Tuulisuudessa on Pohjois-Atlantilla ja Euroopassa vuosikymmenten välisiä vaihteluita, mutta ei merkitseviä trendejä

Uusi tutkimus osoittaa, että Pohjois-Atlantin ja Euroopan alueella ei ole merkittäviä trendejä tuulisuudessa vuosina 1979–2018, ja vuosien ja vuosikymmenten välien vaihtelu on suurta. Tuulisuuden muutokset selittyvät pääosin suihkuvirtauksen ja myrskyratojen sijainnilla sekä Pohjois-Atlantin pohjois-eteläsuuntaisen paine-eron voimakkuudella.

Kuva: Adobe Stock.

Tutkimuksessa tarkasteltiin tuulisuutta kuukausitasolla vuosina 1979–2018 Pohjois-Atlantin ja Euroopan alueella ERA5-uusanalyysin avulla. Koko 40 vuoden ajanjaksolla kovimmat tuulet puhalsivat merellä ja ajallisesti voimakkaimmin talviaikaan. Merkittäviä trendejä keskituulissa ja voimakkaissa tuulissa ei löytynyt, mutta vuosien ja vuosikymmenten väliset vaihtelut olivat suuria. Esimerkiksi 1990-luvun talvet olivat Pohjois-Euroopassa keskimääräistä myrskyisempiä, kun taas talvet 1980- ja 2010-luvuilla olivat kovatuulisia Etelä-Euroopassa.

Tuulisuuden vuosikymmenten väliset vaihtelut selittyvät pääosin suihkuvirtausten ja myrskyratojen sijainnilla sekä Pohjois-Atlantin pohjois-eteläsuuntaisen paine-eron voimakkuudella.

”Esimerkiksi 1990-luvulla suihkuvirtaus ja myrskyradat sijoittuivat pohjoisemmalle reitille ja ulottuivat pidemmälle itään Euroopan pohjois- ja itäosiin asti”, kertoo tutkija Terhi Laurila.

”Lisäksi ilmanpaine-ero Pohjois-Atlantin pohjois- ja eteläosien välillä oli tuolloin suuri. Nämä tekijät johtivat myrskyisämpään vuosikymmeneen Pohjois-Euroopassa”, Terhi Laurila jatkaa.

Pohjois-Atlantin ilmanpaine-eroa kuvaa NAO-indeksi (North Atlantic Oscillation, Pohjois-Atlantin värähtely). NAO-indeksin ja Pohjois-Atlantin sekä Euroopan tuulisuuden todettiin olevan yhteydessä toisiinsa. Sen sijaan Pohjois-Atlantin merenpintalämpötilan vaihteluja kuvaavan AMO-indeksin (Atlantic Multidecadal Oscillation, Atlantin vuosikymmenten välinen värähtely) ja Euroopan tuulisuuden välillä ei todettu yhteyttä, vaikkakin Pohjois-Atlantin tuulisuuden ja AMO-indeksin välillä heikko yhteys löytyi.

Tuulisuuden muutokset liittyvät näin ollen ilmakehän kiertoliikkeiden muutoksiin. Tutkimus osoitti, että tuulisuuden muutoksista saadaan enemmän ja laajempaa tietoa tarkastelemalla pidemmän jakson vaihteluita kuin pelkästään laskemalla lineaarisia trendejä koko ajanjakson yli.

Lisätietoja:

Tutkija Terhi Laurila, Ilmatieteen laitos, terhi.laurila@fmi.fi, p. 050 4648812

Kirjallisuusviite: Laurila, T.K., V.A. Sinclair, and H. Gregow, 2021: Climatology, variability and trends in near‐surface wind speeds over the North Atlantic and Europe during 1979–2018 based on ERA5. International Journal of Climatology, https://doi.org/10.1002/joc.6957

TiedeuutinenIlmastoTuuliTuulisuus