosysteemeissä.
”Sulavasta ikiroudasta ilmakehään vapautuvat kasvihuonekaasut kiihdyttävät ilmaston lämpenemistä kuluvana vuosisatana”, toteaa professori Miska Luoto Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastosta. ”Lisäksi muuttuvat maanpinnan ominaisuudet, kuten ikiroutamuodostumista aiheutuneet sulamislammet, saattavat vaikuttaa ilmastoon maanpinnan vähentyneen heijastavuuden kautta”, sanoo tutkimusprofessori Juha Aalto Ilmatieteen laitokselta. Muodostumien esiintymistä ja herkkyyttä muuttuvassa ilmastossa säätelevät paikalliset maaperän ja kasvillisuuden ominaisuudet.
”Erilaiset ekosysteemit reagoivat muuttuviin ilmasto-oloihin eri tavoin; esimerkiksi paksu turvepatja voi eristää maajään tehokkaasti kesähelteiltä ja viivyttää sulamista”, valaisee tutkijatohtori Olli Karjalainen ikiroudan ja ilmaston monimutkaista suhdetta.
Silti esimerkiksi Pohjois-Lapin turvesoilla esiintyvien palsojen sisältämän ikiroudan on havaittu sulavan nopeasti. ”Ainutlaatuisten ikiroutamuodostumien häviäminen maisemasta vähentää elottoman luonnon monimuotoisuutta ja vaikuttaa sitä kautta biodiversiteettiin”, lisää professori Jan Hjort Oulun yliopiston Maantieteen tutkimusyksiköstä.
Rakennetuilla alueilla maajään sulaminen heikentää maaperän kantokykyä ja uhkaa muun muassa teitä ja rakennuksia. Maajään maantieteellisen vaihtelun parempi ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää arvioitaessa muuttuvan ilmaston vaikutuksia arktisen alueen luontoon ja ihmistoimintaan.
Tutkimus julkaistiin arvostetussa Environmental Research Letters -julkaisusarjassa.
Lisätietoja:
Tutkimusprofessori (tenure-track) Juha Aalto, Ilmatieteen laitos, juha.aalto@fmi.fi Tutkijatohtori Olli Karjalainen, Oulun yliopisto, Maantieteen tutkimusyksikkö, puh. 040 845 8046, olli.karjalainen@oulu.fi Olli Karjalainen, Miska Luoto, Juha Aalto, Bernd Etzelmüller, Guido Grosse, Benjamin M Jones, Karianne S Lilleøren & Jan Hjort (2020). High potential for loss of permafrost landforms in a changing climate. Environmental Research Letters, Volume 15, Number 10. https://dx.doi.org/10.1088/1748-9326/abafd5